Tiedän että kanssani moni muu odotti ja odottaa,että virus pysäyttäisi meitä tällä tuhon tiellä.Toisin näyttää käyvän,siitä tulikin kuin silmän lumetta,keppihevonen,ettemme huomioisi suurempia,pysyvämpiä uhkia.Kuolla saa nälkään,kuivuuteen,lumimyrskyihin,maavyöryihin,tuhotulviin,mereen pakomatkalla kunhan ei vain coronaan.Meillä on kiire pysäyttää virus,että pääsisimme entiseen luonnonvaroja kuluttavaan elämänmuotoomme,siihen normaaliin.Luulempa että virukset elää kanssamme,tai ilman meitä,meidän jälkeemme.Ihmiskuntana olemme sellaisessa pikajunassa,joka syöksyy kohti rotkoa,ellemme tee pikaisia muutoksia elämäntavoissamme.Meidän on jokaisen ryhdyttävä tekemään ihmeitä omassa elämässä ja kollektiivisesti,pelastaaksemme itsemme ja äiti-maan,kaikkine siinä olevine elämänmuotoineen.
Tällainen pörinä alkoi päässäni soida aamulla herätessäni,niinkuin joku olisi pitänyt saarnaa.Pyytelin jo armoa,en voi noin kovaa tekstiä kirjoittaa,en halua pelotella,ei kuulu tyyliini.(annettiin nääs heti ymmärtää,tämä tulee kirjoittaa) Tuli kuin napakka vastaus;Nyt ei pienet piipitykset enää auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti