Katselin tuota kukkakimppua todeten,kumpa voisi täyttyä tuolla kauneudella,valolla, puhtaudella ja jakaa sitä ympärilleen.Lausuuma tuli ääneen,niin että miehenikin sen kuuli.Seuraavana päivänä 12.6 avasin päivän tekstin Ovi sisimpään kirjastani ja siinä se oli vahvistus.
Elämän kauneus ympäröi sinua kaikkialla.Avaa silmäsi näkemään se,ime sitä itseesi,ota se vastaan,heijasta sitä ja ole sen osa.Kun odotat näkeväsi kauneutta,se tapahtuu.Kun odotat näkeväsi rumuutta,sekin tapahtuu.Valinta on aina sinun.Juo syvään kauneuden lähteistä,niin myös heijastat niitä,sillä se mitä on sisäpuolella,heijastuu myös ulkopuolelle..
Olemmeko kanssaluojia?
Jos ja kun näin on,olemme vastuussa ajatuksistammekkin,ei vain teoista.Mitenkään syylistymättä,on hyvä tietää positiivinen luo positiivista,negatiivinen negatiivista.Tätä ja synkronismiä havaitessani,on mieleeni noussut kirjasta,Yhdeksän oivalluksen tie,sen ensimäinen oivallus oli, ettei sattumia ole ja kun sen havainnoi,niitä"sattumia"alkaa tulla tuplasti lisää.Tunnistin oitis,että näin oli käynyt myös minulla. Tietynlaista synkronismia sekin.Lehtiartikkelit,kirjat,ihmiset,kurssit tupsahteli tielleni kuin tyhjästä,juuri oikeaan aikaan.Se lienee ollut sen vaiheen koulutusjakso tielläni? Sanontakin on,kun oppilas on valmis,opettaja on paikalla.Kiitos siitäkin synkronismistä matkallani tähän päivään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti