ANTOISA OPETTAVAINEN LOPPUMATKA TÄÄLLÄ

 Aloitankin matkakuvauksen viimeisestä viikosta saattohoidossa. Hoitajat ja Lääkärit hoisivat oman hoidollisen osansa 10+,heiltä riitti rutinin lisäksi empatiaa,lämpöä potilaan lisäksi lähiomaisellekkin.  Meillä Martin kanssa oli tosi tärkeä oma osamme,siitä kerron seuraavassa(tunnen siihen vahvan kehotuksen)

Ma 29.4-24,ollessani Martin luona,hämmästelin sitä selkeyttä ja virkeyttä,mikä hänellä oli,tuntui kuin hän  kuulisikin paremmin.Hänellä oli ollut viime viikkoina ajoittain sekavuutta,ehkä lääkityksestäkin johtuen ja nukkui paljon.Olimme käsi kädessä hiljaa,tai kertoilin hänelle tapahtumia.Nytpä hän olikin aktiivinen,  huolehtien jopa auton katsastuksesta,huollosta ennen sitä ja mistä kansiosta tarvittavat paperit löytyy.  Sitten lopuksi hän tenttasi minuun tuijottaen,pärjäätkö sinä,johon aina vakuutin,kyllä minä pärjään. Kun hän kolmannen kerran kusyi pärjäämistäni,laitoin käden sydämelleni ja vakuutin,sinähän jäät elämään sydämeeni,ehkä voit tukeakkin ja minulla on lapset,Riitta ja Hannu,sekä päljon ystäviä läheisten lisäksi, kyllä minä pärjään. Martti katsoi minuun, huokaisi kuuluvasti ja totesi,kyllä sinä pärjäät.Piakkoin väsymys voitti,joten jätin hänet lepäämään.

Illan aikana kotona oli erikoinen tapahtumien sarja.Sain klo 19 maissa voimakkaan kehotuksen hiljentyä,  jossain tarvitaan apua,ei sen tarkempaa tietoa.Mielessäni välähti sotarintamat,tai jotain muuta hätää. Tein alku virittäytymiset kuten yleensäkin; Pyydän yhteyden Jumalalliseen valoon ja rakkauteen, alkulähteeseen,pyydän saada olla puhtaana kanavana välittäen apua sinne missä juuri nyt tarvitaan.  Jo kesken virittäytymiseni lähti valtava virta lävitseni,päälaella oli paine kuin porattaisiin.Energia meni lävitseni aina varpaisiin ja sormiin saakka.Kehoni tärisi kauttaaltaan ja kuulin huutavani.Jossain vaiheessa tiesin että tämä on Martille."Lähetys"kesti ehkä 10 min.Kaukohoito ja rukous ovat minulle tuttua,molemmat tähtää samaan,auttamiseen,mutta noin raju sessio oli uutta. Ajattelin,näinköhän Martti noudettiin taivaan kotiin? Viimeaikoina en ollut osannut edes rukoilla hänen puolestaan,ainoastaan huokailla,Tapahtukoon tahtonsa niinkuin on Martin ja meidän parhaaksi ja ettei hänen tarvitseisi lähteä tukehtumalla. Ei kuulunut hoitajan soittoa,joten kävi nukkumaan,ollakseni huomenna pirteä valmistellen vappuaaton tarjoilut Marttiakin ilahduttamaan.