Pari päivää sitten heräsin ihmeelliseen,kuin täydelliseen olotilaan.Ei tarvitse mennä minnekkään,ei liittyä mihinkään,ei tehdä mitään,kaikki on jo tässä!!!
Yleensä aamuisin pyrin lukemaan edes aamurukouksen,tai meditoimaan ja pienen aamujumpan tekemään,nyt oli tunne ettei tarvita mitään,loikoilin vain.
Siinä loikoillessani tuli yks,kaks,tunne kuulumisesta perheeseen! Siitä perheestä on osa täällä ja osa tuon ilmaisissa,kuin odottamassa.Minut valtasi huikea,autuas olo,tunsin itseni tosi rikkaaksi.Se tunne tuli jostain syvältä,sisältä,ei järjellä mietittynä.Se oli kuin hyvää,ihanaa unta,josta en olisi tahtonut lähteä pois,herätä.
Arjen askareet ja piakkoin Rutsista palaava mieheni saivat minut"potkittua"
nirvanasta toimintaan.
Siinä petiä petatessani muistin vähän samantyyppisen tilantee reilun vuoden takaa.Aamuhiljentymisessäni tuli huikea tunne;Minulla on kaksi kotia,yksi täällä maan päällä,toinen siellä josta olen tullut,oi kuinka rikas olenkaan!!!
Olen tässä mietiskellyt ikäänkuin taustoja noille kokemuksille,ehkäpä alitajuinen kaipaus synnytteli niitä?Kenties ne olivat vastaus sanattomaan kysymykseen? On nimittäin niin että lapsuuteni perhe ja suku,ei ole pitänyt tiivistä yhteyttä.jossa kokisi yhteen kuuluvuutta.Ei ole kysymys riitaisuudesta,vaan jonkinasteisesta välinpitämättömyydestä,suvun kulttuuri nyt vain onsellainen.Nyt kun sisarustemme viidestä olen ainoa elossa oleva,kaipaus nostaa päätään.Tunnen siirtäneeni tuon kulttuurin omaan ja lasteni elämään,siitä pieni syyllisyys.
Toinen,tai ehkäpä samaan liityvä on meneillään oleva äitini suvun serkusten elämän tarinan kokoaminen yksiin kansiin.Järjestäessäni n.25 serkkuni elämän tarinoita loogiseen järjestykseen vietäväksi toimittajalle,tutustun heihin aivan uudella tavalla,kuin sisältä päin.
Ehkäpä kuin sivutuotteena sain kokea perheen ja kodin kaikessa laajuudessaan.
Henkitasolla perhettä on sekä tuonilmaisissa että täällä fyysisellä tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti