ELÄMÄN VIRTAAN ANTAUTUMINEN

 Onpahan olleet koetuksella omat opit.Kuinkahan monelle olen ohjeistanut,että on viisaampaa antautua aalloille kellumaan,kuin puskea niiden läpi.Joskus on myrskyistäkin ja voimat hupenee taistellessa aaltojen läpi.Hyväksyminen,kaikki on täydellistä juuri tällaisena,koska se kuulunee elämäni käsikirjoitukseen ja oppiläksyihin. Vieläkin tuon allekirjoitan,mutta lujille on ottanut kun Rakas puolisoni on jo kolmannen kerran sairaalassa ja omakin hyvinvointi alkoi horjahdella.Ehkäpä oppiläksyni onkin teorian tulikaste käytännön

elämässä. Josko sana tuleekin lihaksi näin?

Harjoittelin sydämestä lähtevänä hyväksymistä,luopumista tahtonsa tapahtumista,   mieheni elvytyksen kautta vielä saadessa palata rinnalleni. Kolme kallisarvoista viikkoa kotona,jolloin saimme puhua lisää elämän jatkumisesta muodossa tai toisessa,ilman fyysistä kehoa,tai vielä kehossa,yhteytemme säilymisestä toisillakin tasoilla.Mitään ei tarvinnu salailla,varoa,ei tunteita ja itkuakaan.No nyt hän on taas sairaalassa ja käyn päivittäin luonaan,sekä soittelemme.Iltaisin viimeisenä hyvän yön suukot,se on tärkeää.

Täytyy tunnustaa että melkoinen opetus ja koulutus on ollut.Tietenkin rukoilen ja pyytelen valovoimaa,energioita,kuten monet ystävämmekkin täällä,sekä Suomessa,mutta paraneminen ei ole se ainoa vaihtoehto. Ei myöskään tahtoonsa a l i s t u m i n e n, vaan tahtojemme yhdenmukaisuus Luojamme ja elämämme suunnitelman mukaan.

Elämä on täydellistä juuri tällaisena kuin se elettäväksemme laskeutuu.Meidän kohdalla on nyt tällainen vaihe,huomisesta en tiedä.Yksi meille molemmille on varmaa,elämän jatkuminen.

Kuva tuli väärään paikkaan ,mutta haluaa olla siinä. Hiljentyessä pikku alttari auttaa keskittymään oleelliseen,pois hyörinästä,levottomuudesta.Kristus Ikoni,Äiti Maria ja Iso-Äiti Anna kulkevat useimmiten mukanani,kuten nytkin täällä Tenerifalla.