maanantai 13. kesäkuuta 2022

LISÄÄ SYNKRONISMIÄ,VAI SATTUMAAKO

 


Katselin tuota kukkakimppua todeten,kumpa voisi täyttyä tuolla kauneudella,valolla,     puhtaudella ja jakaa sitä ympärilleen.Lausuuma tuli ääneen,niin että miehenikin sen kuuli.Seuraavana päivänä 12.6 avasin päivän tekstin Ovi sisimpään kirjastani ja siinä se oli vahvistus.

Elämän kauneus ympäröi sinua kaikkialla.Avaa silmäsi näkemään se,ime sitä itseesi,ota se vastaan,heijasta sitä ja ole sen osa.Kun odotat näkeväsi kauneutta,se tapahtuu.Kun odotat näkeväsi rumuutta,sekin tapahtuu.Valinta on aina sinun.Juo syvään kauneuden lähteistä,niin myös heijastat niitä,sillä se mitä on  sisäpuolella,heijastuu myös ulkopuolelle..

Olemmeko kanssaluojia?

Jos ja kun näin on,olemme vastuussa ajatuksistammekkin,ei vain teoista.Mitenkään syylistymättä,on hyvä tietää positiivinen luo positiivista,negatiivinen negatiivista.Tätä ja synkronismiä havaitessani,on mieleeni noussut kirjasta,Yhdeksän oivalluksen tie,sen ensimäinen oivallus oli, ettei sattumia ole ja kun sen havainnoi,niitä"sattumia"alkaa tulla tuplasti lisää.Tunnistin oitis,että näin oli käynyt myös minulla. Tietynlaista synkronismia sekin.Lehtiartikkelit,kirjat,ihmiset,kurssit tupsahteli tielleni kuin tyhjästä,juuri oikeaan aikaan.Se lienee ollut sen vaiheen koulutusjakso tielläni? Sanontakin on,kun oppilas on valmis,opettaja on paikalla.Kiitos siitäkin synkronismistä matkallani tähän päivään!  


sunnuntai 29. toukokuuta 2022

IHMEELLISTÄ SYNKRONISMIÄ

Olin eilen jo koneen äärellä,kirjoittaakseni aiheesta,näemmekö itsemme ja toinen toisemme,pienenä mitättömänä,vai loistavana jumalan kuvana?Aihe oli mielessäni ja sydämessäni kirkkaana,selvänä,mutta yllättäen tunsin itseni väsyneeksi,voimattomaksi.Totesin;en jaksa alkaa selostaa,perustella,jätämpä huomiseen.Kun tänäaamuna avasin Ovi Sisimpään kirjani,siinä se oli,paljon selkeämpänä,ilman selittelyjä kuin Jumala puhuisi,kiitos,lainaan Eileen Caddyn tekstin tähän.

Toukokuun 29.

 Sinä olet mieleni valo,sinä olet Minun sydämeni rakkaus.kun hyväksyt tämän,kykenet näkemään itsesi mikrokosmoksena makrokosmoksessa tarvitsematta enää koskaan vähätellä itseäsi,tai ajatella itsestäsi pahaa.Näet että sinut on luotu minun kuvakseni ja minun kaltaisekseni,että olemme yhtä,eikä mikään eikä kukaan pysty meitä erottamaan. Jos tunnet olevasi erillään minusta,se on omaa aikaansaannostasi,sillä Minä en erota itseäni sinusta milloinkaan. Sinä olet yksilönä sitä mitä minä olen universaalisti.Onko kummaa,että sinun täytyy syntyä uudelleen,jotta voisit hyväksyä tämän totuuden ihmeen?Niin moni sielu on ajautunut erilleen Minusta ja erkaan tunut Minusta siinä määrin,että ovat paikantaneet Minut taivaaseen niin korkealle,että Minä olen tullut tavoittamattomaksi.Minä olen sisälläsi kätkettynä syvyyksiisi odottamassa tunnistamista ja esiinpääsyä.

Tämä aihe ja ajatus on pyörinyt tavalla tai toisella mielessäni pitkään,mutta olen arkaillut siitä kirjoittaa.   Olen kuulevinani korvissani lauseen,mitä se luulee olevansa,mutta eihän tuo ole kuva vain minusta,vaan meidän tulisi nähdä jokainen ihminen Jumalan kuvana! Hänhän loi meidät omaksi kuvakseen,meidän on vain herättävä.Vika ei ole lähettimessä(lähettäjässä),vaan vastaanottimessa,pätee tässäkin.  


tiistai 10. toukokuuta 2022

KUVAT TIEDON VÄLITTÄJINÄ,IHMEELLISTÄ?

 Alkuun ihmettelin kuvien paljoutta Ortodoksi kirkoissa,tuntui kuvien palvonnalta,kunnes minulle kerrottiin kansan olleen lukutaidotonta,joten kuvakieli oli tarpeellista.Nyt olen saanut kokea kuvien puhuvan nykypäivinäkin.Kerron erään tapahtuman Tenerifalla v.2016.

Olimme tavanomaisella talvimatkalla Puertossa,poikkeuksellisesti vain yhden huoneen kämppä.Varaan yleensä mukaan kynttilöitä ja matka-ikonin.Nyt olin varannut pinen Kristuskuvan ja Pyhä-Sofiakuvan     (markkeeraa Äiti-Mariaa) Yhden huoneen kämpässä oli hiljentymiset jäänyt,kunnes sain Enkelikorttien kautta kehotuksen(ryhmämme jäsenillä on noita kortteja) Tottelin oitis,koska olinkin jo kaivannut hiljentymisen hetkiä. Laitan useinkin kuin pienen alttarin,ikonin,kynttilän,kukkasen,niin myös tuolloin.

Kun olin pienen hetken silmät kiinni hiljentynyt,alkoi ikäänkuin kuvat puhumaan,kertoen symbolien merkityksestä,rakkaudesta tekstissä ja Jeesuksen käden asennon siunaavasta merkityksestä.Yllättäen Jeesusta-Kristusta esittävä kuva alkoi muuttua kuin Krusifiksi,jossa laiha jeesus ristillä.Pian alkoi tuo Krusifi siirtyä vasemmalle,kuin poistumassa ja oikealta lipui tilalle naisfikuri hulmuava sifonki yllään.Melkeimpä hätäännyin ja mielessäni oli kysymys,lähteekö Kristus pois?Sain oitis vastauksen; On aika maskuliinisen väistyä,antaa tilaa Äiti-Jumalalle,Jumaluudelle.Hän Kristus ei katoa,vaan antaa tilaa,että tasapaino tulee.(Ilmeisesti tarkoitettiin tasapaino feminisen ja maskuliinisen kesken meissä ihmisissä ja maailmassa.)

 Tuon olen kirjannut ylös vihkooni tapahtumapäivänä 4.2-2016,otsikolla"Matkan ihmeitä".Noita näkyjä ja unia minulla on 5 vihkoa, A4 kokoa.  (kirjoissani on jossainmäärin noita tekstejä)

Olette varmaan huomanneet,kuinka länsimaissa on tasapainottumassa maskuliinin ja feminisen suhteet ja se on perusta tasapainon löytämiselle meissä ja maailmassa,elämän kaikilla osa-alueilla. Eikä ole kysymys vallasta,vaan tasapainosta.                                                                                                                                                


 



keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

IHMEITÄ ORTODOKSISESSA KIRKOSSA V,82 (tsasouna Kontiolahdessa)

Nyt ollessani paastolla,kuten noiden tapahtumien aikana,nousee vahvasti mieleeni tapahtumaketju paaston"lopettajaisista",jolloin kaikki aistit ovat terävimmillään.Kerrompa tuon ihmeellisyyden jossa pääosaa esittää Pappi ja Kanttori(veisuun johtaja)

