Tuosta syntymäpäiväni näystä oli kulunut 4 tai 5 vuorokautta,kun yks,kaks`jysähti,siinä samassa sängyssä minä tein kuolemaa,tai lähtöä täältä tuon ilmaisiin 4v 2 kk,tta myöhemmin. Kerrompa siitä:
Sairastin tuolloin vakavaa Kurkkumätää.Tilanne oli päässyt pitkälle,ennenkuin vanhempani olivat ymmärtäneet,ettei tämä sairaus parane vain kannferitipoilla ja tärpettihöyryllä ja kutsuneet kummitätini,joka oli kätilönä auttanut minut myös maailmaan.Hän oli heti hälyttänyt lääkärin paikalle,joka oli antanut 2 seerumia.todeten,ettei 1 enää auta.Hän oli myös kertonut että huomenna puolenpäivän aikaan on kriittinen hetki,selviääkö lapsi,vai ei.Mahdollisuudet eloon jäämisestä hänen mukaansa oli kuulema hyvin vähäiset.Tuosta kamarista,jota meillä saliksi kutsuttiin,oli avautuva akkuna pellolle,jossa muu perhe oli elonkorjuussa,siksi minut oli pirtistä siirretty tuohon kamariin.Juurikin klo 12,äitini oli huudellut perheelle,tulkaa tänne,Aila taitaa lähteä.Minä käväisin tajuissani,kun vanhin sisareni Anja piti minua ranteesta todeten,nythän tämä hakkaa kovasti ja koko perhe ympärilläni itki.Ihmettelin kovasti,miksi he itkee,kaikkihan on hyvin ja minulla on hyvä olla. Tuon hetken ja näyn olen käynyt läpi kymmeniä kertoja,muistaen myös sen huoneen,sängyn ja kaiken siihen liittyvän. Hoitoalan koulutuksen saatuani olen myös ihmetellyt niiden entisaikojen lääkäreiden viisautta,taitoa,tietoa ilman laboratorio, rtg ja ultraäänitutkimuksia.Taisi olla intuitio niin lääkäreiden kuin hoitajienkin apuna,josta sain henkilökohtaista kokemustakin,toimiessani kunnankätilönä kotisynnytyksissä.Niistä olen kertonut jotain kirjoissani Kätilön käsissä ja Eheytyminen.
Kurkkumätä tuolloin oli tosi vaarallinen tauti,johon kuoltiin tukehtumalla,vanhan kansan puhuessa kuristustaudista.Tulehduksellinen lima täytti hengitystiet ja kurkun.Muistan kuinka sanoin isälleni, tuntuu että minulla on vain neulankokoinen reikä kurkussa,tukehdunko minä? Se sai isäni hälyttämään paikalle kätilösisarensa.
Nyt tämän Juhannuksen jälkimainigeissa ymmärsin,kuinka samasta sängystä,äitini kainalosta olin toistamisiin lähtemässä tuonilmaisiin.Äitini hoisi ja valvoi vuoteeni vieressä,varmaan rukoillen,nytkin 4 vuotiaana.Nuo vanhempieni rukoukset olen kokenut kantavana voimana elämässä myöhemminkin, kiitos heille siitäkin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti