perjantai 16. syyskuuta 2022

TÄYDENNYSKUVA EDELLISEEN POSTAUKSEEN,ÄITIMAAN HUOKAUKSIA


 Täällähän se oli,OVI SISIMPÄÄN kirjassa (Eileen Caddy) lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna asia jota yritän sopertaa.Täydennyksenä myös se,että vaikka maailma myllertää,meillä ei ole mitään pelättävää,kaikki liittyy Jumalalliseen suunnitelmaan,vanhan tuhoutuessa ja uuden syntyessä.Pelko pois ja kiitos tilalle,iloa unohtamatta.Pidetään itsestä ja toinen toisestamme hyvää huolta,rauha sisimpäämme ja rauha keskenämme!!!

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

KUULEMMEKO ÄITIMAAN HUOKAUKSIA?

Eläessämme maalla,puhtaan luonnon keskellä,veden ympäröimässä Ristiniemessä,vuosina 2004-2013,sain jossain vaiheessa kuin sisäisen kehotuksen avunpyyntöön äitimaalle.Rukouksessa,meditaatiossa,pyytelin apua luonnolle,äitimaalle,sen kaikille olennoille,useamman vuoden ajan.Kerran hiljentyessäni hupsahdin ikäänkuin maapallon sisälle,kokien maan keskusakselin ja chakrat siinä.Mikä hulluinta,koin omat chakrani ikäänkuin liittyvän maan chakroihin.Huom;maadoitin aina hiljentymisen alussa itseni maahan,kuvitellen jalkapohjista juuret syvälle maan sisälle,tuntien olevani yhtä maan ja luonnon kanssa,se ehkä aukaisi tuon syvän kokemisen.Tuon kaltainen säännöllinen avunpyyntö planetallemme on vähentynyt satunnaiseksi,   mutta nyt näkyjeni myötä on jotain noussut pintaan.

En aina ole varma mikä on unta,mikä näkyä,ehkäpä unen omaista näkyä. Olen alkanut nähdä,kokea äiti-maan elävänä olentona,jolla on eri elimet,kuten meillä ihmisillä ja kaikilla elävillä olennoilla.Maalla on fyysinen keho,keskusakseli(selkäranka) chakroineen ja henkikeho,aura(energiakenttä,ilmakehä).Me olemme heränneet huolehtimaan ilmastosta,mutta sivuuttaneet osittain itsensä maaäidin.Toki luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja sademetsien säästäminen on ollut tapatilla.Näissä minun näyissä olen saanut vinkkiä maasta tuntevana,älykkäänä olentona,jolla on eri elimiä kuten meillä elävillä olennoilla täällä.Meidän fyysinen kehommehan koostuu samoista mineraaleista,alkuaineista kuin maa ja Kristillinen sanoma kuuluu;Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun tulee jälleen tulla.

Jätämpä teille tehtäväksi miettiä,vaikkapa leikillä,mitä samankaltaisia elimiä löydätte fyysisesti,tai fysioloogisesti niin äitimaasta kuin omasta kehosta.Vinkkinä voin kertoa että keuhkoina äitimaalla toimii suot ja nehän on osin turmeltu.Samoin kuin meidänkin keuhkoja uhkaa monenlaiset vitsaukset   kuten lisääntyvä astma ja viimeisenä tämä koronavirus.

Jatkoa edelliseen kuten lupasin; Ajattelen maan jokia,puroja,kallioita vuorineen,nehän ovat kuin meidän verisuonistoa ja luustoa.Mitä tapahtuu jos verisuonemme osittainkin tukkeutuvat? Samoin voinee tapahtua koskiamme patoamisesta maan hyvinvoinnille,tasapainolle.Pohjavesi,vesisuonistoineen pitää huolta niin planeettaamme ajatellen,kuin meitä ihmisiäkin(kaivon katsojat varpuineen näyttää risteymät kaivon parhaaksi paikaksi)Kallioperä lienee kuin meidän luustomme,harkitsematon ryöstö mineraaleihin saattaa olla kuin osteoporoosi meidän luustossamme.  Lisäksi maalla on myös näkymätön puolensa,niinkuin ihmisellä ja kaikilla elävillä olennoilla,kukasta-Elefanttiin.Yhteinen nimike voisi olla,elämää ylläpitävä voima.Yleensä emme näe energiakenttiä,auraa,meridiaaneja,akupisteitä ja ne ovat olemassa,monet hoidot perustuvat niihin.

Maa-planetalla on sähkömangneettiset radat,kentät,(linnut suunnistaa niillä) energiakenttä,aura(astro nautit ovat kuvanneet sitä hehkuvana,kauniina) Ilmaston muutos lienee ainakin osittain ihmiskunnan,  sanoisinko holtittoman menon aikaansaannosta,mutta jos emme ota kamppanjaan mukaan äiti-maan   hyvinvointia kaikin mahdollisin keinoin,on puuhastelumme vailinaista.Voimme aloittaa itsestämme, toivoen myös tieteen heräävän yleisen tietoisuuden tason noustessa,niin yksilötasolla,kuin kollektiivisesestikkin.


Lintuemo tuli esittelemään poikuettaan,pysähtyessäni ihmettelemään myrskyn tuhoja Pielisjoen rannalla

perjantai 12. elokuuta 2022

LISÄYS EDELLISEEN,ELI KERTOMUS LOIRIN KONSERTISTA,IHMEISTÄ -70 LUVULLA

 Edellinen postaukseni Loirin tuonilmaisiin siirtymisen päivän tapahtumista on kiinnostanut lukijoitani runsaasti,joten laitan vinkin mistä löytyy mainitsemani konsertin tapahtumasarja.Löydät postauksen tästä blokista nimellä; Vesa-Matti Loiri ja minä päivämäärä 15.12-16, aivan alkupäässä tätä blokia.Kannattaa etsiä,kyyneleet silmissäni luin sitä juuri äsken.Elämä on sittenkin kaunis ja ihmeellinen,vaikka näyttääkin välillä rumat kasvonsa,kuten näinä aikoina.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

NÄKYJÄ IHMEITÄ(sukulaissieluisuuttako?)

Keskiviikkona 10.8-22 olin Kontiolahdessa kaupassa heristellen korviani,kuulenko oikein,Vesa-Matti Loirin laulua? Kyllä vain ja vielä yksi lempikappaleistani;"Niin hyvää puuta".Tuli tunne,että hän on ehkä kuollut? Herkkyyteni hänen kohdallaan on tuttua jo aijemmasta tapahtumasta konsertissa Joensuussa Kareliasalissa joskus -70 luvulla.(kertomus tapahtumasta on tässä blokissa aijemmin)

Ajellessani kaupasta kotiin,sainkin kuulla radiosta Loirin lähteneen Tuonilmaisiin.Kotona laitoin heti tuikut Ikonien eteen palamaan ja hiljennyin hänelle pyytelemään hyvää matkaa.Tunnelma oli heti,kuin olisin saattohoidossa(kuten 8v,sitten veljeäni saatellessa) Sieluni silmiin ilmestyi suoraan alhaalta ylöspäin kuin junaraiteet ja niiden ylpuolella vilahteli monenlaista hahmoa,oli kulkuri kerjäläisen vaatteissa,klovni tai sirkuspelle,munkki ja pyhämies viitassaan.Siellä missä raiteet näytti loppuvan,seisoi kuin vastaanottamassa pyhääkin pyhempi hahmo,mielessäni käväisi Abraham.Alempana kuin sen junaraiteen kahta puolta oli valtavasti ihmishahmoja,joista erotin vain päät.Tunnelma oli samalla haikea,mutta myös keveän kiitollinen,ei raskas,ahdistava.

Olen miettinyt näkyä ihmeissäni,että oliko ne hahmot kulkurista-pyhään mieheen,monipuolisen taiteilijan rooleja? Hiljalleen tuli kuin vastaus;Nuo hahmot kuvaavat hänen entisiä elämiä,hän on kantanut soluissaan,DNA,ssaan muummuassa niitä kaikkia ja ne ovat osaltaan auttaneet häntä niin erilaisissa rooleissa.Henkisesti hän oli pitkällä ja valmis lähtemään.

 Nuo hahmot raiteiden vierellä kuvasivat ehkä ihmismassoja jotka ovat saaneet tietämättään tai tietoisesti Vesa-Matilta elämäänsä jotain tärkeää?Henkitasolla kaikki on mahdollista nyt hetkessä.          

Kun menen huomenna Joensuun kotiini,laitan oitis soimaan CD levyn,"Niin hyvää puuta"  

tiistai 26. heinäkuuta 2022

NIIN KAUAN KESTI OPETELLA

 Meillä on kuljettavanamme tämän elämän aikana sekä fyysinen polku,että henkinen polku.Molemmissa joudumme tekemään valintoja,mihin suuntaan jatkaa.Joskus on kuin tienristeys ja valinnan vaikeus,     kumpaa polkua lähteä?

Jos nämä polut jonkun kanssa liittyvät yhteen,mennään kuin yhtäjalkaa,on se kuin täyttymys.Samoin voi olla jonkun ryhmän kanssa,joka on kuin perhettä. Entäpä sitten jos hän,tai he jo eelläsi käy,tahi jälkehes jää,on se vain hyväksyttävä,tai löydettävä oma polku.Kun tuo polku löytyy,uskallanko lähteä sitä kulkemaan.Se voi olla ammatin vaihto,tai henkinen herääminen?Mitä muut sanoo kun jätän hyvän työpaikan,tai hurahdan henkiseen etsintään,höperöksi leimaavat?

Tuollaisessa risteyksessä tärkeintä on päästää irti,antaa toisten kulkea omaa polkuaan ja astua itse omalle polulleen.Ei ole itsekästä etsiä asioita ja tehtäviä,jotka minut tekevät onnelliseksi ja jota tehdessäni koen suorastaan intohimoa.Jos voin hyvin,muutkin ympärilläni voivat paremmin.

Ei ole parempaa tai huonompaa polkua tai kulkijaa,on vain oman näköinen tälle kohdalle elämää.          Elä ja anna toisen elää,ei se ole keneltäkään pois jos sinä voit hyvin!!

lauantai 2. heinäkuuta 2022

JUTTUUN TÄHÄN OIS JATKOO VÄHÄN (eli edelliseen)

 Tuosta syntymäpäiväni näystä oli kulunut 4 tai 5 vuorokautta,kun yks,kaks`jysähti,siinä samassa sängyssä minä tein kuolemaa,tai lähtöä täältä tuon ilmaisiin 4v 2 kk,tta myöhemmin. Kerrompa siitä:

Sairastin tuolloin vakavaa Kurkkumätää.Tilanne oli päässyt pitkälle,ennenkuin vanhempani olivat ymmärtäneet,ettei tämä sairaus parane vain kannferitipoilla ja tärpettihöyryllä ja kutsuneet kummitätini,joka oli kätilönä auttanut minut myös maailmaan.Hän oli heti hälyttänyt lääkärin paikalle,joka oli antanut 2 seerumia.todeten,ettei 1 enää auta.Hän oli myös kertonut että huomenna puolenpäivän aikaan on kriittinen hetki,selviääkö lapsi,vai ei.Mahdollisuudet eloon jäämisestä hänen mukaansa oli kuulema hyvin vähäiset.Tuosta kamarista,jota meillä saliksi kutsuttiin,oli avautuva akkuna pellolle,jossa muu perhe oli elonkorjuussa,siksi minut oli pirtistä siirretty tuohon kamariin.Juurikin klo 12,äitini oli huudellut perheelle,tulkaa tänne,Aila taitaa lähteä.Minä käväisin tajuissani,kun vanhin sisareni Anja piti minua ranteesta todeten,nythän tämä hakkaa kovasti ja koko perhe ympärilläni itki.Ihmettelin kovasti,miksi he itkee,kaikkihan on hyvin ja minulla on hyvä olla. Tuon hetken ja näyn olen käynyt läpi kymmeniä kertoja,muistaen myös sen huoneen,sängyn ja kaiken siihen liittyvän.     Hoitoalan koulutuksen saatuani olen myös ihmetellyt niiden entisaikojen lääkäreiden viisautta,taitoa,tietoa ilman laboratorio, rtg ja ultraäänitutkimuksia.Taisi olla intuitio niin lääkäreiden kuin hoitajienkin apuna,josta sain henkilökohtaista kokemustakin,toimiessani kunnankätilönä kotisynnytyksissä.Niistä olen kertonut jotain kirjoissani Kätilön käsissä ja Eheytyminen.

Kurkkumätä tuolloin oli tosi vaarallinen tauti,johon kuoltiin tukehtumalla,vanhan kansan puhuessa kuristustaudista.Tulehduksellinen lima täytti hengitystiet ja kurkun.Muistan kuinka sanoin isälleni,    tuntuu että minulla on vain neulankokoinen reikä kurkussa,tukehdunko minä? Se sai isäni hälyttämään paikalle kätilösisarensa.

Nyt tämän Juhannuksen jälkimainigeissa ymmärsin,kuinka samasta sängystä,äitini kainalosta olin toistamisiin lähtemässä tuonilmaisiin.Äitini hoisi ja valvoi vuoteeni vieressä,varmaan rukoillen,nytkin 4 vuotiaana.Nuo vanhempieni rukoukset olen kokenut kantavana voimana elämässä myöhemminkin,   kiitos heille siitäkin,

tiistai 28. kesäkuuta 2022

JUHANNUKSEN JA SYNTYMÄPÄIVÄNI JÄLKISATOA!!

 Tämä on pakko kertoa,vaikka kuinka höperöksi leimattais,saahan 88v ollakkin höppänä. Olen oikeasti syntynut vanhana juhannusaattona,eli 23.6-34. Ilmeisesti isälleni,joka oli hajamielinen kuten minäkin,tuli virhe ja hän ilmoitti tytön syntyneen juhannuspäivänä 24.6.No aina meillä kotona juhlittiin kuopuksen syntymää aattona,juhannuskoivujen koristaessa sisäänkäynnin molemmin puolin ja sireenit,sekä juhannusruusut täyttivät tuoksullaan koko Likosaaren ympäristön.Nyt täyttäessäni 88v,naureskelin olevani numerologisesti 7v(8+8=16,1+6=7) joten voin olla pikkutytön hupakko,kevyt keijukainen,tantsahdellen kellohameessa,niinkuin lapsena.

Käydessäni illalla nukkumaan,ollessani 88v+ 4 tuntia päälle,ajattelin miltäkähän minusta silloin tuntui neljän tunnin ikäisenä.Jotenkin vaivuin kuin puoliuneen,unen ja todellisuuden välimaastoon,kuin sisäinen filminauha alkoi pyörimään.Näin ja koin itseni äidin kainaloon,rintaa imien,puusohvassa,kudottu sinivalkoinen peitto molempien yli.Koin hetkittäin koti-ikävää sinne josta olin tullut.Siellä oli tuttu ryhmä olentoja,jotka kuitenkin kannustivat minua jatkamaan ikäänkuin lupaustani.toisaalta minua veti äidin lämpö ja läheisyys,ennenkaikkea rinnan lämpö ja tuoksu.Kuljin kuin kahden maailman välillä edestakaisin,ei ollut välimatkaa,vaan kaikki oli siinä samassa.Yhtä aikaa oli haikea ja riemullinen tunne,uuden ja tutun välimaastossa.

Seuraavana iltana kokeilin samaa,nyt 1 vrk lisää,ei onnistunut.Lienee ollut ainutkertainen synttärilahja? Tuon tapahtuman kertominen on ollut sitä vastoin voimakas,asteikossa 1-10,luokkaa 8-9.

Myöhemmin ajattelin nykyistä käytäntöä synnytyslaitoksissa,kun vauva,jos mahdollista tuodaan heti äidin rinnoille.Kriteereissä sanotaan että pihkamaito on tärkeä mm.ssa suoliston ja aivotoiminnan käynnistymiselle.Tässäpä taisi tulla yksi kriteeri lisää. Välillä oli myös aika,jolloin äiti ja vauva eristettiin toisistaa mukamas lepäämään.Kotisynnytyksissä sain toteuttaa luonnonsanelemaa systeemiä n.50 lasta sain auttaa maailmaan.Tuosta ajasta ja kokemuksesta olen tosi kiitollinen johdatukselle!!!