Tuntuu kuin olisin saanut tehtäväkseni muistuttaa meitä,itseni mukaan lukien,ettemme sortuisi vihaan omassa itsessämme.Pitää muistaa että ihmisen teot voivat olla vääriä,jopa tuomittavia,mutta ihminen itsessään on saman Jumalan lapsi,kuin sinä ja minä,kantaen syvällä sisällään kipinää Jumalallisesta.
Kaikki planeetallamme ja ihmiskunnassa hakee tasapainoa,pimeys/valo,paha/hyvä,vallan käyttö/alistuminen(nöyryys),viha/rakkaus jne. Me itse päätämme kummalle puolelle haluamme asettua,haluammeko ajatuksin,puhein lisätä vihaa ja pimeyttä,vai valoa ja rakkautta.Ei ole väärin nähdä asiat sellaisina kuin ne ilmenee ja vihastuakkin,mutta jäädä vihaan,pelkoon,se on tuhoisaa itselle ja maailmalle.Näitä olen miettinyt viime päivinä ja ehkäpä siksikin näytettiin viime yönä erikoinen uni.(Olen myös nähnyt,sekä puhunut naapurin hallitsiasta,hän on kuin pikkupoika peloissaan,leikkien aseilla.)
Uni: Oli syntynyt lapsi kuolleena ja hänen isänsä seisoi kukkulalla vasemmalla hyvin yksin.Hän sanoi olevansa lapsen isä ja tahtoi lapsen syliinsä,tajuamatta että hän on kuollut.Me muut ihmiset olimme oikealla mäen alla.Menin terhakasti lasta pitelevän miehen luokse,sanoen,olen Kätilö ja tiedän mitä nyt on tehtävä.Lapsi tulee pastä ja laittaa kuntoon,sitten saat pitää häntä sylissäsi. Uni päättyi tunteeseen että mies suostui ehdotukseeni.
Näin tuon unen aamulla vähän ennen heräämistä.Mietin myöhemmin,voisiko kuvata itäistä hallitsijaa, hänen suunnitelmansa on kuollut jo syntyessään ja hän ei sitä tajua?Meille kaikille haluaisin muistuttaa, että Mestarimmekkin kiivastui,kun hänen huoneensa oli pantu rahan väärentäjien luolaksi,kaatoi pöydät ja ajoi ulos väen,mutta hän teki sen rakkaudesta.Annetaan anteeksi itsellemme jos vihan tunteet nousee,mutta ei jäädä siihen piehtaroimaan,vaan koetetaan pyrkiä levittämään valoa ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti