Meillä on kuljettavanamme tämän elämän aikana sekä fyysinen polku,että henkinen polku.Molemmissa joudumme tekemään valintoja,mihin suuntaan jatkaa.Joskus on kuin tienristeys ja valinnan vaikeus, kumpaa polkua lähteä?
Jos nämä polut jonkun kanssa liittyvät yhteen,mennään kuin yhtäjalkaa,on se kuin täyttymys.Samoin voi olla jonkun ryhmän kanssa,joka on kuin perhettä. Entäpä sitten jos hän,tai he jo eelläsi käy,tahi jälkehes jää,on se vain hyväksyttävä,tai löydettävä oma polku.Kun tuo polku löytyy,uskallanko lähteä sitä kulkemaan.Se voi olla ammatin vaihto,tai henkinen herääminen?Mitä muut sanoo kun jätän hyvän työpaikan,tai hurahdan henkiseen etsintään,höperöksi leimaavat?
Tuollaisessa risteyksessä tärkeintä on päästää irti,antaa toisten kulkea omaa polkuaan ja astua itse omalle polulleen.Ei ole itsekästä etsiä asioita ja tehtäviä,jotka minut tekevät onnelliseksi ja jota tehdessäni koen suorastaan intohimoa.Jos voin hyvin,muutkin ympärilläni voivat paremmin.
Ei ole parempaa tai huonompaa polkua tai kulkijaa,on vain oman näköinen tälle kohdalle elämää. Elä ja anna toisen elää,ei se ole keneltäkään pois jos sinä voit hyvin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti