Olen tämän blokin alkupuolella kertonutkin tuosta yllättävästä henkimatkastamatkalle,mutta toistan sen tässä täydennyksenä kuolemaa ei ole ja Henkimaailman olemassa olon teemoihin liittyen.
Sain veljeni vaimolta viestin n, puolitoista tuntia sen jälkeen kun veljeni elintoiminnat olivat pysähtyneet. Edellisenä iltana olin puhunut puhelimessa veljeni kanssa,kun häntä oltiin siirtämässä sairaalasta toiseen, hänen vointinsa oli vakaa ja kekustelu sujui normaalisti,eli lähtö tuli osin yllättäen.Hetken itkettyäni, kokosin itseni todeten,nyt veljeni tarvitsee apua! Hiljennyin Kristuksen kuvan eteen,kynttilän liekin siinä lepattaessa,sopertelin jotain rukouksen tapaista. Yllättäen melko pian olinkin sairaalan huoneessa,jossa hoitajat pukivat veljeäni valkoisiin vaatteisiin.Sänky oli selvästi sairaalan sänky,mutta kummallisesti vinottain keskellä pientä huonetta. Vieläkin kummallisempaa oli että me istuimme huoneen ylänurkassa veljeni kanssa vieretysten.Hän oli hyvin hämmentynyt tilanteesta,sen tunsin,joten otin häntä kädestä alkaen selostaa mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Sinä et ole enää tuossa fyysisessä kehossa,jota hoitajat laittaa arkkuun laitettavaksi ja aikanaan haudataan.Sinun henki-sielu saa levähtää raskaan matkan jälkeen ja vähitellen nouset valoon,rakkauteen. Sinua ei tuomita,syytetä,korkeintaan käydään läpi menneen elämän saldoa.Siellä valossa on vain Rakkautta.Koko ajan puhuin ikäänkuin ääneen,ilmeisesti sen tiedon pohjalta joka oli tullut itselleni totuudeksi.
Ilmeisestikkin henkimatkan päättyessä,myös puhuminen loppui ja aloin itkeä vuolaasti,tunnekuohun vallassa.Itku johtui suurimmaksi osaksi siitä,että veljeni tuntui läheisemmältä kuin koskaan hänen eläessään,olimme kuin yhtä,samassa virrassa.Voimakas tunne oli myös kiitollisuutta siitä,että sain olla häntä saattamassa. Alkuaikoina veljeni soitteli puhelimitse monet kerrat,mm,ssa kysellen 80 vuotis juhlistani,missä ne pidetään ja kumpanako päivänä?(minulla on 2 syntymäpäivää,23 ja 24.6) Tunsin juhlissa,hänen läsnäoloaan ja pari herkkää ystävääni näki ja koki jotain samaa.Ihmettelin myöhemmin näitä niin selkeitä unipuheluita,unia ja vain minulle,ei toisille sisaruksille.Sain vastauksen; Se saatto-matka sairaalassa avasi tien ja luottamuksen,sinä kuuntelet ja otat vastaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti