Ehkäpä hiljattain täältä tuonilmaisiin muuttanut ystäväni ja ammattisisareni kävi unessa ilmaisemassa ettei välimatka ole pitkä,ei ole täällä ja siellä,vaan kaikki on lähellä ja yhtä.Saattaahan olla,että nukkuessa olemme enemmän hereillä henkisesti,kuin päivätietoisuudessa?
Kyseisessä näyssäni katselin alhaalta,ylempänä mäellä kulkevaa ystävääni,joka kohtasi toisen naisen riemukkaasti syleillen.Siinä oli riemua,silmät sirillään kauniisti hymyillen,pitkä halaus,juuri niin kuin hänellä oli tapana.En ilmaissut itseäni,eiväkä he huomanneet minua,jäin miettimään,miten kaunista ja lämmintä.
Herättyäni mietiskelin vuoteella lojuen,ehkäpä henkimaailmakin on tässä lähellä?Jos ja kun kaikki on yhtä täällä,mikä meidät erottaa läheisistämme,ehkä vain materialisoitumisen puuttuminen?
Kävin kahvikupposen ja sytytin kynttilän pikku-ikonini eteen,jolloin pohdinta sisäisyydessäni alkoi jatkua.Jumalaa ei kukaan ole nähnyt,niin sanotaan ja ateisti toteaa ettei häntä ole olemassakaan.Hänhän on kaikkialla,kun kohtaat ihmisen,näet jotain Jumalasta,kun katsot peiliin,näet samoin,kun menet luontoon, näet ja koet Hänet puussa,pensaassa,kukkasessa,perhosessa,kaikessa.Ihminen näkee ja kokee pieniä palasia kuin suuresta palapelistä,ollen itse osa tuota suurta kokonaisuutta.
Katsoin Kristuksen kuvaa ja mieleeni nousi Hänen sanansa;Taivasten valtakunta on teissä.Ehkäpä Hän tarkoitti juuri tuota ykseyttä.Me ihmiset olemme langetessamme keksineet erillisyyden,kaksinaisuuden?
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista