HENGEN LÄSNÄOLO ARJESSAMME

 Olin pyöritellyt otsikon aihetta mielessäni täydentääkseni edellisiä postauksiani,kunnes jälleen synkronismi astui esiin. Kahtena aamuna avautui Ovi sisimpään kirjasta juuri sitä mihin minun oli vaikea löytää sanoja, vaikka sisältö oli kirkkaana mielessä,olinhan tuota elänyt itsekin viime aikoina.

Tuo sisäinen ääni,intuitio ja synkronismi,millä nimellä kukin haluaa sitä nimetä,ovat ihmeellisiä aupuja, ohjaajia,kun vain kuuntelemme.Välillä on myös tarkoitettu että odotamme kärsivällisesti! Varsinkin kaltaiselleni kärsimättömälle se on vaikeaa,se lienee yksi elämäni oppiläksy! Kaikella on aikansa, kuinka monta kertaa olen saanut sen havaita. Sanonta: Yön yli nukuttua,asiat selkenevät, on totisinta totta. Nousee mieleeni viisaan opettajan ohjaus oppilaalleen joka halusi Valaistua pika vauhtia tiedustellen,millaista elämä on kunhan olen valaistunut? Opettaja vastasi: Jos olet hakannut puita ja kantanut vettä ennen valaistumista,tulet hakkaamaan puita ja kantamaan vettä ns,valaistumisen jälkeen. Mieleni tekee lisätä,elämme täällä suurelta osin arkea,koettakaamme siihen sisällyttää Rakkautta,silloin siihen tulee kiitollisuus ja juhlan tuntua!!!

TÄÄLLÄ JA SIELLÄ,VAI TÄSSÄ JA NYT

 Luin jostakin hijattain lauseen; Olemme ulkoistaneet Luojamme niin kauksi ja korkealle,ettemme löydä ja tavoita Häntä,jopa epäilemme olemassaoloaan. Jäin miettimään lasuumaa todeten,näin on päässyt käymään,samalla miettien,miten itse koen? Siitä haluan kertoa tässä ja nyt.

Koen Luojan luonnossa ja kaikessa elollisessa ja ainakin pyrin kohtaamaan Jumalan kuvan,jokaisessa ihmisessä!! Aina se ei ole helppoa,nähdä Jumalan kuva myös siinä vaikeassa ihmisessä. Meillä ihmisillä on tarve ja taipumus yleensäkin jakaa ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin,niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Olen opettelemassa muutosta tähän jaotteluun. Ensimäinen askel oli,että koetin erottaa ihmisen ja hänen tekonsa,teko voi olla väärä,jopa tuhoisa,mutta pohjimmiltaan tuossa ihmisessä asuu Jumalkipinä,kuten minussakin,hän on vain kadottanut tietoisuuden siitä. Tässä kohtaa tulee usein mieleeni vertaus tuhlaaja pojasta sikopaimenena.Toinen askel on muistaa että Luojamme rakastaa meitä kaikkia luokittelematta, ehkä sitä heikkoa vieläkin enemmän,odottaen meiltä samaa.

Me olemme todellakin karkottaneet Luojamme niin kauaksi ja korkealle,vaativaksi,rankaisevaksi,ettemme tunne kelpoiseksi itseämme. Entäpäs jos olemmekin asentaneet itse itsellemme noita vaatimuksia,emme kelpaa itse itsellemme,emmekä rakasta itseämme? Näemme tuomareina Jumalan ja toiset ihmiset,tuomari asuukin mielessämme?! Josko pitäiskin aloittaa itsestä,hyväksyä heikkoudet,lahjat ja taipumukset,sanalla sanoen Rakastaa itseä sellaisena kuin on,silloin on helpompi hyväksyä myös kanssakulkijat ja Rakastaa heitä. Tätä ja vain tätä odottaa myös Luojamme,huom`odottaa ei vaadi. Tottakai me saamme ja meidän tuleekin pyrkiä kasvamaan ihmisinä,siksikin me olemme täällä jälleen tänä erittäin vaativana aikana. 

Näkemykseni mukaan,meillä on tämä fyysinen keho,jossa henki-sielu asuu,eli Jumalallinen meissä.Me olemme kuin Luojamme käden jatke,toimiaksemme täällä fyysisessä maailmassa.Me emme ole yksin hylättynä täällä,vaan Enkelit,oppaat auttajat ympäröivät meitä ollen lähellä valmiina auttamaan,mutta he kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa odottaen pyyntöämme.Tämä kaikki Luojalta, hänen rakkaudessaan. Joten meidän tulee pyytää,kysyä,kiittää.Vastaus tulee kyllä aikanaan muodossa tai toisessa.Synkronismi ja intuitio ovat eräs kanava ja ne jäävät useikin meiltä huomaamatta,kannattaa tarkkailla.Hengen maailma on lähellä arjessamme,meissä,luonnossa,kaikessa olevaisessa,elämme ja toimimme siinä.

                                                           

Kuva Taiteilija Eeva Ryynäsen Kirkosta Lieksan Vuonislahdesta (kuva kokoelmistani)

ME TOTUUTTA ETSIMME KUMPIKIN....

 

Kuinka minulle henkilökohtaisesti on Henkinenmaailma ja Jeesuksen-Kristuksen opetukset avautuneet. Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle,nousi mieleeni Zarathustran runosta lause; Me totuutta etsimme kumpikin,sinä ulkona maailmassa,minä sisällä sydämessä. Näin meidän tulisi itsekunkin tehdä,joten miten totuus minulle on auennut,siitä aion kertoa,en halua loukata,tai horjuttaa sinun näkemyksiäsi,ehkäpä tukea etsijän matkallasi?!

Kasvaessani Herännäishenkisessä kodissa,tuli Uudesta-Testamentista tutuksi etenkin Kristuksen opetukset. Myöhemmin aikuistuessani pyörittelin niitä mielessäni ja myös luonnon tullessa tärkeäksi,aloin niitä molempia tutkia ja tarkastella kuin suurena kokonaisuutena.Jossakin vaiheessa tuli mukaan unimaailma(merkkiunet) ja viestejä verhon takaa läheisille lohtuna,sekä saattomatkoja,joista olen kertonutkin tässä blokissa.Tämä on ollut minun tieni ja siitä miten asiat ovat minulle avautuneet,kerron nyt lyhykäisesti:

Mestarimme puhui usein Minä olen teeman alla,kuten minä olen tie,totuusja elämä,minä olen maailman valkeus,vain minun kauttani,minä ja Isä olemme yhtä j,n,e. Kuin kaiken huipuksi; Taivasten valtakunta on teissä. Luontoon Hän vetäytyi lepäämään,latautumaan,siunasi veden,eli ja opasti Rakastamaan kaikkea ja kaikkia,huipentuen Uhrikuolemaan. Uuden käskyn minä annan teille,Rakastakaa.Kumosiko tuo käsky vanhan maailman ja uusi aika alkoi? Noin minulle on asia avautunut,vanha tuomiota täynnä,silmä silmästä,korva korvasta on mennyt uusi alkanut,mutta huonosti olemme sen klaaranneet! Tarvitaan vanhasta uuteen loikka jälleen!

Voisiko se olla jotain tähän suuntaan: Tuo usein toistuva minä olen,on meissä oleva korkeampi itse, Jumalallinen meissä,jonka saimme alkulähteestä,Luojaltamme lahjaksi,tullessamme ihmiseksi.Vertaus-kuvannollisesti Raamattu puhuu elävän hengen puhaltamisesta ihmisen sieraimiin,se on henki-sielu, korkeampi itse,Jumalallinen meissä.Voiko olla,että Jumala Rakastaa meissä itseään ja tämän Rakkauden Hän soisi sitovan meidät toinen toisiimme,luontoon ja kaikkeen olevaiseen.Jeesus-Kristus näytti tien, jota meidän kaikkien tulisi haparoira. Huipentuen syyttömänä ristille,josta lausui; Isä anna heille anteeksi,sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Tätä tietä tapahtuu meidän itsekunkin lunastus ja ylösnousu.

ps,jatkan piakkoin toisessa postauksessa jokapaiväisen elämän kannalta,eivät henkinen ja arkielämä ole erillään toisistaa,vaan yhtä,tässä ja nyt!!

SAATTOMATKA RAKENTAMAANSA TALOON JUUTTUNEELLE HENGELLE

 Ostimme maalta ns, Rintamamies talon,joka toimisi sekä omakotitalona,että kesämökkinä. Talo sijaitsi rannalla,suuren puutarhan keskellä,useitten rakennusten muodostaessa pihapiirin,oikein unelmien täyttymys.

Alkuun oli kaikki hyvin,mutta sitten alkoi tapahtua jotain outoa,mieheni kuuli iltaisin ja öisin kuin joku kävelisi raskain saappain pirtin lattiaa pitkin. Minä en kuullut kopsuttelua,mutta jotain outoa joka ei sinne kuuluisi.Sitten eräänä iltana mennessäni aittaan nukkumaan,kohtasin jo ulkorapulla oudon kylmän viiman, kuin raskaan tumman pilven. Hämmästyin,olihan lämmin kesäilta ja yleensä astuessani aittaan koin aivan päinvastaista,kuin yön hengettäret,tai Enkelilauma lämmöllään toivottaisi tervetulleeksi. Nyt tuon synkän tunnelman lisäksi alkoi outoa raapimista aitan hirsiseinässä,kävin ulkona katsomassa,hankaako joku oksa seinään,ei mitään. Menin aittaan sinnikkäästi ja aloin Pyhän-Hengen nimessä ja valossa pyytää sinne kuulumattomia poistumaan,suorastaan käytin komennuskäskyjä,poistu täältä tyyliin. Kun en pelkää henkiä,olin viimein nukahtanut ja nukuin hyvin.

Aamulla menin heti aamiaisen jälkeen hiljentymään,kuten siihen aikaan yleensä tein,saatoin vain istua hiljaa,latautuen päivään ja pyytää Siunausta Valosta,RakkaudestaAlkulähteestä.Yllättäen sieluni silmiin tupsahti vähän reppanan näköinen mieshahmo.Vaatetus oli kuin pian sodan jälkeen,sarkanuttu,kumiterä-saappaat,pussihousut ja päässä likainen lippalakki. Hän katsoi minua hyvin anovan,kuin apua pyytävän näköisenä,josta heti ymmärsin,hänhän koetti pyytää minulta illalla apua ja on täällä käyskennellyt siinä tarkoituksessa jo muutaman vuoden,ei pelotellakseen.Minulla tuli suorastaan syyllisyys ja anteeksipyytäen sopertelin,voisinko auttaa häntä sinne mihin hän kuuluu,täällä ei ole enää hänen kotinsa. Yks,kaks tuo hahmo oli vierelläni,minun oikealla puolellani ja siitä alkoi henkimatka:

Tunsin kuinka menimme kuin avaraa putkea pitkin,istuen hissilaitteessa suunnaten viistosti ylös oikealle.Tiesin, tulee hetki jolloin palaan takaisin ja hän jatkaa valoisempaan, (jotain siitä hänelle kerroinkin) Näin tapahtui ja minä tulin kuin selkä edeltä,tupsahtaen takaisin samalle sohvalle,josta matka alkoi.Enhän fyysisesti ollutkaan poissa,se oli henkimatka.

En kertonut miehelleni saattomatkasta ennenkuin 2 kk,den kuluttua,kysyäkseni häneltä onko levotonta liikehdintää kuulunut? Heti tuli kysymykseen vastaus; eipä ole kuulunut,jolloin kerroin hänelle koko saattomatkan. Myöhemmin sain kuulla naapureilta ikäviä kertomuksia tästä onnettomasta miehestä,jotka saattais selittää miksi hän halusi juuttua maatasolle,päästämättä irti? Kuoleman ja helvetin pelko,jota mielestäni ei ole olemassakaan. Taivasten valtakunta on teissä,vakuutti Mestarimme Jeesus Kristus.

(Seuraavassa artikkelissa aijon kirjoittaa tuosta sekä muista näkemyksistäni,miten elämä täällä ja siellä on minulle avautunut,kuin kirkastuen.)  

VELJENI SAATTOHOITOMATKA 2013

 Olen tämän blokin alkupuolella kertonutkin tuosta yllättävästä henkimatkastamatkalle,mutta toistan sen tässä täydennyksenä kuolemaa ei ole ja Henkimaailman olemassa olon teemoihin liittyen.

Sain veljeni vaimolta viestin n, puolitoista tuntia sen jälkeen kun veljeni elintoiminnat olivat pysähtyneet. Edellisenä iltana olin puhunut puhelimessa veljeni kanssa,kun häntä oltiin siirtämässä sairaalasta toiseen, hänen vointinsa oli vakaa ja kekustelu sujui normaalisti,eli lähtö tuli osin yllättäen.Hetken itkettyäni, kokosin itseni todeten,nyt veljeni tarvitsee apua! Hiljennyin Kristuksen kuvan eteen,kynttilän liekin siinä lepattaessa,sopertelin jotain rukouksen tapaista. Yllättäen melko pian olinkin sairaalan huoneessa,jossa hoitajat pukivat veljeäni valkoisiin vaatteisiin.Sänky oli selvästi sairaalan sänky,mutta kummallisesti vinottain keskellä pientä huonetta. Vieläkin kummallisempaa oli että me istuimme huoneen ylänurkassa veljeni kanssa vieretysten.Hän oli hyvin hämmentynyt tilanteesta,sen tunsin,joten otin häntä kädestä alkaen selostaa mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Sinä et ole enää tuossa fyysisessä kehossa,jota hoitajat laittaa arkkuun laitettavaksi ja aikanaan haudataan.Sinun henki-sielu saa levähtää raskaan matkan jälkeen ja vähitellen nouset valoon,rakkauteen. Sinua ei tuomita,syytetä,korkeintaan käydään läpi menneen elämän saldoa.Siellä valossa on vain Rakkautta.Koko ajan puhuin ikäänkuin ääneen,ilmeisesti sen tiedon pohjalta joka oli tullut itselleni totuudeksi.

Ilmeisestikkin henkimatkan päättyessä,myös puhuminen loppui ja aloin itkeä vuolaasti,tunnekuohun vallassa.Itku johtui suurimmaksi osaksi siitä,että veljeni tuntui läheisemmältä kuin koskaan hänen eläessään,olimme kuin yhtä,samassa virrassa.Voimakas tunne oli myös kiitollisuutta siitä,että sain olla häntä saattamassa. Alkuaikoina veljeni soitteli puhelimitse monet kerrat,mm,ssa kysellen 80 vuotis juhlistani,missä ne pidetään ja kumpanako päivänä?(minulla on 2 syntymäpäivää,23 ja 24.6) Tunsin juhlissa,hänen läsnäoloaan ja pari herkkää ystävääni näki ja koki jotain samaa.Ihmettelin myöhemmin näitä niin selkeitä unipuheluita,unia ja vain minulle,ei toisille sisaruksille.Sain vastauksen; Se saatto-matka sairaalassa avasi tien ja luottamuksen,sinä kuuntelet ja otat vastaan 

FYYSINEN KEHOMME ON MATERIAA,HENKI-SIELU TEKEE SEN ELÄVÄKSI

 Pieni tiedote,miksi tekstejä ei ole aikoihin syntynyt; Tultuani lähes 3 kk,den matkalta Tenerifalta,jouduin vakavaan onnettomuuteen,josta johtuen olin kahden kuukauden sairaalakierroksella,peräti Jorvin sairaalassa operoitavana.Onnettomuuden jälkeen kyselin Luojaltani,miksi minut pelastettiin,olisin ollut valmis lähtemään!Vastaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta;Sinulla on vielä tehtävää! Ymmärsin pian, yksi osa-alue lienee kirjoittaminen.Matkan varrella on noussut mieleeni monia tapahtumia,näyttöjä ihmiselämän rajallisuudesta/rajattomuudesta,fyysinen on rajallinen,Henki-Sielu on rajaton. Minulle tämä pelastuminen jatkoajalle oli jo kolmas kerta!!! Ensimäinen oli ollessani Kurkkumädässä 4v.Lääkärin ennusteen mukaan oli elintoiminnot loppuneet,heräsin ihmetellen kun koko perhe ympärilläni itki.Tuon matkan aikana olin ajoittain Enkeleiden kanssa tanssimassa,joten ihmettelin,miksi nuo itkevät kun minulla on niin hyvä olla?

Nämä myöhemmät Henkimaailman kohtaamiset alkoivat1990-2000,jolloin tein paljon Luontaishoitoja, lähinnä Rosen-ja Energiahoitoja.Kerron jonkun tapauksen ilman nimiä,joista tulin vakuuttuneeksi henkimaailman läsnäolosta,avusta,suuresta Rakkaudesta💘💕 Kauempaa,40km päästä hakeutui hoitooni Opettajatar,menetettyään ainoan poikansa sairaus-kohtauksessa.Joku oli hänelle kertonut,että Rosenhoito voisi häntä auttaa,tukea tuossa suuressa tuskassa,hän oli myös antanut henkilötietoni,Hänen soittaessaan  itkien,tunsin kyllä rajallisuuteni,mutta ehkäpä kuuntelu,kosketus antaa lohtua että hänestä välitetään ja pyritään auttamaan!

Kaksi hoitotapahtumaa oli kyllä itkua,suorastaan huutoa, Hän sai kuitenkin kerrottua hiljattain menettäneensä ainoan poikansa 28v. Epilepsia kohtaukseen. Kolmas hoito oli jo rauhallisempi ja pääsimme ikäänkuin syvemmälle tunnemaailmaan.Hoidon lopulla,ollessani hänen päänsä alueella, tekemättä oikeastaan mitään,kädet hänen takaraivolla,(takaraivo kehto hoitokielellä,antaen turvallisuuden tunteen) Siinä oolessamme hiljaa,alkoi tapahtua kummallista,minusta oikealla oli pikkusohva,siihen tupsahti nuori mies,alkaen puhua: Olen usein äidin lähettyvillä,mutta hänen lohduton surunsa estää minua pääsemästä lähemmäksi,sinun tulee kertoa äidille,minulla on kaikki hyvin ja olen terve. Väittelin vastaan etten voi,hän voi pelästyä,eikä tule hoitoon,jotka näyttävän häntä auttavan ja tukevan. Tuli vastaus,sinä voit testata,kysy,miten poika istui. Jotenkin ilmaisin myöntyväni.

Hoidon jälkeen istuiduimme varaamaan uutta aikaa,nautiskellen vettä ja Rouva kertoili miten heillä oli syvällisiä keskusteluita hänen tehdessä askareita,poika istui sohvalla risti-istunnossa,jolloin kysäsin,oliko kädet niskan takana näin,laittaen omat käteni malliksi. Rova suorastaan pomppasi ylös,mistä sinä sen tiedät? Silloin uskalsin kertoa näkemäni ja viestin pojalta. Tämä surun murtama äiti tuli itkien kaulaani kiittäen että kerroin,se helpotti enemmän kuin mikään muu lohduttelu. Hän kävi hoidossani vielä monia kertoja,tyynenä,seesteisenä,tuoden myöhemmin miehensäkin katsomaan hoitajaa ja hänen hoitolaansa Kurssi-ja lomakoti Honkaniemeen Heinävedelle.                                               (kerron piakkoin pari muuta tapahtumaa tällä palstalla)

  Kuvan näkymä Enonkoskelta v.-24 Savonlinnan Oopperajuhlilta palatessa.

KUOLEMAA EI OLE !!

 Varmaankin aika rohkea ilmaisu,mutta näin minulle on avautunut saatellessa läheisiä täällä fyysisellä tasolla,että Henkitasoilla!! Olen tässä blokissanikin kertonut veljeni"saattohoidosta"hänen lähtiessään tästä olomuodosta takaisin kotiin,sekä mieheni viimeisistä vuorokausista siirtyessään tuonilmaisiin.Nyt hiljattain ystäväni,seinänaapurini pois nukahtaessa omaan vuoteeseensa,josta hänet löysin,näin ja koin samankaltaisen näyn,kuin vanhimman sisareni lähtiessä 11v sitten,sain suorastaan kehoituksen kertoa teille blokini seuraajat ja myöhemmin laajemminkin.

Kerrompa ensiksi tämän viimeisimmän tapahtuman. Kun löysin naapurini pois nukkuneena yövuoteestaan tein tietysti viranomaishälytykset ym.asiaankuuluvat,mutta seuraavaksi kotona hiljennyin pyytelemään hänelle hyvää matkaa Taivas-Kotiin. Pian nousi sielunu-silmiin tumma,pyöreä möykky,kuin multaa,siitä alkoi nousta kuin hopeisia spiraaleja 6-7 kpl ylöspäin,väreillen koko ajan.Yritin laskea niitä,mutta se oli vaikeaa,koska ne elivät väreillen kaiken aikaa.Tuota kesti ehkä 10 min,olin täysin tasapainossa,en missään shokkitilassa,olenhan ollut myös elvytyksessä muutamia kertoja urani aikana,pysyen täysin rauhallisena.

Myöhemmin koetin analysoida näkyäni,sehän tietenkin tapahtui henkitasoilla,ei fyysisillä silmillä katsoen, vaan toisilla tasoilla henki-silmillä. Kysymyksiini sain vastauksia; se tumma möykky kuvasi maata,josta fyysinen kehomme on rakentunut(samat hivenaineet ja mineraalit) sen kuuluu palata maahan,mutta henki-sielu palaa Kotiin,josta se on lähtöisin,spiraalit kirkkaudessaan kuvasi sitä. Luulempa että spiraalit joita oli 6-7,kuvasi chakroja,joita on jossain kuvattu Jumalan akkunoiksi ja pää-chakrojavan on 7.Myöhemmin olen saanut vahvistusta tähän tulkintaan,Kiitos! Ihminen on enemmän Henkeä joka on se ikuinen ja vähemmän fyysistä,joka on annettu kuin kulkuvälineeksi tämän matkamme ajaksi!

Sisarelleni näin ennen hautajaisia samantyyppisen näyn,mutta siinä nuori tyttö pomppi ja tanssahteli tumman möykyn ympärillä,osoittaen sitä sormellaan kertoen;Minulla on niin kevyt,iloinen olo,tuossa oli jo niin raskasta olla ja elää.Alkuun ajatteli,ei hän voinut olla sisareni,hänhän oli aina niin hillitty ja kaikkein vakavin meistä viidestä lapsesta. Sitten muistin äidin kertoneen,kuinka vilkas ja eloisa sisareni oli lapsena, juosten kylätiellä kutsuen kulkijoita poikkeamaan,äiti keittää teille kahvit.Oli kuulema liian hiljaista tälle vilkkaalle tytölle. Silloin ymmärsin näkyni kuvan,nyt sisareni on vapaa,oma todellinen itsensä.Kerroin tämän näkyni myöhemmin sisareni pojalle,hän oli ilahtunut ja kiitollinen,meistä tuli läheiset.(pelkäsin kyllä kertoa,hän on tyypillinen Suomalainen miehen jörrikkä)

Näistä ja monesta muustakin olen tullut vakuuttuneeksi,kuolemaa ei ole,vain fyysinen on rajallinen,jonka Henki-Sielu tarvitsee kulloisenkin matkan ajaksi,palaten takaisin Kotiin,josta on tullut.Siellä voimme levätä,mutta myös oppia henkitason"Yliopistossa",palataksemme kun on aika fyysiseen,sama sielu,aina uusi keho. (todennäköisesti vain tämä maaplanetta on materialosoitunut)

Maalaus on Akseli Gallen-Kallela,Äiti lemminkäinen herättää poikaansa,huom valonsäteet jotka Mehiläinen tuo henkisestä avuksi.