Olin ollut viikon mehupaastolla ja minulla oli tarve saada ehtoollinen,jos mahdollista ennen normaali ruokailuun siirtymistä.Oli lauantai ja minun päivystysvuoroni terveyskeskuksessa aamuisin klo 9-11. Olimme sopineet tapaamisen kahden ystäväni kanssa tuohon kirkkoon.Palvelus alkoi klo 11,joten menin hieman myöhässä,jääden seisomaan kirkon takaosaan,josta hyvä näkyvyys alttarille.Pappi oli minulle tuntematon.Meillä oli ystävieni kanssa suunnitelma lähteä toimituksen loputtua Nurmekseen Bompalle,jossa Ikoni myyntinäyttely.Olin nääs nähnyt hiljattain unen erikoisesta ikonista,pelkkä musta valkoinen Kristuksen kasvokuva,joita oli kolme samanlaista rinnakkain,halusin ostaa sellaisen.

Seisoin kirkon perällä onnellisin,seesteisin mielin,paastosta puhdistuneena ja päivän seikkailuun antautuen.Huomasin että ystäväni ovat edessä vasemmalla,joten kaikki OK.Mielessäni pyöri ajatus,voikohan Luterilainen saada täällä ehtoollisen? Mitäpä lienee Pappi havainnoinu,mutta hän kävi kanttorin korvaan jotain sanomassa ja molemmat vilkuilivat minua.Ei aikaakaan kun Kanttori tuli luokseni kysymään,onko jotain ongelmaa,tai erikoista? Vastasin;kaikki hyvin mutta mietin voinko ulkopuolisena saada paastoni päätteeksi ehtoollisen? Valitettavasti ei toistaiseksi. Kun palvelus oli päättynyt,Pappi tuli kysymään samoin minulta sanoin ja vastasin myös samalla tavalla,lisäten kuitenkin tuntemukseni,eli tunnen kuitenkin saaneeni ehtoollisen,johon hän vastassi;niin,niin,niin varmaan.

Ikonia ei löytynyt Bompalta,mutta vähän myöhemmin löytyi Valamosta,juuri samanlainen kuin unessa olin nähnyt ja niitä oli 3 vieretysten.Tiesin heti että minun kuuluu ostaa ne kaikki 3 ja mietin kenellehän niistä 2 on tarkoitettu.Pian tulikin Jyväskylään synttärit ja Helsinkiin häät,sinne ne olivat menossa.

Jälkeenkin päin olen miettinyt,mitähän pappi näki minussa,ehkäpä auran,tai valoa ympärilläni? Ainakin paaston lopussa ja jälkeen on puhdas kevyt olo,kuin olisi enemmän henkeä ja vähemmän raskasta materiaa,kehoa.Jokatapauksessa Papilla oli kyky nähdä enemmän kuin silmillä,ehkäpä sielunsilmin.



Ikoni(Kristus kuvataulu)josta kerroin,tietämäni mukaanmaalauksen on tehnyt kädetön henkilö,pitäen kynää,pensseliä suussa tai varpaiden välissä.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

ULKOILLISTA,ULKOILLISTA,JÄÄKÖ MITÄÄN JÄLJELLE??

Tuossa viereisessä talossa on hoivakoteja kolmessa kerroksessa,Kontiolahdenkunnalla,Esperillä ja joku muu?Siinä oli yrittäjä ruokahuoltoa hoitamassa ja ulkopuolisetkin sai käydä syömässä,vaan ei ole enää.On kuulema ulkoistettu jollekkin ketjulle.Eipä se meille ole ongelma,mutta hämmästyttää,kummastuttaa,   pientä kulkijaa,tämä ulkoistamisen vyöry noin yleensäkkin.Lienee ollut lisä sysäys,jo aijemmille mietteilleni ulkoistamisen vimmallemme.Alkaapa tutntua,että talonpoikaisjärki ja oma ajattelukin on ulkoistettu,tai ainakin siihen suuntaan ollaan menossa. Pohdintani saattaa tuntua joistakin synkältä,tai ainakin vanhanaikaisilta,mutta minä koin virkistyväni,saavani kuin uutta eloa!!

