Edellisessä postauksessa mainitsemani ikoni,miekat marian rinnassa v.2019 Ikoni näyttelystä Valamossa ,kuva on hieman kärsinyt,mutta haluan sen laittaa kuitenkin tähän.Olen aina uumoillut,että Maria tiesi ainakin jotain siitä suuresta ja vaikeasta tehtävästä johon hänet on valittu.Voisimme kuvitella että tuo tieto auttoi myöntymään"tapahtukoon tahtonsa",mutta myös antoi valtavan vastuun ja kipuilun,jota miekat kuvannee?
MITÄ KRISTUS JA KRISTUSTIETOISUUS MINULLE MERKITSEE? (Jatkoa seuraa pian)
Kirjoitin pitkän postauksen,luonnos hävisi kuin tuhka tuuleen.Pyhätyöllä ei ollut siunausta,palaan aiheeseen myöhemmin.
Nyt on jo toinen Pääsiäispäivä,siis juhla nytkin,mutta koetampa kirjoittaa aiheesta,joka katosi Pitkänäperjantaina toiselta koneeltani.Kaikella on aikansa ja tänään ainakin ortodoksit lausuvat;Hän on ylösnoussut,vastaten;Totisesti on! Tuo on hyvin kaunis pääsiäistervehdys,jota käytän itsekkin,varsinkin kohdatessani ordotoksin.Mielessäni vilahtaa,Hän edelläkävijä. Nyt kerron melko suorasukaisesti miten minulle on avautunut pääsiäistapahtumat ja Jeesuksen-Kristuksen tehtävä,toiminta silloin reilu 2000v sitten ja tänä päivänä.
Jeesus on veljemme,ihminen kuten mekin,mutta samalla me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä.Hän sanoi itse;Taivasten valtakunta on teissä. Hän tuli tänne maailmaan vailla syntiä,eli karmaa ja 12 vuotiaana vanhemmat päästivät hänet koulutukseen luostareihin,esoteerisiin opinahjoihin,tietäen jeesuksen suuren tehtävän opettajana,parantajana ja kuolemassa suurimman mahdollisen Rakkauden ilmentäjänä.Ei ole sen suurempaa rakkautta,kuin antaa henkensä ystävien edestä,näin hän ilmaisi.
Meillä tavallisilla taaperoilla on kuljettavana pitkä matka,syntyen yhä uudestaan ja uudestaan tänne fyysiseen maailmaan oppimaan läksyjämme,ei rankaisuna vaan suurena armona anteeksiannon ja rakkauden tiellä.Meillä on omat Via-dolorosamme ja pimeät yöt,jopa ristiin naulitsemiset.Siltä varmaan monellakin ihmisellä on tuntunut elämän tiukimmilla oppijaksoilla.(omassa elämässäni olen tuon kokenut pari kertaa) Mestarimme sanoi läksiäispuheessaan; Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. Tuon olemme varmaan saaneet kokea yksi ja toinen,kuinka ihmeellisesti apu virtaa tietä tai toista,usein ystävien kautta,vertaistuen,kurssien,kirjojen,jopa unien tai kuin puhetta henkimaailmasta suoraan. Hän joka on kulkenut vaikean tien aina ristinkuolemaan saakka on paras ymmärtäjä,auttaja,opettaja,ei vain vaikeuksissa,heikkoudessa,vaan anteeksi annossa,rakkaudessa. Jumalani,miksi minut hylkäsit! Isä,anna heille anteeksi,sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.
Tuollaiseen rakkauteen meillä taitaa olla vielä matkaa,mutta heikkouttamme ei meidän tarvitse hävetä,hänkin joka oli täydellinen,ilman syntiä/karmaa,ilmaisi heikkoutensa esimerkkinä meille. Meillä yksilöinä,sekä ihmiskuntana,kansoina on vielä duunia jäjellä,mutta edelläkävijänä meillä Kristityillä on Kristus,hän joka jordanin kasteessa sai Kristusvihkimyksen.Kullakin uskontokunnalla on omansa ja pyhiä miehiä ja naisia on toki paljon muitakin,joiden ei tarvitse tulla tänne maa-elämään,elleivät halua tiettyyn tehtävään hakeutua.Jotenkin on sellainen tunne tämän nykyisen sodan ja sekasorron keskellä, että saattaapi olla porukkaa sekä valon että pimeyden joukoista.Ennen ajanlaskumme alkua oli oinaan aikakausi 2000v,melko pimeä,silmä silmästä,hammas hampaasta.Jeesus-Kristus toi Rakkauden ja samalla kalojen aikakauden,jota olemme eläneet 2000v. Nyt on alkamassa Vesimiehen aikakausi jälleen 2000v. aikamoinen on jälleen tämä muutos.Äiti-maa huokailee,järisee ja ihmiskunta opettelee syvempää,eli pyyteetöntä rakkautta kantapään kautta.
Minulle Kristustietoisuus ei ole vain henkilö,vaan henkinen,Jumalallinen taso,joka meidän on mahdollista saavuttaa.Tällöin ei ihminen sodi toista vastaan,vaan kaikki on veljiä ja sisaria,kunnioittaen erilaisuutta ja hänen poikkeavaa mielipidettä,kertoen omansa,mutta ei käännytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti