TEHTÄVÄ

Tänään 23.6,syntymäpäiväni aamuna heräsin kiitollisin mielin,etenkin siitä että olen näinkin terve 84 ikävuodesta huolimatta. Mietiskelin että oikeastaan olisin aika valmis lähtemään täältä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa,ilman pahempia sairauksia.En ole masentunut,se vain on ollut aina toiveeni lähteä kun on lähdön aika,ilman että sairaus,tai lääketokkura vie.
Kyselin siinä,onko minulla vielä jotain tehtävää,siksiköhän terveyttä annetaan.Olen aina halunut palvella,auttaa,hoitaa,eihän vain käänny osat toisin päin?

Näissä mietteissä osui silmäni akkunalla olevaan patsaaseen jossa pikkuiset tyttö ja poika katselevat aitaan nojaten karitsaa. Tuo pieni patsas on aina ollut minulle rakas,ensiksikin että olen saanut sen ystävältäni Irmalta ja että lapsena pidin karitsoista kovasti,hellien niitä sylissäni.
Nyt tuijotellessani tuota kuvaa,nousi mieleni sopukoista jotain suurempaa n.40 vuoden takaa.Kerrompa kuinka menneisyys liittyi nyt hetkeen.

Ollessani nelikymppinen,alkoi orastavaa henkistä heräämistä,jolloin hartaasti kyselin elämäni tarkoitusta ja miksi olen täällä?? Ainoa vastaus oli toistuvasti;Ruoki minun lampaitani.En ymmärtänyt sitä silloin,enkä oikein ymmärrä vieläkään.Kuitenkin se sama vastaus nousi tuon patsaan välityksellä nyt hetkessä kysellessäni onko minulla vielä jotain tehtävää.Ruoki minun lampaitani.

Matkani varrella olen toki ymmärtänyt"ruokkimisen"paljon laajempana,kuin opettaa puhuen,kirjoittaen ym.Se voi olla ja on ihan arkipäivässä,kuinka kohtaamme toiset ihmiset,se on katseessa,hymyssä,kosketuksessa,kuuntelemisen taidossa.Se on tahdossa palvella.Nyt koetin sopertaa että näinhän olen aina pyrkinyt tekemään,tosin välillä siinä heikonlaisesti onnistuen.Tuli voimakas tunne,suorastaan tieto ja kehoitus;Sinun on laitettava kiertoon,kerrottava eteenpäin,mitä olet itse saanut ja löytänyt henkisellä polullasi.Se on kuin sinun henkinen testamentti.
Tuota pikaa nousi seuraavat teemat:
*Ihmiskunnan tietoisuuden tason nousu
-keitä olemme
-mistä tulemme.mihin olemme matkalla
-Jumala,Henki,Kristus meissä
*Tahto,Itsensä arvostaminen kaikessa tässä.

Viimeaikoina olen usein lähetellyt pyyntöjä ihmiskunnan tietoisuuden tason parantumiselle,nousulle.
Aamu-ja iltarukoukseni yleensä päättyvät tuohon anomukseen.Kun tietoisuuden taso nousee,alamme pikkuhiljaa oivaltaa keitä me todellisuudessa olemme,mikä on se henki joka meissä asuu.Hän Luojamme loi meidät omaksi kuvakseen,puhalsi meihin elävän hengen.Olemme tulleet valosta,
vaellamme tässä fyysisessä kehossa tämän kertaisen matkan ja palaamme takaisin tuonilmaisiin.
Tuo Jumaluus ilmeni Jeesuksessa Kristuksessa,hän näytti meille tien,opetti totuuksia ja antoi uuden käskyn(vain yhden) Rakastakaa.
Henki,Jumaluus ilmenee kaikessa olevaisessa,luonnossa,ihmisessä,aina universumia myöten.Meidän tulee nähdä ja kokea Jumalallinen itsessä,muissa ihmisissä,luonnossa ja kaikessa.Vain sitä kautta saamme rauhan itsemme ja koko maailman kanssa.
Ihminen on ainoa olento jolle on annettu vapaa tahto,tahto pyrkiä,valita, päättää hyvän ja pahan välillä,tiedostavana olentona.

Edellä olevaan tarvitaan tietoisuuden tason nousua ja siksikin meillä on täällä monia elämiä,käydäksemme läpi haasteita,joissa pikkuhiljaa opimme.Nyt elämme kehityksessämme vaihetta jolloin ihmiskunta on heräämässä,eli tietoisuuden tasomme on nousemassa ja noussut.

Pohtiessamme mikä on hyvää ja oiken,mikä pahaa ja väärää,voisi kiteyttää lausuumaan; RAKKAUS,
VALO, PIMEYS ON RAKKAUDEN JA VALON PUUTE . Ketään ei ole tarkoitettu olemaan pimeä!

Ehkäpä tämä on henkinen testamenttini tällä haavaa.Tietoisuuden tasoni noustessa testamenttia voi täydentää.