Vastuu itsestä ja terveydestään,on ulkoistettu Lääkärille ja sairaalalle,joka puolestaan huomioi sinut vasta kun olet jo terveytesi menettänyt.Vai onko joku huomannut sos-ja terveysjulkaisuissa lauseita ennaltaehkäisevästä toiminnasta.Ennaltaehkäisevä toiminta ei lihota lääkejättien bisnestä,mutta voisi kyllä helpottaa hoitoalan paineita,jossa on krooninen vaje hoitajista,lääkäreistä,hoitopaikoista ja kunnan kukkaroissa.

Tämän elämän päätepysäkki on myös ulkoistettu ja kuolema on irrotettu elämästä ulkopuoliseksi,jota ei oikeastaan sovi mainita,eikä ole soveliasta tuoda lapsia sen äärelle hautajaisiinkaan(joittenkin mielestä)

Luonnonmukaisesta elämästä ja luonnosta olemme joutuneet ulkoistamaan(kaupungistuminen) itsemme niin,että elämykset tuoksuineen aletaan tuoda nykytaiteeseen(kiasma) jopa kirkkoon(tänä pitkäperjantaiaamuna tikkurilan kirkosta tuli esitys) Liikunta on yhä enemmän suuntautunut luonnollisesta ja luonnosta halleihin,punttisaleihin.

Ehkäpä tärkein ja kaiken pohjana,kivijalkana oleva Luoja-Jumala,on myös ulkoistettu.Hänet näemme kaukaisena,ihmisen kaltaisena olentona,tuomitsevana,rankaisevana,jopa pelottavana.Suoritamme arkea vähän kuin piilossa nurkan takana,ettei erheitämme huomattais.Otamme,jos otamme,Hänet juhlahetkiin mukaan,kuten näin Pääsiäisenä.

Mitäpä jos alkaisimme nähdä itsemme ja toinen toisemme jumalankuvina?Paavalin sanoin;En enää minä,vaan Kristus minussa ja Mestarin sanoin;Isä ja minä olemme yhtä ja edelleen;se jonka te teette yhdelle näistä pienemmistä,sen te teette minulle.Tämän tulisi toimia luonnollisesti arjessamme,ei rankaisun pelosta,vaan sydämestä rakkaudessa.Pyrkiessämme tähän suuntaan,Luojamme ei olisi ulkoistettu,vaan kumppanimme arjessa.Alkaisimme nähdä hänet jokaisen ihmisen katseessa,jopa hänen joka käyttäytyy vihamielisesti meitä kohtaan.Tuon yhteyden kautta,me olemme myös kaikki yhtä.

 Mieleeni nousee seppä Högmannin sanat Paavo Ruotsalaiselle; Yksi sinulta puuttuu,Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus. (Ooppera,Viimeiset kiusaukset,sekä elämakerta kirjana Paavo Rutsalainen)

maanantai 4. huhtikuuta 2022

MIETTEITÄ PÄÄSIÄISEN EDELLÄ

Näin Pääsiäisen lähestyessä olen miettinyt,näinköhän me käydään elämämme jossai vaiheessa yksilöinä,sekä kansakuntana pimeitä öitä,ristiinnaulitsemisia,pääsiäisiä.Olen jo kauan uumoillut,ehkä ei olekkaan vain yksi käesimysnäytelmä,vaan niitä on monia?Meille kristityille Jeesus Kristus kävi edeltä,näyttäen tien,kertoen totuuden ja että hän menee edeltä,sanoen; Tien sinne te tiedätte. Parantaessaan kin hän sanoi opetuslapsille;Näitä ja paljon suurempiakin te olette tekevä ja näkevä.

Nyt sodan kauheuksien keskellä,Ukrainan kansan kärsimyksiä seuratessa,olen pohtinut,voiko kansakunta,jopa koko ihmiskunta käydä läpi ikäänkuin getsemanen tapahtumia? Läpi pimeän yön,        ruoskimisen,ristiinnaulitsemisen? Jos näin on,muistetaan että tulee Pääsiäinen,valo voittaa.

Monilla uskonnoilla on karman käsitys,ei rankaisuna,vaan paremminkin armosta saada korjata virheet ja laiminlyönnit,oppia,kasvaa ihmisenä ja henkisellä,hengellisellä tiellä. Voisiko näin olla sekä yksilöillä,että kansoilla?Voiko jonkun kansan tehtävä olla kärsimyksen kautta herättää meitä muita?Suomen kansalla oli oma ja myös muita koskettava viadolorosansa? Onkohan opittu jotain,ainakoin auttamishalumme viittaa siihen? 


maanantai 28. maaliskuuta 2022

KOSKETUKSEN VOIMA,NYT TIEDEKKIN ON SEN TODENNUT


Katselin jokunen päivä sitten mielenkiinnolla TV,Prisma ohjelmaa,kosketuksen voimasta.No onhan se positiivista havaita,että tiede todistaa sen,joka on ollut tiedossa jo pitkään.Leikkisästi sanonkin joskus,kyllä se tiede sieltä perästä tulee.Sama pätee myös monien uskonnollisten dokmien kanssa.Ymmärrän toki että ihmisten kokemat,tai havaitsemat elon ihmeellisyydet on todennettava tieteellisin menetelmin ennenkuin niitä totuutena dokumentoidaan.Tässä kosketuksen voiman yhteydessä ihmettelen,miten on mahdollista että meille opetettiin noita tietoja jo Kätilökoulutuksen aikana ja syvemmin jatkokoulutuksessa synnytysvalmennuksen ja vauvahieronnan puitteissa.Muistan selkeästi vieläkin miten luennoitsia otti esimerkin eläinmaailmasta,kertoen eläimistä jotka nuolevat vastasyntyneen poikasen.Jos tämä jää jostain syystä tekemättä,poikanen ei kehity tai jopa kuolee.

Perhevalmennusryhmissä isät olivat innokkaita oppimaan hieromaan ja silittämään vaimojaan etenkin selän alueelta,joka oli jo silloin todettu herkäksi rauhoittavaksi alueeksi kipua lievittämään.Sama todennettiin tuossa tutkimuksessa,elikkä selkä on herkkää aluetta tuottamaan mielihyvähormoneja ym, rauhoittavaa,parantavaa vaikutusta.Mietin ohjelmaa katsoessani,jokohan alettais arvostaa kosketushoitoja,  jota monetkin luontaishoidot ovat.Mieleeni nousi myös erään kiireisen liikemiehen toteamus Aromaterapia hoidon jälkeen; Miten noin kevyellä kosketuksella voi olla näin syvällinen vaikutus.Olen myös kirjassani, Eheytyminen(parantuminen on eheytymistä) kertonut kosketuksen merkityksestä ja kannustanut hoitajia ja lääkäreitä edes hetken koskettamaan ja katsomaan silmiin,sillä voi olla jopa suurempi merkitus kuin särky,tai unipillerillä. 

Kannustaessani ja opettaessani vauvahierontaa,joka on sivelevää kosketusta ja selkä keskeisenä siinäkin,isät olivat erittäin aktiivisia.Saahan äiti imettäessään läheisemmän yhteyden lapseen,mutta isä voi jatkaa sitä hierovaa elementtiä jota lapsi on saanut jo kohdussa lapsiveden ja äidin vatsalihasten vaikutuksesta. Kun kerroin kuinka tutkimukset ovat osoittaneet positiivista vaikutusta lapsen kehitykseen,jos lasta on kosketeltu ja hyväilty runsaasti,oli vanhempien innostus hierontaan taattu. Tällaista tietoa on ollut käytössä,joten hämmästelin kun se esitettiin aivan uutena havaintona.Kursseilta nousee mieleeni kaunis kuva,jossa Intialainen nainen istuu hiekalla meren rannalla,lapsi jalkojensa päällä vatsallaan äidin hieroessa selkää hyräillen hiljaa,meren aaltojen toimiessa musikkina,muistuttaen lapsiveden loiskintaa kohdussa. Kosketus on yksi tärkeä perustarpeemme,joten kosketelkaamme toisiamme!!!