TULEMME TÄNNE JUMALALLINEN SIRU MUKANAMME,PALATAKSEMME JOSKUS TAKAISIN

Otsikon kaltainen näkemys on minulle varmentunut,tehtyäni jo useamman "saattohoidon" henkisellä tasolla.Olen niistä kertonut viimeksi 20 ja 21.5-24 otsikolla;Antoisa opettavainen loppumatka osa 1 ja 2,saatellessani mieheni ja 12.4-14 "Matkaa verhon molemmin puolin",veljeni saattelusta,sekä lapsuuteni kokemuksista. Nyt haluan selventää asiaa enemmän yleisellä tasolla.Nämä ovat avautuneet minulle tällaisinä,jos oma näkemyksesi on erilainen,on se yhtä arvokas ja oikea juuri tässä kohtaa henkistä tai hengellistä kehitystäsi.

Me tulemme tänne fyysiseen maailmaan,fyysiseen kehoon Jumalallisesta Alkulähteestä,pieni siru/pala tuota Jumalallista mukanamme,asettuen fyysiseen kehoomme.Tuo saamamme keho on kutoiltu juuri meitä varten tähän maalliseen matkaamme.Tuossa kehossa on suvun perimä ja paljon muuta,kuten henki-sielu,joka voi vauvaiässä kulkea kahden maailman välillä,kuten aijemmin kerroin.Myöhemminkin me voimme öisin syvän unen aikana piipahdella irti kehosta.Yksi todiste siitä on enneunet,tapahtuu joko symbolisesti tai sanatarkasti unemme viestin mukaan. Fyysisen kehon lisäksi ympärillämme on useampi ns,henkokeho eli taso. Niiden avulla tai kautta toimii telepatia ja intuitio.Ne ovat oikeastaan energiatasoja ja herkillä ihmisillä toimivampia.Tuli mieleeni Diana Cooperin toteamus: Vilpitön anteeksianto ja pyyteetön rakkaus ovat Jumalallisia enegioita,jotka sallivat,että ihmeitä tapahtuu.Ihmeet ovat merkkejä siitä,että kuljet todellista tietäsi.(olen tuon katkelman tallentanut niihin aikoihin kun aloin kirjoittaa blokia/kirjaa ihmeistä.) Kaikki materia täällä on tiivistynyttä energiaa ja kaikessa luodussa täällä on myös Jumalallinen olemuspuoli,ei vain ihmisillä.

Kun sitten on aika on lähteä täältä,jätämme fyysisen kulkuvälineemme tänne ja henki-sielu,tuo Jumalainen kipinä palaa takaisin kotiin josta olemme lähteneet.Olen saanut olla mukana muutamassa saatossa ja voin vakuuttaa,että ne parhaimmillaan voivat olla tosi kauniita ilman pelkoa,tuskaa,vain haikeus ja kaipuu.  Mieheni kohdalla olen saanut kokea hänen läsnäoloaan ja tukeaan.Kerran Kätilöiden opintopäivillä eräs synnytyssairaalan Ylilääkäri aloitti luentonsa; Olen oikeastaan kateellinen teille Kätilöille,kun te saatte toistuvasti olla todistamassa sitä Jumalaista näytelmää,joka synnytys on! Nyt voisin todeta että se Jumalainen näytelmä voi toteutua myös lähtiessämme täältä takaisin kotiin

SYNNYTÄÄN TÄNNE JA SYNNYTÄÄN TÄÄLTÄ TAKAISIN KOTIIN

Olen tammikuussa-23 kirjoittanut tähän blokiini otsikolla"tarvitaankohan kätilöitä tuonpuoleisessa"? En toki tarkoittanut näitä meidän koulutettuja Kätilöitä,vaan vastaanottajia,yleensä joku läheinen,kun mennään tuonilmaisiin.Nyt minulle on vahvistunut näkemys,että lähtiessämme tälle maalliselle matkalle meillä on läheiset,sielunryhmämme jäsenet saattelemassa ja tulemme tänne keralla Enkelilauman. Kun palaamme Kotiin,tuonilmaisiin,meillä on jälleen joku läheinen,esim äiti,isä tai hyvä ystävä jonka tunnistamme,joka tuo yurvallisuuden tunteen. Fyysisesti meitä on vastaanottamassa hoitohenkilökuntaa auttamassa synnytyksessä ja useimmilla joku läheinen pitämässä kädestä lähtiessämme täältä tuonilmaisiin,tai ainakin joku hoitotiimistä. Hoitaessani Kätilöurani aikana 52 kotisynnytystä,koin monia ihmeitä ja ihmetystä,samoin ollessani tukena keskenmenojen tapahtuessa,näkyni ja näkemykseni on laajentunut. Nyt hiljattain sain olla mieheni saattelijana tuonilmaisiin,koin siinä runsaasti kaunista ja elämää avartavaa,rikastuttavaa,surun ja haikeuden lisäksi.Noista tulemisista,menemisistä ja havainnoista haluan kertoa ja jakaa kanssanne. 

Kerrompa ensiksi havainnoistani kätilönä,vastaanottajana kun laskeudutaan tänne maaelämään.Kunta johon menin juuri valmistuttuani v-56 oli vailla sairaalaa ja keskussairaalaverkosto oli vasta suunnitteilla. Kaikki hoidettiin kotona,jopa keskenmenot. Ihmettelin aina,mikä on se rauha,suorastaan pyhyyden tunne joka laskeutui mökkipahasiin,puutteen keskelle,kun lapsi oli syntynyt. Paljon myöhemmin aloin uumoilla ja vieläkin myöhemmin tiedostaa,lapsi tulee hengen maailmasta keralla valo-olentojen,saattajien.Kerran sitten,ollessani perheen tukena keskenmenon jälkeen,minulle sanottiin,vauva tulee pian takaisin,kävi valmentamassa vanhempia vanhemmuuteen,äiti totesi,voi kun tulisikin. Vastoin todennäköisyys laskelmia (äiti lähes 40v,Endometrioosi hoidossa) hän oli 3 kk,den päästä raskaana,lääkärinkin hämmästellessä.  Jossain vaiheessa minulle näytettiin erikoinen näky,kuin näytelmä. Joukko valo-olentoja,Enkeleitä laittoi yhtä heistä matkaan,kuin tytärtä ensitanssiaisiin.Tunnelma oli surullinen ja haikea,jota ihmettelin.  Aikanaan minun annettiin ymmärtää,siinä sieluryhmä valmisteli yhtä lähtemään maiselle matkalle,ehkäpä juuri tuohon perheeseen joiden vauva lupasi tulla pian takaisin? Näkyni oli noihin aikoihin.On sulla hautajaiset,mulla häät,laulu nousi mieleeni.

En tiedä mihin aikaan laskeutuu henki-sielu lopullisesti vauvaan,mutta sen tiedän että vastasyntynyt kulkee kuin kahden maaimman välillä.Hieman ennen nukahtamistaan hän on jo kuin poissa,silmät katsovat kuin kaukaisuuteen. Herätessään hän on kuin ihmeissään,missä minä olen ja nähtyään tutut kasvot,joita säestää tuttu ääni,hän riemastuu,ai täällä jälleen on sanaton viesti.

( "Synnytyksestä" täältä sinne takaisin,kerron toisessa jaksossa,senkin sain kokea hiljattain)

ISO-ÄIDIN ANNAN VIESTI MEILLE

 V-22 sain ystävältäni Tuulalta kuvan Iso-Äiti Annasta Valamon tuliaisina.Olin kertonut Tuulalle Ikonisesta hahmosta,joka ilmestyi hiljentyessäni ikäänkuin Äiti-Marian paikalle.(kuvassa oikealla) Tiesin heti,että juuri hän on näkyni henki.

Kerron hieman tilanteesta jossa nämä näyn omaiset tapahtumat tulevat.Jo monien vuosien ajan,pyytäessäni apua jollekkin asialle,tapahtumalle,tai henkilölle,olen kuin piirissä nuotiolla tasaisella kentällä,ympärillä korkeat vuoret. Piirin keskellä on nuotiotuli. Olen sen nimittänyt Lasitin aukioksi ja aina kun kokoonnumme sinne,on jotain suurta ja tärkeää meneillään.En tunnista piiristä muita kuin Äiti-Marian,mutta sitten kerran hänen paikallaan olikin Hän,joka osoittautui Iso-Äiti Annaksi,enkä aijemmin ollut kuullut hänestä juuri mitään. Aloin tietenkin kysellä,olisiko sallittua tietää,mikä Hänen asiansa ja viestinsä on. Pian Hän alkoi ikäänkuin puhua minulle.Olen saanut jo aikoja sitten tehtäväkseni jakaa tiedon,mutta ehkäpä sen aika on vasta nyt:

Tehtäväni on naiseuden,äitiyden,feminisyyden nostaminen sille kuuluvaan arvoon sukupolvien ketjussa. Iso-äitien iso-äideiltä meille ja eteenpäin tyttäriemme tyttärille,kuin viestikapulaa.Naisten tulee nousta häpeästä ja syyllisyydestä kautta maailman. Naisten tulee kannustaa toinen toistaan löytämään Pyhä naiseus.Toinen tehtäväni nykyajassa,liittyen oikeastaan edelliseen,on Kristustietoisuuden herättäminen. Kristu-Jumaluus on meissä kaikissa,ei vain tietyllä tavalla uskovissa,kuten Kristityissä. Lukekaapa Raamattunne ja Koraaninne alkuperäisenä uudelleen.

Jäin miettimään Jeesuksen toimintaa ja opetuksia niinä kolmena vuotena jolloin Hänessä toimi Kristus. Hän puolusti naisia,nosti häpeästä,esti kivittämästä ja naiset olivat haudalla toteamassa,hän ei ole täällä,naiset veivät viestikapulaa pelokkaille miehille

YLLÄTYKSIÄ VUODEN TAKAA!

Täällä kesäkodilla 2.6-24 katsoin heti herättyäni yöpöydän alahyllyltä viime vuoden seinäallakkaa,sen takasivulla oli kirjoitukseni,28.6-23

Sanoma: Isän kanssa meillä on pelastus-suunnitelma kaikille.(suluissa;Valonsäteet tulee kohta) Meillä on pieni ryhmä,Valon säteet.Muistin oitis että kokoonnuimme luonani täällä rantakodilla tuona päivänä.  Kerroinkin heille,että tällainen lause minulle juuri äsken annettiin,teitä odotellessani. Myöhemmin luin Emmanuelin kirja,luku kaksi ja se on kuin vastaus,tai täydennys tuohon minulle annettuun lauseeseen.Pitääpi se lukea uudestaan nyt You Tubesta!

Nyt tänä aamuna nousi mieleeni,ilmankos minun on pitänyt lukea jo vuoden verran Herran siunaus meitä kaikkia koskevaksi;Herrä siunaa meitä kaikkia ja varjele meitä kaikkia,käännä kasvosi meidän kaikkien puoleen jne,ja lopussa,anna meille kaikille sinun rauhasi sydämiimme ja rauha keskenämme. Kaikkea sellaista joissa pyydetään vain tietylle ryhmälle,tai uskon(uskomuksen) omaaville apua ja siunausta olen kavahtanut.Jokin sisälläni huutaa,ei se voi noin olla,että vaikka oikea oppisille kristityille tai islamisteille pyydetään apua.Aika hyiseltä tuntuu myös litania,Jeesukseen uskoville,mihin kaikki ne jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta,minusta Kristus,Jumaluus kuuluu kaikille ja toivon,uskon niin että elävä Kristus,Jumaluus elää elävänä sydämessäni.Tämä on minun uskontoni.

 

Piirros Martti Helenius,kirjastani;Ihmeitä tapahtuu luonnollisesti.Piirros kuvaa untani,jossa Maa-Planetassa oli halkeama,akselin siirtymän jäljiltä.Meitä auttajia oli rotkon turvallisella puolen auttamassa hädissään olevia ihmisiä turvaan.Rauhoittelimme,ei mitään hätää,sinä selviät,kaikkia autetaan.Nykyisessä maailman myllerryksessä on noussut mieleeni tuo näyn omainen uneni,eletäänkö nyt tuota vaihetta?                                                                                                                                            

                                                 

JATKOA EDELLISEEN,MATKA JATKUU; osa 1

Vappuaattona-24 valmistauduin järjestämään pienen keväisen juhlan meille yhdessä Martin kanssa.Olin leiponut Hanna-tädin kakkuja,koska hän piti niistä.Jo traditioksi meille oli tullut juhlahetkiin Manssikat ja Kuohuviini,joten varasin pienen pullon Kontiomehun alkoholitonta kuohuvaa.Ennen lähtöäni hoitaja kyllä soitti,etteivät saa marttia heräämään.Toiveikkaana ajattelin,kyllä herää kun kuulee ääneni,toisin kävi.  Istuin kotveroisen jutellen ja kädestä pitäen,kertoillen mm,ssa meneväni vappukonserttiin ja mitä hauskaa on ohjelmassa ja että hän on vierelläni,istumme käsikkäin,kuten useinkin teimme. Viemiseni annoin iltahoitajille,heidän vapukseen,kiittäen heitä.

Seuraava päivä oli samanlainen,ei kontaktia,ei reakoinut kosketukseenkaan,mutta suu ja silmäluomet värähteli ajoittai puheisiini.Juttelin kädestä pitäen ja poskea,partaa sivellen,koska uskon hänen henkikehonsa olevan läsnä ja pystyvän ottamaan viestini vastaan.Edallisellä viikolla parina päivänä hän oli levoton tehden lähtöä jonnekkin,hoitajatkin olivat sen todenneet.Ollessani hänen luonaan,yritti kovasti mennä sänkynsä turvakaiteen yli todeten yllättäin selkeästi,pitääkö mennä(pariin päivään ei ollut puhunut) kysyin,mihin olet lähdössä,ei vastausta,johon totesin,oletko lähdössä sinne Taivaskotiin,joka sinulle näytettiin monta vuotta sitten ja johon halusit uudelleen.Silloin koit että äidin hellä käsi laskeutui otsalle,johon minä totesin että tulikohan mamma viestittämään,ei vielä poikani,sanoit ehkäpä? Joskus olimmekin puhuneet kanssasi,jospa Mamma voisikin olla vastassa,kun se aika tulee. (Lääkärin lausunnon lähestyvästä lähdöstä tuonilmaisiin olit saanut jo toista kuukautta sitten) 

MATKA JATKUU; osa 2

On palattava ajassa taaksepäin,koska vasta myöhemmin minun annettiin ymmärtää,mitä tapahtui ma 29.4. Olin tuolloinkin sairaalassa,ihmetellen sitä aktiivisuutta,selkeyttä,parempaa kommunikointia kuin aikoihin.Tuntui kuin Martti kuulisikin paremmin.Ajattelin,alkaako yllättäen toipumaan,vai onko tämä kuin lahja lähdön edellä,josta olen kuullut? Hän jopa huolehti koska on auton katsastus ja mistä kansiosta löytyy paperit,lisäten että käytä huollossa ensin.Illalla sitten minulla oli ennenkokematon tapahtumien sarja kotona.

Sain n,klo 19 voimakkaan tunteen ja suorastaan kehotuksen; Nyt tarvitaan apua kipeästi jossakin.Kävin heti hiljentymään rukous/kaukolähetystä varten.Pyysin yhteyden jumalalliseen valoon,Rakkauteen,  Alkulhteeseen ja että saisin olla puhtaana kanavana,missä juuri nyt apua tarvitaan. Tuskin olin saanut alkuvirittäytymistä loppuun,kun alkoi valtavan voimakas virta mennä lävitseni.Päälaella oli tunne kuin porattaisiin s,o energiapyörteen paineesta,mennen kehoni läpi aina varpaisiin ja sormenpäihin saakka. Kehoni tärisi kauttaaltaan ja ennenkaikkea vasen peukaloni tutisi kuin antenni.Jossain vaiheessa vilahti mielessäni,onkohan sotarintamat kohteena? Sitten tuli kuin tieto,on kysymys Martista.Tapahtuma kesti ehkä 10 min. Myöhemmin ajattelin,mahtoiko Martti lähteä ja sain olla siinä"Synnytyksessä"olla mukana saattelemassa? Odottelin,soittaako hoitaja? Ei kuulunut puhelua,ennenkuin seuraavana aamupäivänä,  ettei Marttia saada heräämään! Siitä ja kahdesta seuraavasta päivästä olenkin kertonut osassa 1.

Myöhemmin minun on sallittu ymmärtää koko tämä stoori,mitä todellisuudessa tapahtui. Tuolloin 29.4 illalla tapahtui jonkinasteinen henkisielun irtautuminen vaikeasti sairaasta fyysisestä kehosta.Fyysisen kehon elintoiminnot jatkui,mutta korkeampi Itse,Jumalainen kipinä,henki-sielu,millä nimellä kukin tahtoo sitä nimittää,oli jo fyysisen kehon ulkopuolella. Vappupäivänä 1,5 totesinkin tyttärelleni; Martti ei ole enää tuossa kehossa,siksi hän ei tunne sinua.

Niin sai Rakkaani nukkua pois ilman kipuja.Huoneessa oli syvä RAUHA, tuo rauha tuli mukanani tänne kotiinkin,se oli kuin viimeinen lahja häneltä. Kipu ja kaipaus on ajoittaan suuri,mutta kiitollisuus 20 v, matkasta ja tästä vuodesta jonka saimme kokea yhdessä,kuinka Jumalallinen valo,rakkaus kannattelee meitä.Jo pari vuotta aikaisemmin Martti sai unessa käydä Taivasmaailmassa,(niinkuin hän sen koki) ja sinne hän jo kaipasi,ilman pelkoa.

  

ANTOISA OPETTAVAINEN LOPPUMATKA TÄÄLLÄ

 Aloitankin matkakuvauksen viimeisestä viikosta saattohoidossa. Hoitajat ja Lääkärit hoisivat oman hoidollisen osansa 10+,heiltä riitti rutinin lisäksi empatiaa,lämpöä potilaan lisäksi lähiomaisellekkin.  Meillä Martin kanssa oli tosi tärkeä oma osamme,siitä kerron seuraavassa(tunnen siihen vahvan kehotuksen)

Ma 29.4-24,ollessani Martin luona,hämmästelin sitä selkeyttä ja virkeyttä,mikä hänellä oli,tuntui kuin hän  kuulisikin paremmin.Hänellä oli ollut viime viikkoina ajoittain sekavuutta,ehkä lääkityksestäkin johtuen ja nukkui paljon.Olimme käsi kädessä hiljaa,tai kertoilin hänelle tapahtumia.Nytpä hän olikin aktiivinen,  huolehtien jopa auton katsastuksesta,huollosta ennen sitä ja mistä kansiosta tarvittavat paperit löytyy.  Sitten lopuksi hän tenttasi minuun tuijottaen,pärjäätkö sinä,johon aina vakuutin,kyllä minä pärjään. Kun hän kolmannen kerran kusyi pärjäämistäni,laitoin käden sydämelleni ja vakuutin,sinähän jäät elämään sydämeeni,ehkä voit tukeakkin ja minulla on lapset,Riitta ja Hannu,sekä päljon ystäviä läheisten lisäksi, kyllä minä pärjään. Martti katsoi minuun, huokaisi kuuluvasti ja totesi,kyllä sinä pärjäät.Piakkoin väsymys voitti,joten jätin hänet lepäämään.

Illan aikana kotona oli erikoinen tapahtumien sarja.Sain klo 19 maissa voimakkaan kehotuksen hiljentyä,  jossain tarvitaan apua,ei sen tarkempaa tietoa.Mielessäni välähti sotarintamat,tai jotain muuta hätää. Tein alku virittäytymiset kuten yleensäkin; Pyydän yhteyden Jumalalliseen valoon ja rakkauteen, alkulähteeseen,pyydän saada olla puhtaana kanavana välittäen apua sinne missä juuri nyt tarvitaan.  Jo kesken virittäytymiseni lähti valtava virta lävitseni,päälaella oli paine kuin porattaisiin.Energia meni lävitseni aina varpaisiin ja sormiin saakka.Kehoni tärisi kauttaaltaan ja kuulin huutavani.Jossain vaiheessa tiesin että tämä on Martille."Lähetys"kesti ehkä 10 min.Kaukohoito ja rukous ovat minulle tuttua,molemmat tähtää samaan,auttamiseen,mutta noin raju sessio oli uutta. Ajattelin,näinköhän Martti noudettiin taivaan kotiin? Viimeaikoina en ollut osannut edes rukoilla hänen puolestaan,ainoastaan huokailla,Tapahtukoon tahtonsa niinkuin on Martin ja meidän parhaaksi ja ettei hänen tarvitseisi lähteä tukehtumalla. Ei kuulunut hoitajan soittoa,joten kävi nukkumaan,ollakseni huomenna pirteä valmistellen vappuaaton tarjoilut Marttiakin ilahduttamaan.

IHMEELLINEN UNENI ENNEN MIEHENI JOUTUMISTA SAATTOHOITOON:

Olen aina ihmetellyt ns,enneunien merkillisyyttä ja mistä ne tulevat? Pikkuhiljaa alan ymmärtää että ne ovat Valovoimien lempeää huolenpitoa ja valmistusta tulevaan.Syvässä Unessa voimme liikua korkeammalla tietoisuudentasolla,irti raskaasta fyysisestä kehosta,päivätietoisuudesta.Liikkuessamme unessakin matalammalla värähtely-/tietoisuustasolla on unemmekin enempi purkua päivän tapahtumista ja jopa pelkotiloistamme.

Uneni 22-23.3 -24, tapahtumapaikka  selkeästi tämä meidän kotimme Joensuussa.

Menin kotimme eteisaulaan,joka on pitkulainen käytävä.Huomioni kohdistui aukioleviin oviin,Martin huoneen ovi käytävään oli täysin auki ja rappukäytävään menevä samoin,näyttäen normaalia leveämmältä kaksoisovelta,molemmat puoliskot selkosen selällään.Vähitellen huomioin että lattiassa kulki vetiset vanat,niinkuin olisi ajettu pyörätuolilla,mutta akseli väli oli leveämpi,lähes metrin.Olin erittäin ihmeissäni unesta,joten aamiaisen jälkeen kävin hiljentymään,kysellen josko olisi sallittua saada lisätietoa,selkeyttä symbolin omaiseen uninäkyyn? Pyytelen aina aluksi yhteyden Jumalalliseen alkulähteseen,Valoon ja Rakkauteen.Pian olinkin kuin unen omaisessa tilassa,aivan kuin uni olisi jatkunut.Meidän kotoa lähtikin vanhanaikaiset mustat Kiesit,jota veti 2 hevosta,kuski istui edessä pukilla ja Martti perällä kuin kuninkaallinen.Näin vain takaa päin,mutta jotenkin tiesin että siinä menee Martti ja hänellä oli jonkin lainen päähine tai panta päässä osoituksena arvokkuudesta.Sinne häipyivät horisonttiin.

Kun sitten la 23.4 tuossa meidän ulko-oven takana,alakerran suihkutiloista rollaattorilla tullessamme tapahtui romahdus johon soitin turvamiehet ja he taas ambulanssin,tiesin heti ettei Martti enää fyysisesti palaa tähän kotiimme. Lääkäreiltä tuli viikon päästä vahvistus että monisairauden lisäksi on ollut aivoissa sekä sydämessä pienet infarktit.Käyn päivittäin hänen luonaan Palleatiivisella osastolla,kommunikointi on heikohkoa,mutta olemme vakuuttuneita,yhteys ei katkea ja kohtaamme vielä. Kuin vahvistuksena,ollessani Martin luona lennähti You Tubesta  laulu,"Rakas,vielä me tavataan".Martin on entistä vaikeampi kuulla, mutta kirjoitin sanat paperille lukien siitä hitaasti. Erikoista oli sekin että tuo laulu oli triimattu Tubeen vasta 2 tuntia aikasemmin,mistä se lennähti,en tiennyt sen olemassa olosta.Tuli kyllä tunne,näin ihmeellisesti meistä pidetään huolta,kaikki on hyvin.

Martin maalaus vuodelta 1973.Katsellessani tuota koen,me näemme polkuamme vain vähän matkaa,seuraavan mutkan tai mäen jälkeen aukeaa uusi,vielä kokematon taival,matka jatkuu.