Olen ihmetellyt miksi itken niin herkästi,kuullessani katsauksia ja uutisia sodasta.Ihmeellistä että ihmisten auttamistahto Suomessa ja kaikissakin Euroopanmaissa,liikuttaa minua vieläkin enemmän?Tulin tänne luonnon keskelle,rantakodille sitäkin miettimään yksikseni ja punainen lanka menneeseen löytyi.
Ensiksi nousi muistikuva maakellarista,jossa olimme yleensäkin pommitusten uhatessa.Sodan alkaessa olin n.5v,isä rintamalla,äiti viiden lapsen ja maatilan hoitajana.Koti oli turvallinen ja minusta nuorimmaisesta pitivät kaikki hyvää huolta,niin myös silloin pommisuojassa,joka nousi mieleeni.Tuo muisto nousi sitäkin kautta,että huomasin vapisevani uutisointeja kuunnellessani,en pelosta vaan niin kuin minulla olisi kylmä,niin että sisäinen vapina värisytti. Se laukaisi muistikuvan hämärästä maakuopasta,jossa olimme,koneiden pauhatessa yllämme.Isosiskot kääri minua huopiin ja ihmettelivät,miksi Aila palelee niin että tärisee?En muistaakseni tietoisesti pelännut,olinhan turvassa,mutta jotain käsittämätöntä kauhua se lienee ollut.Mehän kannamme solutasolla vanhoja traumoja,onneksemme myös ilon ja onnen hetkiä.
Toinen muistikuva nousi enemmän sodan loppupuolelta,jolloin olin jo pikkulotta.Tosin olin huomattavasti alaikäinen,mutta olin kuulema niin terhakka,että pääsin isosiskojen kanssa mukaan toimintaan. Olimme tuolloin pikkulottina vastaan ottamassa evakkoon tulevia.Olimme harjoitelleet isänmaallisen virren ja muistaakseni,Kotomaani ompi suomi.Ryhmänä aloimme laulaa,kun kuorma-autot,lavat täynnä evakoita,naisia,lapsia,kaarsi kirkonkylän pihaan.Muistan kuinka sydämeni pohjasta lauloin ja kyyneleet virtasi pitkin poskiani.Myöhemmin niistä yksi perhe tuli myös meille,Likosaaren kotiimme.Nytkin tätä kirjoittaessani itken,sieltä herkkyyteni juontaa,ei pelosta vaan tapahtuneista liikutuksen hetkistä,hyvin syvältä alitajunnasta.
Tämän haluan kertoa lähinnä siksi,että voisimme samalla tavalla miettiä,analysoida pelkojamme,mikä on alkusyy? Löytyykö menneisyydestä,lähinnä lapsuudesta liittymäkohtia varsinkin kohtuuttoman tuntuisiin pelkoihin,verrattuna tapahtumiin nyt ajassa.
ilon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti