Pieni tiedote,miksi tekstejä ei ole aikoihin syntynyt; Tultuani lähes 3 kk,den matkalta Tenerifalta,jouduin vakavaan onnettomuuteen,josta johtuen olin kahden kuukauden sairaalakierroksella,peräti Jorvin sairaalassa operoitavana.Onnettomuuden jälkeen kyselin Luojaltani,miksi minut pelastettiin,olisin ollut valmis lähtemään!Vastaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta;Sinulla on vielä tehtävää! Ymmärsin pian, yksi osa-alue lienee kirjoittaminen.Matkan varrella on noussut mieleeni monia tapahtumia,näyttöjä ihmiselämän rajallisuudesta/rajattomuudesta,fyysinen on rajallinen,Henki-Sielu on rajaton. Minulle tämä pelastuminen jatkoajalle oli jo kolmas kerta!!! Ensimäinen oli ollessani Kurkkumädässä 4v.Lääkärin ennusteen mukaan oli elintoiminnot loppuneet,heräsin ihmetellen kun koko perhe ympärilläni itki.Tuon matkan aikana olin ajoittain Enkeleiden kanssa tanssimassa,joten ihmettelin,miksi nuo itkevät kun minulla on niin hyvä olla?
Nämä myöhemmät Henkimaailman kohtaamiset alkoivat1990-2000,jolloin tein paljon Luontaishoitoja, lähinnä Rosen-ja Energiahoitoja.Kerron jonkun tapauksen ilman nimiä,joista tulin vakuuttuneeksi henkimaailman läsnäolosta,avusta,suuresta Rakkaudesta💘💕 Kauempaa,40km päästä hakeutui hoitooni Opettajatar,menetettyään ainoan poikansa sairaus-kohtauksessa.Joku oli hänelle kertonut,että Rosenhoito voisi häntä auttaa,tukea tuossa suuressa tuskassa,hän oli myös antanut henkilötietoni,Hänen soittaessaan itkien,tunsin kyllä rajallisuuteni,mutta ehkäpä kuuntelu,kosketus antaa lohtua että hänestä välitetään ja pyritään auttamaan!
Kaksi hoitotapahtumaa oli kyllä itkua,suorastaan huutoa, Hän sai kuitenkin kerrottua hiljattain menettäneensä ainoan poikansa 28v. Epilepsia kohtaukseen. Kolmas hoito oli jo rauhallisempi ja pääsimme ikäänkuin syvemmälle tunnemaailmaan.Hoidon lopulla,ollessani hänen päänsä alueella, tekemättä oikeastaan mitään,kädet hänen takaraivolla,(takaraivo kehto hoitokielellä,antaen turvallisuuden tunteen) Siinä oolessamme hiljaa,alkoi tapahtua kummallista,minusta oikealla oli pikkusohva,siihen tupsahti nuori mies,alkaen puhua: Olen usein äidin lähettyvillä,mutta hänen lohduton surunsa estää minua pääsemästä lähemmäksi,sinun tulee kertoa äidille,minulla on kaikki hyvin ja olen terve. Väittelin vastaan etten voi,hän voi pelästyä,eikä tule hoitoon,jotka näyttävän häntä auttavan ja tukevan. Tuli vastaus,sinä voit testata,kysy,miten poika istui. Jotenkin ilmaisin myöntyväni.
Hoidon jälkeen istuiduimme varaamaan uutta aikaa,nautiskellen vettä ja Rouva kertoili miten heillä oli syvällisiä keskusteluita hänen tehdessä askareita,poika istui sohvalla risti-istunnossa,jolloin kysäsin,oliko kädet niskan takana näin,laittaen omat käteni malliksi. Rova suorastaan pomppasi ylös,mistä sinä sen tiedät? Silloin uskalsin kertoa näkemäni ja viestin pojalta. Tämä surun murtama äiti tuli itkien kaulaani kiittäen että kerroin,se helpotti enemmän kuin mikään muu lohduttelu. Hän kävi hoidossani vielä monia kertoja,tyynenä,seesteisenä,tuoden myöhemmin miehensäkin katsomaan hoitajaa ja hänen hoitolaansa Kurssi-ja lomakoti Honkaniemeen Heinävedelle. (kerron piakkoin pari muuta tapahtumaa tällä palstalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti