Kaikella elollisella on tietty muoto, energia, energiakenttä. Jotta tuo energia voi toimia, virrata, pitää elollisen koossa ja elinvoimaisena, on se elämän ihmettä. Girlian-kuvauksissa on havaittavissa, kuinka tuo energiakenttä on tallella vaikka kasvista tai ihmisestä leikataan amputoidaan pala pois. Samoin amputoidussa kädessä voidaan kokea kipua, ns.haamukipu.
Tuota energiaa vastaan ottamaan me tarvitsemme chakrat, energiapyörteet, joita on 7 päächakraa sekä meridiaanit, jotka jakelevat energiaa kaikkialle olemuksessamme.Meridiaaneja on 12. Chakroissa voi olla vuotoja, tukoksia, jotka aiheuttavat energiavajausta,epätasapainoa, jopa sairauksia.
Todennäköisesti ainakin osa sairauksistamme syntyy juuri tätä tietä eli energiavajauksen kautta? Tehtyäni useamman vuoden ajan chakra-auratutkimuksia, hoitoja, olen tullut melkoisen vakuuttuneeksi tämän teorian paikkansapitävyydestä.
Pieni tietoisku chakra-aura- eli hienokehokäsitteeseen:
Meillä ihmisillä on 7 päächakraa (ja monia pienempiä chakroja), jotka sijoittuvat kehossamme lantion pohjalta päälaellemme saakka. Kolmella alimmalla, juuri-, napa-, pallea eli kundaliini-, chakraali-, solarpleksuschakralla olemme enemmän yhteydessä materiaan, fyysiseen ja äitimaahan.
Seuraavilla palleasta ylöspäin henkisempään, korkeampaan tietoisuuteen, rakkauteen, yhteyteen, ykseyteen. Nämä chakrat ovat sydän-, kurkku-, otsa- eli kolmas silmä ja huippuna päälaella kruunuchakra, joka mahdollistaa yhteyden alkuperäämme eli jumalalliseen, korkeampaan itseemme.Chakrat sijoittuvat selkärangan/keskusakselimme linjalle.Mainittakoon että joskus rajuissa töytäisyissä,kuten kolareissa tuo keskusakseli voi siirtyä paikaltaan,jolloin ihminen voi kokea olonsa "toispuoleiseksi".Tämäkin voidaan hoidossa tutkia ja korjata. Samoin onko ihmisen femininen ja maskuliininen olemuspuoli tasapainossa,ellei,hoidetaan ns"tähtirata"otteilla polarisoiden.
Kaikki chakrat ovat tärkeitä, ei ole arvokkaita tai vähemmän arvokkaita. Jokaisesta chakrasta lähtee ns hienokeho,alimmasta lähinnä kehoa oleva ja ylimmästä eli kruunuchakrasta taivaallinen hienokeho,ollen kauimpana fyysisestä kehosta.Näistä muodostuu a u r a, jonka koko ja värit vaihtelee mm.ssa mielialan ja tilanteen mukaan. Mikäli olet kiinnostunut chakroista/aurasta,voit saada lisätietoa kirjallisuudesta ja netistä.
Minulle tämä tieto on avautunut ja tullut niin tärkeäksi, että olen pitänyt aiheesta useamman kurssin. Kursseilla perehdymme energiakenttään chakrojen, hienokehojen, auran toimintaan teoriassa. Käytännössä tutkimme niissä mahdollisesti olevia tukoksia, vuotoja, sekä hoidamme energeettisesti ongelma alueet. Yllättävän paljon on tukoksia ja vuotoja chakroissa,sekä painolastia"jäänteitä"menneisyydestä henkikehossa/aurassa.Lopuksi kontrolloimme hoidon vaikutuksen ja kiitämme valon,rakkauden voimia!!!
Ohjelmaan kuuluu apuvälineen,heilurin käytön opettelu,ohjelmointi,osatakseen lukea sen viestejä.On tärkeää myös apuvälineen ja myös auttavan lähteen kunnioitus,se ei ole tarkoitettu sirkustemppuihin. Hoitoon on oltava asiakkaan lupa,sekä hänen korkeamman itsen lupa,joka kysytään alkuvirittäytymisen aikana hiljaa.Hoitoa ei suositella alle 18 v.
Kaikella elollisella luomakunnassa on energiakenttä.
Monet näkevät esim.puiden energiakentän halutessaan,samoin ihmisten auran.Vielä useammalla on kokemusta,kuinka luonnossa,etenkin metsässä oleskelu virkistää,energisoi.Samoin puitten halailu on monelle tuttu"lääke",masentunut mieli virkistyy.Vaikeina aikoina menneisyydessä sain itsekin kokea murheiden helpottuvan luonnossa. Kannattaa muuten kuulostella,aistia miten erilainen olo,energia on lehtimetsässä tai kuusimetsässä.Ehkä olet myös huomannut jossain elämäsi vaiheessa halailevasi mieluiten koivuja ja taas toisessa vaiheessa petäjiä? Koivu on feminisyyttä tukeva,kun taas havupuut maskuliinisuutta.
Oletko muuten huomannut luonnossa kolmiomaiset piirteet?
Tosiaankin kasvikunnassa ei ole nelikulmaista,vaan kaikki on enemmän tai vähemmän kolmiomaista,pyra-
miidimaista,pyöreätä,kuin pehmeitä kaaria,viivoja. Samoin voit tarkastella vaikkapa koivun lehteä,näet kuinka siinä on keskusakseli,"selkäranka"ja siitä haarautuu ratoja kuin meridiaaneja. Puilla ja kasveilla on ydin,keskuspilari,jossa elämän eliksiirit virtaa ylös,alas ja aurinkoenergian me tarvitsemme kaikki.Tämän halusin kertoa,muistuttaa,että me tajuaisimme paremmin kuinka samankaltaisia me olemme koko luomakunnan kanssa.Meidän tulisi myös muistaa antaa,eikä vain ottaa luonnolta. Voisimme pyytää apua äiti maalle ja kiittää sitä kaikesta annista!
Onko äiti maalla energiakenttä,aura?
Onpa hyvinkin,aivan samoin kuin ihmisillä ja kaikella olevaisella täällä.Olemme tietoisia planettamme keskusakselista napoineen ja että se on vähän vinossa.Lieneekö ollut joskus kolarissa jonkun toisen tähden kanssa? Äiti maalla on myös chakrat(energia keskukset)meridiaanit energia linjoineen,taitaa nuo muuttolinnut niitä pitkin liihotella? Planettamme ympärillä on hienokehojamme vastaavat energiakentät ja aura.Astronautit ovat sitä käyneet avaruusmatkoillaan ihailemassa,on kuulema tosi säteilevä.
Me kaikki täällä,luonto,ihmiset ja planettamme,olemme hyvin saman kaltaisia fyysisesti sekä energeettisesti.Kaikella on myös kiertokulkunsa,rytmi,virtaus.Ehkä helpoin ja selkein esimerkki on naisen kuukautiskierto,kuun kierron mukaan 28 vrk. Me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme,kaikki on yhtä. Tämän ymmärtäminen päällä,sydämmellä ja vielä selkäytimelläkin auttaisi meitä välittämään,vaalimaan toinen toisiamme,luontoa ja äitimaata,eikä tuhoamaan.
Koulutuksessa.
Kaiken lukemani ja kurssittautumisen lisäksi olen tarvinnut "suora koulutusta"valvetilassa,meditaatiossa ja unitilassa. Esimerkiksi chakra-aura hoito ohjeet annettiin kuvana,näkynä aamuhiljentymiseni aikana.22.9-09 oli hoitooni tulossa eräs mies,kun aamulla annettiin näky energia kentästä chakroineen,kehoituksella,näitä tulee tutkia,hoitaa,se auttaa parhaiten häntä.Olin ihmeissäni,kuinka voin hänelle esittää tällaisen hoidon heti ensikerran tavatessamme. Kyllähän yläkerta tietää,hänellä oli valmius antautua siihen täysillä.Hoito oli huikea,kuin juuri hänelle räätälöity siinä elämän tilanteessa.Hän oli lomamatkalla,jatkaen matkaansa ja haluten parin päivän kuluttua uuden hoidon paluu matkallaan. Koska asiakkaani oli kaukaa etelä-suomesta,en tiedä
jatkosta,mutta tämän kaltaiset hoidot ovat niin kokonaisvaltaisia,koska lähestytään hengen anatomian kautta fyysistä,että muutosten havaitsemiseen voi kulua pitkiäkin aikoja. Hyvän olon tunne ja keveys ovat kylläkin havaittavissa heti.
Ihmeellistä tässä etukäteis hoitosuunnitelmassa oli myös se,että parin viikon päästä hoidoista löysin "sattumalta"aittaan arkistoimistani papereista presiis samanlaisen kaaviokuvan,piirroksen kuin mikä minulle näytettiin näyssä. Paperissa lukee;
Hienoaineiset kehot ja chakrat (Lähde:Barbara Ann Brennan;Licht Arbeit(valotyöskentely),Mynchen 1989)
Ehkäpä olen saanut tuon paperin joskus yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella Liisa Nuutisen kursseilla,nyt sitten oli aika siihen paneutua,koska oli alkanut minun koulutukseni.Olen aika kriittinen epäilijä,joten yläkerta järjestää "monikanava"koulutuksen kantapään kautta.
Oma henkinen kasvu on kuulunut myös koulutukseen . Katsellessani hiljattain muistiin panojani,huomasin että kesällä 2007 on ollut kolme erikoista tapahtumaa.Ne kaikki ovat olleet unen ja valveen välimaastossa,
kuin unessa tietoisena täysin ympäristöstä ja kuitenkin jossain muilla tasoilla. Yhteistä niille on samankaltaisuus,eli lävitseni menee kuin sähkövirta,niin voimakkaana että tärisen fyysisesti sekä henkisesti.(ilmeisesti henkikehoni) Kun tarkastelin muistiinpanoistani päivämääriä,havaitsin hämmästyksekseni tapahtumien väliä olevan tasan 3 kuukautta.Nyt olen pohtinut,oliko ne pienimuotoisia vihkimyksiä,tai valaistuksia? (olivat kuulema valaistuksia,katsoin juuri heilurilla,kkk)
Luonnon ja Äiti-Maan havainnoinnin koulutusta.
Ajoittain minulle tulee voimakas tarve,suorastaan kehoitus pyytää rukouksessa ja meditaatiossa apua luonnolle ja koko planetallemme. Samalla maadoitan itseäni syvälle äitimaahan,etten "hurahda"pilviin.
Hiljentyessä,syvään hengitellessä maadoitetaan mielikuvilla jalat syvälle maan uumeniin,pyytäen apua äiti maalle ja kaikille sen eläville olennoille.Joskus tuli tunne kuin sekä maan sisällä,että ulkokuorella olisi tapahtunut jotain positiivistä?Saatoin nähdä valopalloja tai pylväitä,etenkin niillä osin missä on levotonta,sotaista,tai luonnon mullistuksia. Sitten alkoi tapahtua jotain tosi kummallista,mielikuvitusta vai näkyä?(mutta mistäs se mielikuvitus tulee?) Näin itseni kokonaan maaplanetan sisällä risti istunnassa kuin joogi. Näin keskusakselin,chakrat,maan hienokehot(tasot) auran.Hulluinta oli kokemus että minun chakrani olivat yhteydessä maan chakroihin,etelä navalta,pohjois navalle. Selkäni ikäänkuin nojasi maan keskusakseliin.Tuli vahvasti myös tunne,että maaplanetalla on myös femininen ja maskuliininen olemuspuoli.
Luonnossahan se on havaittavissa,mutta että maapallolla keskusakselista vasen ja oikea,eli vas,femininen,oik. maskuliininen. Toisin sanoin itä femininen,länsi maskuliininen?Hullulta se tuntui,mutta mietittäessä nykytilannetta sekä historiaa,alkoi kuvaus tuntua loogiselta ja totuuden mukaiselta.Itseasiassa olen jo kauan ounastellut,näinköhän maailmaamme saadaan rauha ja tasapaino vasta sitten kun ihmisillä,kansoilla ja kaikella täällä on tasapaino energioissa?Se tarkoittaa tasapainoa,hyväksyntää feminisen ja maskuliinisen energian kesken meissä,aivotoiminnassamme ja kollektiivisessa tietoisuudessa.
perjantai, 11. toukokuuta 2012
sunnuntai, 22. huhtikuuta 2012
"SATTUMIA"
Meillä kaikilla on ollut elämässä enemmän tai vähemmän ns. sattumia. Sattumalta kohtaamme juuri oikean ihmisen. Sattumalta osuu käteemme lehtiartikkeli tai kirja, jota juuri siinä elämäntilanteessamme tarvitsemme. Odotushuoneessa selailemme jotain lehteä ja sieltä sattumalta löydämme kurssi-ilmoituksen, joka alkaa kiinnostaa.
Toteamme jälkeenpäin, se oli just`oikea kurssi minun tarpeisiini tällä hetkellä. Ammattiinkin saatamme ajautua ikään kuin sattumalta, ja lentokoneessa istahtaa viereen tuleva puoliso.
Näitä pienempiä ja suurempia sattumia meillä on, kunnes jonain päivänä alamme epäillä ovatkohan ne sattumia? Näin kävi minulle kymmeniä vuosia sitten, aloin tarkkailla sattumia.
Tuossa vaiheessa kirjaston hyllyltä tipahti syliini kirja "Yhdeksän oivalluksen tie". Ensimmäinen oivallus oli, ettei sattumia taidakaan olla. Kun sen oivaltaa, alkaa niitä ns. sattumia tupsahdella tuhkatihiään ja myös vahvistuksia niihin.
V a h v i s t u s s a t t u m a a n: Kuljeskelin Kuopion katuja päämäärättömänä, miettien mitä ostaisin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Näissä mietteissäni pysähdyin ja nostaessani katseeni huomasin seisovani kirjakaupan edessä. Keskellä näyteakkunaa se lahja oli, Kahlil Gibranin "Särkyneet siivet". Olin sen hiljattain lukenut ja tykästynyt.
Elämässäni alkoi tapahtua juuri niin kuin oivallusten tiessä sanottiin, sattumien oivaltaminen tuo lisää sattumia. Paljon myöhemmin ymmärsin täydennyksen sattumiin eli sitä saa mitä tilaa.
Jos me luottavaisin mielin uskomme ja odotamme, elämä kantaa ja että meitä johdatetaan, autetaan, niin sattumat tuovat sen mukaisia asioita. Jos meillä on negatiivinen asenne ja pelkoja, sattumat saattavat tuoda sen mukaisia asioita. Kun oivallamme, että juuri mikään ei ole sattumaa, vaan johdonmukaista suunnitelmaa, saatamme löytää itsemme sattumien ketjusta, yhtenä osallisena. Siitä haluan kertoa seuraavaksi, kuinka tuollainen ketju ilmeni hiljattain vetämälläni chakra-aurakurssilla
Joskus todellakin on kuin sattumien k e t j u r e a k t i o. Myöhästyt junasta, menet seuraavalla ja siellä tapaat ihmisen joka juuri nyt tuli tavata. Tai saat häneltä, nuoruuden aikaiselta ystävältäsi tukea, vinkkejä ja yhden tärkeän osoitteen, henkilön, jota olet kaivannut, mutta yhteystiedot hukassa. Tapaat aikanaan tuon henkilön ja saat häneltä kurssiesitteen sekä kirjasuosituksen.
Se kirja ja kurssi olikin sitten elämässäsi käänteen tekevä. Tällaista todellakin tapahtuu, emme vain sitä huomaa, kunnes aikanaan opimme havainnoimaan.
J u m a l a i n e n k o u l u t u s s e s s i o.
Näin todellakin voi sanoa ja näin sen koimme chakra-aura-kurssillamme, "sattumien" kietoutuessa ja linkittäessä tapahtumia. Kerron myöhemmin lisää kurssin sisällöstä, chakrat, hienokehot, aura. Nyt itse näytehoitotapahtuma:
Eräs kurssilaisista oli ennakkoon ilmoittautunut näytehoitopotilaaksi eli demonstratioon, jonka opettaja tekee teoriaosion jälkeen. Tehtävä on tavallaan vaativa, koska siinä joutuu paljastamaan itsensä, oman sisäisyytensä koko ryhmän edessä.
Chakratutkimuksissa ilmeni kolmoschakran eli solarpleksuksen vuoto. Tutkiessani hienokehoa kyseisen chakran alueelta, alkoi molemmista virrata kipua käsiini, etenkin hoidettavan vasemmalta eli feminiseltä puolelta.
Kerroin, että kyseisen chakran peruskehitykselle ovat tärkeitä ikävuodet 14-21, jolloin itsenäistymisen, vanhemmista irtautumisen tulisi tapahtua.
Pian saimme kuulla, ettei hoidettavani elämässä ollut näin tapahtunut, vaan äiti puuttuu 30-vuotiaan tyttärensä elämään edelleen,pahaa tarkoittamatta. Usein saan miettiä, hyväksyykö äiti tämän ratkaisun, saanko tehdä tai tuntea näin?
Käsieni lisäksi tunsin kipua myös ylärinnassani,sydän-ja kurkkuchakran välissä. Ihmettelin sitä, koska se oli poikkeuksellista minullekin. Kysyin hoidettavalta, onko hänellä jotain tuntemusta tuolla alueella, ei ollut. Hoidin melko kauan hienokehon alueella olevaa tahmeata kuin liimamaista "mönjää", ennen kuin kipu ja tahmeus hävisi. Kontrolloitaessa sekä chakra että hienokeho olivat kunnossa.(hienokeho on sama kuin henkikeho)
Hoidosta noin tunnin kuluttua tuli hoidettavani näyttämään ylärintaansa, johon oli puhjennut melkoinen ihottuma. Juuri sille alueelle, jossa minä tunsin kihelmöivää kipua hoitaessani häntä. Kehohan purkaa myös tunnepuolen patoutumia. Ihottuma hävisi seuraavan tunnin aikana.
Seuraava ihme tässä sattumien sarjassa oli se, että kyseinen näytehoitoasiakkaani oli löytänyt netin kautta artikkelin, jossa kerrottiin uusien chakrojen aukenemisesta juuri tuolle alueelle, johon ihottuma puhkesi. Itse asiassa olen siitä ollut tietoinen ja pyrkinyt itseltänikin niitä aktivoimaan, mutta en osannut hoitotilanteessa niitä yhdistää tapahtumiin.
Tässä uuden ajan aamussa meille aukenee lisää näitä energiakanavia, pyörteitä. Muuten ei olisi mahdollisuutta energia-ja tiedontason nousuun. Kyseiset chakrat sijaitsevat sydän- ja kurkkuchakran välillä, molemmilla puolin ylärintaa, solisluun alapuolella. Ajattelisin, että ne auttavat mm. ilmaisemaan sydämen ääntä kurkkuchakran kautta suustamme ulos.
"Sattumien" suma tässä tapauksessa oli monivaiheinen. Juuri hänen kuului tulla "potilaaksi" näytehoitoon. Juuri hänellä olivat ne ongelmat, joista opimme erittäin paljon, siksikin että hän heittäytyi hoitoon täysillä.
Kipu viesti minulle hoitajana, ihottuma hänellä hoidon jälkeen. Kaiken huipuksi tuo artikkeli, johon hän törmäsi ja se selkeytti, mistä ehkä oli kysymys.
Kolmoschakran piiriin kuuluvat henkisemotionaalisella alueella luottamus, itsetunto, itsekunnioitus, vastuun kantaminen päätöksistä ja herkkyys kritiikille, tärkeimmät mainitakseni. Uskoisinpa, että ne alkavat hoidon myötä rakentumaan vahvemmalle pohjalle, äiti ja tytär löytävät toisensa tasaveroisempana.
Toteamme jälkeenpäin, se oli just`oikea kurssi minun tarpeisiini tällä hetkellä. Ammattiinkin saatamme ajautua ikään kuin sattumalta, ja lentokoneessa istahtaa viereen tuleva puoliso.
Näitä pienempiä ja suurempia sattumia meillä on, kunnes jonain päivänä alamme epäillä ovatkohan ne sattumia? Näin kävi minulle kymmeniä vuosia sitten, aloin tarkkailla sattumia.
Tuossa vaiheessa kirjaston hyllyltä tipahti syliini kirja "Yhdeksän oivalluksen tie". Ensimmäinen oivallus oli, ettei sattumia taidakaan olla. Kun sen oivaltaa, alkaa niitä ns. sattumia tupsahdella tuhkatihiään ja myös vahvistuksia niihin.
V a h v i s t u s s a t t u m a a n: Kuljeskelin Kuopion katuja päämäärättömänä, miettien mitä ostaisin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Näissä mietteissäni pysähdyin ja nostaessani katseeni huomasin seisovani kirjakaupan edessä. Keskellä näyteakkunaa se lahja oli, Kahlil Gibranin "Särkyneet siivet". Olin sen hiljattain lukenut ja tykästynyt.
Elämässäni alkoi tapahtua juuri niin kuin oivallusten tiessä sanottiin, sattumien oivaltaminen tuo lisää sattumia. Paljon myöhemmin ymmärsin täydennyksen sattumiin eli sitä saa mitä tilaa.
Jos me luottavaisin mielin uskomme ja odotamme, elämä kantaa ja että meitä johdatetaan, autetaan, niin sattumat tuovat sen mukaisia asioita. Jos meillä on negatiivinen asenne ja pelkoja, sattumat saattavat tuoda sen mukaisia asioita. Kun oivallamme, että juuri mikään ei ole sattumaa, vaan johdonmukaista suunnitelmaa, saatamme löytää itsemme sattumien ketjusta, yhtenä osallisena. Siitä haluan kertoa seuraavaksi, kuinka tuollainen ketju ilmeni hiljattain vetämälläni chakra-aurakurssilla
Joskus todellakin on kuin sattumien k e t j u r e a k t i o. Myöhästyt junasta, menet seuraavalla ja siellä tapaat ihmisen joka juuri nyt tuli tavata. Tai saat häneltä, nuoruuden aikaiselta ystävältäsi tukea, vinkkejä ja yhden tärkeän osoitteen, henkilön, jota olet kaivannut, mutta yhteystiedot hukassa. Tapaat aikanaan tuon henkilön ja saat häneltä kurssiesitteen sekä kirjasuosituksen.
Se kirja ja kurssi olikin sitten elämässäsi käänteen tekevä. Tällaista todellakin tapahtuu, emme vain sitä huomaa, kunnes aikanaan opimme havainnoimaan.
J u m a l a i n e n k o u l u t u s s e s s i o.
Näin todellakin voi sanoa ja näin sen koimme chakra-aura-kurssillamme, "sattumien" kietoutuessa ja linkittäessä tapahtumia. Kerron myöhemmin lisää kurssin sisällöstä, chakrat, hienokehot, aura. Nyt itse näytehoitotapahtuma:
Eräs kurssilaisista oli ennakkoon ilmoittautunut näytehoitopotilaaksi eli demonstratioon, jonka opettaja tekee teoriaosion jälkeen. Tehtävä on tavallaan vaativa, koska siinä joutuu paljastamaan itsensä, oman sisäisyytensä koko ryhmän edessä.
Chakratutkimuksissa ilmeni kolmoschakran eli solarpleksuksen vuoto. Tutkiessani hienokehoa kyseisen chakran alueelta, alkoi molemmista virrata kipua käsiini, etenkin hoidettavan vasemmalta eli feminiseltä puolelta.
Kerroin, että kyseisen chakran peruskehitykselle ovat tärkeitä ikävuodet 14-21, jolloin itsenäistymisen, vanhemmista irtautumisen tulisi tapahtua.
Pian saimme kuulla, ettei hoidettavani elämässä ollut näin tapahtunut, vaan äiti puuttuu 30-vuotiaan tyttärensä elämään edelleen,pahaa tarkoittamatta. Usein saan miettiä, hyväksyykö äiti tämän ratkaisun, saanko tehdä tai tuntea näin?
Käsieni lisäksi tunsin kipua myös ylärinnassani,sydän-ja kurkkuchakran välissä. Ihmettelin sitä, koska se oli poikkeuksellista minullekin. Kysyin hoidettavalta, onko hänellä jotain tuntemusta tuolla alueella, ei ollut. Hoidin melko kauan hienokehon alueella olevaa tahmeata kuin liimamaista "mönjää", ennen kuin kipu ja tahmeus hävisi. Kontrolloitaessa sekä chakra että hienokeho olivat kunnossa.(hienokeho on sama kuin henkikeho)
Hoidosta noin tunnin kuluttua tuli hoidettavani näyttämään ylärintaansa, johon oli puhjennut melkoinen ihottuma. Juuri sille alueelle, jossa minä tunsin kihelmöivää kipua hoitaessani häntä. Kehohan purkaa myös tunnepuolen patoutumia. Ihottuma hävisi seuraavan tunnin aikana.
Seuraava ihme tässä sattumien sarjassa oli se, että kyseinen näytehoitoasiakkaani oli löytänyt netin kautta artikkelin, jossa kerrottiin uusien chakrojen aukenemisesta juuri tuolle alueelle, johon ihottuma puhkesi. Itse asiassa olen siitä ollut tietoinen ja pyrkinyt itseltänikin niitä aktivoimaan, mutta en osannut hoitotilanteessa niitä yhdistää tapahtumiin.
Tässä uuden ajan aamussa meille aukenee lisää näitä energiakanavia, pyörteitä. Muuten ei olisi mahdollisuutta energia-ja tiedontason nousuun. Kyseiset chakrat sijaitsevat sydän- ja kurkkuchakran välillä, molemmilla puolin ylärintaa, solisluun alapuolella. Ajattelisin, että ne auttavat mm. ilmaisemaan sydämen ääntä kurkkuchakran kautta suustamme ulos.
"Sattumien" suma tässä tapauksessa oli monivaiheinen. Juuri hänen kuului tulla "potilaaksi" näytehoitoon. Juuri hänellä olivat ne ongelmat, joista opimme erittäin paljon, siksikin että hän heittäytyi hoitoon täysillä.
Kipu viesti minulle hoitajana, ihottuma hänellä hoidon jälkeen. Kaiken huipuksi tuo artikkeli, johon hän törmäsi ja se selkeytti, mistä ehkä oli kysymys.
Kolmoschakran piiriin kuuluvat henkisemotionaalisella alueella luottamus, itsetunto, itsekunnioitus, vastuun kantaminen päätöksistä ja herkkyys kritiikille, tärkeimmät mainitakseni. Uskoisinpa, että ne alkavat hoidon myötä rakentumaan vahvemmalle pohjalle, äiti ja tytär löytävät toisensa tasaveroisempana.
tiistai, 10. huhtikuuta 2012
TÄMÄN ELÄMÄN "SALDO"
Matkalla ollaan ja joskus tämä elämä tulee päättymään, mutta matka jatkuu toisessa olomuodossa. Kerron, kuinka minulle on avautunut elämän suuri seikkailu täällä ja siellä.
Oikeastaan ei ole mitään täällä ja siellä, vaan kaikki on elämää, tässä ja nyt. Toivon, että kertomani ei aiheuta pelkoa vaan päinvastoin, vapauttaa pelosta. Samoin toivon, että näkemykseni auttaa sinua pohtimaan, kyselemään, löytämään totuutesi.
Oma näkemykseni on syntynyt lukien, niin Raamattua kuin toisten tekstejä, sekä hiljentyen kuuntelemaan sisintäni, korkeampaa itseäni. Jotkut viisaat ovat todenneet, että sisäisyydessämme on kaikki tieto maailmoja jopa universumia myöten.
Enkelit, oppaat ovat viestintuojia, sanansaattajia korkeammalta taholta, jumalallisesta. Täällä fyysisellä tasolla meitä hallitsee pelko; kuoleman pelko niitä pahimpia. Emme uskalla pysähtyä, hiljentyä kuuntelemaan sisäisyyttämme ja viestintuojia.
Hiljaisuudessa Jumala puhuu, näin olen myös kokenut ja totuus on tekevä teidät vapaiksi, senkin olen saanut kokea.
Kerronpa millainen minun totuuteni on tänään. Huomisesta en tiedä. Voi avautua uutta?
Ensimmäiseksi on sanottava, ettei mitään kadotusta, helvettiä ole, ei sen laatuista, jolla meitä on joskus peloteltu. Sanotaanhan: ihminen luo oman taivaansa tai helvettinsä täällä maan päällä. Meidät on tarkoitettu iloon, terveyteen, nautintoonkin, mutta me sotkemme selkeän epäselväksi kuin pikkulapsi lankavyyhden.
Älä säikähdä tai syyllisty, näin kuuluukin olla. Me olemme täällä koulussa, oppimassa, joten me tarvitsemme vastavoimia. Egomme on siinä hyvä apulainen. Valon kääntöpuoli on pimeys, hyvyyden pahuus ja niin edelleen.
Olemme kulkeneet täällä materian maailmassa kaikki olomuodot lävitse ja tultuamme ihmiseksi Jumala puhalsi meihin elävän hengen, sielun. Kun läksimme ykseydestä, alkukodista, paratiisillisesta olosta, langeten syvemmälle ja syvemmälle ahneuden, itsekkyyden yms. kaltaisen pauloihin, jäi kuitenkin kaipuu ja koti-ikävä sisimpäämme.
Vertaus tuhlaajapojasta on erittäin hyvä kertomus matkastamme. Täällä sitä ollaan sikopaimenena nälässä ja Isäni kotona on kaikki. Elämien kiertokulussa me olemme oppimassa ja pyrkimässä takaisin valoon ja rakkauteen.
Nyt ihmiskuntana me olemme tekemässä juuri tuota taivalta. Tullaksemme m e s t a r e i k s i ja päästäksemme takaisin a l k u k o t i i n, meidän tulee jatkaa tällä syntymä-kuolema-elämä-akselilla. Mitä sitten tapahtuu, kun päätämme tämän fyysisen matkamme täällä materian maailmassa?
Todellisuudessahan kuolemaa ei ole. Henki-sielu erkanee fyysisestä jatkaen elämää toisessa olomuodossa. Me jätämme tämän fyysisen kuin loppuun käytetyn "lainapalttoon". Kuolema hautajaisineen onkin syntymä, niin kuin monissa kulttuureissa se ymmärretäänkin.
Kerran tullessamme tänne, tähän jaksoon, sielumme kutoili tai ainakin avusti tämän fyysisen kehomme rakentumista. Ns. kuolemassa sielu vapautuu ja kokee iloa.
Kuoleman rajakokemuksethan ovat hyvin yhteneväisiä vapautumisesta, valosta, hyvästä olosta, josta ei haluaisi tulla takaisin kehoon. Lähtiessään henkimaailmaan sielu saa mukaansa tämän elämänsä "saldon", eihän matkalla muutoin olisi ollut merkitystä.
Nyt tietokoneiden aikakautena olen verrannut sitä mikrosiruun. Siihen on taltioitu kulloisenkin elämän voitot ja tappiot, mitä on läpi käyty, opittu, mitä on jäänyt saavuttamatta siitä suunnitelmasta, jonka teimme lähtiessämme tänne.
Lempeät auttajat, valo-olennot ovat meitä vastassa johdattaen sille tasolle henkimaailmassa, mihin kuulumme ja siellä odottavan sieluosamme yhteyteen. Näin yhdistyy vanhempi tieto ja elämät sekä juuri saapunut viimeisin tiedosto "mikrosirulla".
Meillä on myös oma sieluryhmä, johon tunnemme kuuluvamme kiinteästi. Sekä ryhmä että pidemmälle edistyneet opettajahenget auttavat vasta tullutta sielua. Meitä ei tuomita, syytetä, moitita. Rakkaudellisesti käydään läpi elämäämme kuin filminauhalta, missä onnistuimme, missä"reputimme", tiedostaen, että on uusi mahdollisuus korjata, kunhan olemme levänneet ja saaneet "tukiopetusta" henkimaailmassa.
Kun sairastin varhaislapsuudessa vakavia sairauksia, ollen ajoittain tajuttomana (ilmeisesti irti kehostani) kuljin kahden maailman väliä ollen valossa enkeleiden kanssa. Se oli niin helppoa ja vaivatonta mennä ja tulla. Kerroin vanhemmilleni enkeleistä, he totesivat, tyttö hourailee. En pahastunut, totesin mielessäni, hepä eivät tiedä mitä minä tiedän. Kuoleman pelkoa ei ollut. Kerroin iloisesti tyyliin, sitten kun olen taivaassa ja äidistä tulee minun lapseni ja minä olen hänen äitinsä.
Luulenpa, että nuo kokemukset ovat olleet pohjana kiinnostukseeni henkisiin asioihin.
Myöhemmin toimiessani terveydenhoitajana oli kuolevien kohtaaminen ahdistavaa. Kun esimerkiksi viikonloppupäivystyksissä menin pistämään kipulääkitystä kuolevalle, alkoi jo pihamaalla ahdistaa, mitä voin sanoa, miten käyttäytyä?
Oman henkisen kehitykseni myötä tuo pelko ja ahdistus katosi. Vieläkin muistan talon ja ihmisen, jossa tuon pelon huomasin olevan tipotiessään. Se oli tosi vapauttavaa ja totesin, oma kuoleman pelkoni on voitettu. Totuus tekee teidät vapaaksi, pätee tässäkin.
Reilu vuosi sitten näin meditoidessani häivähdyksen omasta sieluryhmästä ja sielustani. Näyssä joku kurkisti ikään kuin nurkan takaa siihen ryhmään päin ja jotenkin vain tiesin, että tuo jokin oli osa minua. Koin samalla voimakkaan kaipauksen ja ikävän takaisin yhteyteen, ykseyteen. Se oli sielutason kaipausta, kaunista ja turvallista antaen varmuutta siitä, mihin olen matkalla, kun on sen aika.
Oikeastaan ei ole mitään täällä ja siellä, vaan kaikki on elämää, tässä ja nyt. Toivon, että kertomani ei aiheuta pelkoa vaan päinvastoin, vapauttaa pelosta. Samoin toivon, että näkemykseni auttaa sinua pohtimaan, kyselemään, löytämään totuutesi.
Oma näkemykseni on syntynyt lukien, niin Raamattua kuin toisten tekstejä, sekä hiljentyen kuuntelemaan sisintäni, korkeampaa itseäni. Jotkut viisaat ovat todenneet, että sisäisyydessämme on kaikki tieto maailmoja jopa universumia myöten.
Enkelit, oppaat ovat viestintuojia, sanansaattajia korkeammalta taholta, jumalallisesta. Täällä fyysisellä tasolla meitä hallitsee pelko; kuoleman pelko niitä pahimpia. Emme uskalla pysähtyä, hiljentyä kuuntelemaan sisäisyyttämme ja viestintuojia.
Hiljaisuudessa Jumala puhuu, näin olen myös kokenut ja totuus on tekevä teidät vapaiksi, senkin olen saanut kokea.
Kerronpa millainen minun totuuteni on tänään. Huomisesta en tiedä. Voi avautua uutta?
Ensimmäiseksi on sanottava, ettei mitään kadotusta, helvettiä ole, ei sen laatuista, jolla meitä on joskus peloteltu. Sanotaanhan: ihminen luo oman taivaansa tai helvettinsä täällä maan päällä. Meidät on tarkoitettu iloon, terveyteen, nautintoonkin, mutta me sotkemme selkeän epäselväksi kuin pikkulapsi lankavyyhden.
Älä säikähdä tai syyllisty, näin kuuluukin olla. Me olemme täällä koulussa, oppimassa, joten me tarvitsemme vastavoimia. Egomme on siinä hyvä apulainen. Valon kääntöpuoli on pimeys, hyvyyden pahuus ja niin edelleen.
Olemme kulkeneet täällä materian maailmassa kaikki olomuodot lävitse ja tultuamme ihmiseksi Jumala puhalsi meihin elävän hengen, sielun. Kun läksimme ykseydestä, alkukodista, paratiisillisesta olosta, langeten syvemmälle ja syvemmälle ahneuden, itsekkyyden yms. kaltaisen pauloihin, jäi kuitenkin kaipuu ja koti-ikävä sisimpäämme.
Vertaus tuhlaajapojasta on erittäin hyvä kertomus matkastamme. Täällä sitä ollaan sikopaimenena nälässä ja Isäni kotona on kaikki. Elämien kiertokulussa me olemme oppimassa ja pyrkimässä takaisin valoon ja rakkauteen.
Nyt ihmiskuntana me olemme tekemässä juuri tuota taivalta. Tullaksemme m e s t a r e i k s i ja päästäksemme takaisin a l k u k o t i i n, meidän tulee jatkaa tällä syntymä-kuolema-elämä-akselilla. Mitä sitten tapahtuu, kun päätämme tämän fyysisen matkamme täällä materian maailmassa?
Todellisuudessahan kuolemaa ei ole. Henki-sielu erkanee fyysisestä jatkaen elämää toisessa olomuodossa. Me jätämme tämän fyysisen kuin loppuun käytetyn "lainapalttoon". Kuolema hautajaisineen onkin syntymä, niin kuin monissa kulttuureissa se ymmärretäänkin.
Kerran tullessamme tänne, tähän jaksoon, sielumme kutoili tai ainakin avusti tämän fyysisen kehomme rakentumista. Ns. kuolemassa sielu vapautuu ja kokee iloa.
Kuoleman rajakokemuksethan ovat hyvin yhteneväisiä vapautumisesta, valosta, hyvästä olosta, josta ei haluaisi tulla takaisin kehoon. Lähtiessään henkimaailmaan sielu saa mukaansa tämän elämänsä "saldon", eihän matkalla muutoin olisi ollut merkitystä.
Nyt tietokoneiden aikakautena olen verrannut sitä mikrosiruun. Siihen on taltioitu kulloisenkin elämän voitot ja tappiot, mitä on läpi käyty, opittu, mitä on jäänyt saavuttamatta siitä suunnitelmasta, jonka teimme lähtiessämme tänne.
Lempeät auttajat, valo-olennot ovat meitä vastassa johdattaen sille tasolle henkimaailmassa, mihin kuulumme ja siellä odottavan sieluosamme yhteyteen. Näin yhdistyy vanhempi tieto ja elämät sekä juuri saapunut viimeisin tiedosto "mikrosirulla".
Meillä on myös oma sieluryhmä, johon tunnemme kuuluvamme kiinteästi. Sekä ryhmä että pidemmälle edistyneet opettajahenget auttavat vasta tullutta sielua. Meitä ei tuomita, syytetä, moitita. Rakkaudellisesti käydään läpi elämäämme kuin filminauhalta, missä onnistuimme, missä"reputimme", tiedostaen, että on uusi mahdollisuus korjata, kunhan olemme levänneet ja saaneet "tukiopetusta" henkimaailmassa.
Kun sairastin varhaislapsuudessa vakavia sairauksia, ollen ajoittain tajuttomana (ilmeisesti irti kehostani) kuljin kahden maailman väliä ollen valossa enkeleiden kanssa. Se oli niin helppoa ja vaivatonta mennä ja tulla. Kerroin vanhemmilleni enkeleistä, he totesivat, tyttö hourailee. En pahastunut, totesin mielessäni, hepä eivät tiedä mitä minä tiedän. Kuoleman pelkoa ei ollut. Kerroin iloisesti tyyliin, sitten kun olen taivaassa ja äidistä tulee minun lapseni ja minä olen hänen äitinsä.
Luulenpa, että nuo kokemukset ovat olleet pohjana kiinnostukseeni henkisiin asioihin.
Myöhemmin toimiessani terveydenhoitajana oli kuolevien kohtaaminen ahdistavaa. Kun esimerkiksi viikonloppupäivystyksissä menin pistämään kipulääkitystä kuolevalle, alkoi jo pihamaalla ahdistaa, mitä voin sanoa, miten käyttäytyä?
Oman henkisen kehitykseni myötä tuo pelko ja ahdistus katosi. Vieläkin muistan talon ja ihmisen, jossa tuon pelon huomasin olevan tipotiessään. Se oli tosi vapauttavaa ja totesin, oma kuoleman pelkoni on voitettu. Totuus tekee teidät vapaaksi, pätee tässäkin.
Reilu vuosi sitten näin meditoidessani häivähdyksen omasta sieluryhmästä ja sielustani. Näyssä joku kurkisti ikään kuin nurkan takaa siihen ryhmään päin ja jotenkin vain tiesin, että tuo jokin oli osa minua. Koin samalla voimakkaan kaipauksen ja ikävän takaisin yhteyteen, ykseyteen. Se oli sielutason kaipausta, kaunista ja turvallista antaen varmuutta siitä, mihin olen matkalla, kun on sen aika.
maanantai, 9. huhtikuuta 2012
MUUTOSTEN MAHDOLLISUUDET ELÄMÄN KÄSIKIRJOITUKSEEN?
Me tulemme tänne maaelämään sielunsuunnitelma ja elämän käsikirjoitus mukanamme. Sisimpämme ja korkein itse tuntee tuon suunnitelman, mutta harhapolutkin ovat sallittuja, niillä voi olla oma tarkoituksensa.
Jos kaikki olisi ennalta määrätty ja lukkoon lyöty, ei elämässä ja meidän pyrkimyksessämme kehittyä henkisesti olisi mitään mieltä. Meillä on kuin raamit, tai pohja, johon voimme rakentaa sisältöä ja mennä eteenpäin kehityksessämme kunkin elämän matkan.
Useinkin ongelmat, vaikeudet, hankaluudet tuuppivat meitä kääntymään sisäisyyteemme, tarkastelemaan onko suunta oikea. Ellemme toteuta sielunsuunnitelmaa ja elämän käsikirjoitusta, meillä on vaikeuksia, emme voi hyvin, vaikka näennäisesti ulkoiset tekijät, työ, perhe, ihmissuhteet näyttäisivät olevan ok. Kun pysähdymme kyselemään, kyseenalaistamaan, saattaa olla, että tulee muutosta ihmissuhteissa, työssä, parisuh
teessa tai yleensä elämän suunnassa? Jostakin on luovuttava ja jotain uutta tulee tilalle.
Entäpä tilanteessa, että olet ottanut liian rankan suunnitelman. Mielestäni siihenkin voidaan saada muutosta, on näes olemassa a r m o. Jos sielunsuunnitelma, elämän käsikirjoitus käy ylivoimaiseksi, voidaan siihen tehdä muutoksia, joko anteeksiantoa tai siirtää tuleviin elämiin. Sielutasolla olemme tietoisia, että mitä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten se rajoittaa lykkäämistä tulevaisuuteen.
Meidän ei tarvitse olla tietoisia näistä kuvioista fyysisellä järkitasolla, mutta näin universumin laki toimii automaattisesti.
Entäpä geeniperimät ja sukurasitteet, onko meidän sairastettava suvun sairaudet tai kohdattava muut suvun ongelmat nöyränä alistuen? Sanoisin, että ei välttämättä. Saattaahan olla, että hakeuduimme siihen sukuun katkaistaksemme sukurasitteen, olkoon se fyysiset sairaudet tai luonne, kasvatusongelmat. Viittaus kolmanteen ja neljänteen polveen isien pahoista töistä on mielestäni vinkki juuri tuohon suuntaan.
Karmakäsitteeseen kuuluu myös sukukarma ja kansojen karma. Sukuun voi tulla henkilöitä, jotka "viheltävät" tuon kierteen poikki. He ovat kuin sovittajia tehdessään muutoksia ja omaksumalla henkisen kehityksen tien. Esimerkiksi geeniperimässä voi olla sydänsairauksia, diabetesta, reumaa. Niihin ei ole pakko alistua. Elämäntapamuutoksilla ne voidaan kenties välttää. Eihän meillä olisi mitään mieltä ponnistella terveiden elämän tapojen puolesta, jos ennalta olisi määrätty, että kuuluu ehdottomasti sairastua tiettyihin sairauksiin.
Sama koskee henkistä kasvuamme ihmisenä. Jos ympäristö ja suku on vaikea, se vaatii todella paljon kasvua ihmisenä, jos mieli toimia sovittelijana ja karmojen katkaisijana. Olen tavannut muutaman ihmisen, joiden kohdalla on ollut juuri tästä kysymys heidän vaikeuksissaan, näin minulle viestitettiin. Jos saan yläkerralta luvan kertoa henkilölle tuollaisen tiedon, on se yleensä heitä helpottanut. Onhan heidän ponnistelullaan tietty mielekäs tarkoitus.
Jos kaikki olisi ennalta määrätty ja lukkoon lyöty, ei elämässä ja meidän pyrkimyksessämme kehittyä henkisesti olisi mitään mieltä. Meillä on kuin raamit, tai pohja, johon voimme rakentaa sisältöä ja mennä eteenpäin kehityksessämme kunkin elämän matkan.
Useinkin ongelmat, vaikeudet, hankaluudet tuuppivat meitä kääntymään sisäisyyteemme, tarkastelemaan onko suunta oikea. Ellemme toteuta sielunsuunnitelmaa ja elämän käsikirjoitusta, meillä on vaikeuksia, emme voi hyvin, vaikka näennäisesti ulkoiset tekijät, työ, perhe, ihmissuhteet näyttäisivät olevan ok. Kun pysähdymme kyselemään, kyseenalaistamaan, saattaa olla, että tulee muutosta ihmissuhteissa, työssä, parisuh
teessa tai yleensä elämän suunnassa? Jostakin on luovuttava ja jotain uutta tulee tilalle.
Entäpä tilanteessa, että olet ottanut liian rankan suunnitelman. Mielestäni siihenkin voidaan saada muutosta, on näes olemassa a r m o. Jos sielunsuunnitelma, elämän käsikirjoitus käy ylivoimaiseksi, voidaan siihen tehdä muutoksia, joko anteeksiantoa tai siirtää tuleviin elämiin. Sielutasolla olemme tietoisia, että mitä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten se rajoittaa lykkäämistä tulevaisuuteen.
Meidän ei tarvitse olla tietoisia näistä kuvioista fyysisellä järkitasolla, mutta näin universumin laki toimii automaattisesti.
Entäpä geeniperimät ja sukurasitteet, onko meidän sairastettava suvun sairaudet tai kohdattava muut suvun ongelmat nöyränä alistuen? Sanoisin, että ei välttämättä. Saattaahan olla, että hakeuduimme siihen sukuun katkaistaksemme sukurasitteen, olkoon se fyysiset sairaudet tai luonne, kasvatusongelmat. Viittaus kolmanteen ja neljänteen polveen isien pahoista töistä on mielestäni vinkki juuri tuohon suuntaan.
Karmakäsitteeseen kuuluu myös sukukarma ja kansojen karma. Sukuun voi tulla henkilöitä, jotka "viheltävät" tuon kierteen poikki. He ovat kuin sovittajia tehdessään muutoksia ja omaksumalla henkisen kehityksen tien. Esimerkiksi geeniperimässä voi olla sydänsairauksia, diabetesta, reumaa. Niihin ei ole pakko alistua. Elämäntapamuutoksilla ne voidaan kenties välttää. Eihän meillä olisi mitään mieltä ponnistella terveiden elämän tapojen puolesta, jos ennalta olisi määrätty, että kuuluu ehdottomasti sairastua tiettyihin sairauksiin.
Sama koskee henkistä kasvuamme ihmisenä. Jos ympäristö ja suku on vaikea, se vaatii todella paljon kasvua ihmisenä, jos mieli toimia sovittelijana ja karmojen katkaisijana. Olen tavannut muutaman ihmisen, joiden kohdalla on ollut juuri tästä kysymys heidän vaikeuksissaan, näin minulle viestitettiin. Jos saan yläkerralta luvan kertoa henkilölle tuollaisen tiedon, on se yleensä heitä helpottanut. Onhan heidän ponnistelullaan tietty mielekäs tarkoitus.
perjantai, 30. maaliskuuta 2012
OLEMMEKO KEHOJA JOLLA ON SIELU,VAI PÄINVASTOIN?
On kauan tutkailtu ja uumoiltu, sekä tiede että "maallikkotaso", onko ihmisellä sielua ja jos, niin missä se sijaitsee?
Sielun on ajateltu sijaitsevan milloin päässä käpylisäkkeessä, milloin sydämessä tai kateenkorvassa.
Ehkäpä asian ytimeen on osunut tohtori Deepak Chopra sanoessaan, että "me emme ole kehoja, jolla on sielu, vaan me olemme sieluja, jolla on keho".
Tähän toteamukseen olen valmis yhtymään. Tämä yhden elämän kestävä keho on rakentunut sielumme asuinsijaksi, tätä matkaa varten. Minulle on tullut vakaumus, että sielumme, tai paremminkin sieluenergiamme, asuu jokaisessa solussamme.
Viime aikoina olen alkanut tehdä havaintoja, ettei tuo fyysisen kehon ja sielun yhteistyö ole aina itsestäänselvyys.
Tehdessäni hoitoja, terapioita, nousee joskus esille asioita, ongelmia, jotka viittaavat siihen, etteivät "asukas ja asuinsija" tunnista täysin toisiaan. Muutama on ilmaissut asian todeten, etten oikein tunne kehoani omakseni, se on minulle aivan kuin vieras.
Kysymys ei ole ulkonäöstä, halusta olla kauniimpi, tietyn näköinen tai kokoinen, vaan sisäisestä tunteesta, omassa sisäisyydessä. Näillä ihmisillä on usein voimakkaitakin kipuja, masennusta ym. epämääräisiä vaivoja ja tuntemuksia, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä. He ovat nuoria ja elämässä näyttäisi ulkoisesti olevan kaikki kunnossa, joten tulee lisäksi syyllisyyttä.
Yksi heistä on anorektikko. Eräs rouva totesi heti ensimmäisen hoidon lopussa: "minulla on ollut aina tunne, etteivät vanhempani ole minun oikeat vanhemmat". Hänellä on voimakkaita kipuja ylärinnassa ja kaulan alueella. Hän on hyvin herkkä, etsijä, kyselijä.
Olen ollut ymmälläni, kuinka voin auttaa heitä. Olemme tehneet erilaisia terapioita, rentoutusta, mielikuvamatkoja, kukkauutteita. Ne auttavat jossain määrin heitä, mutta enemmän minua hahmottamaan, mistä oikein on kysymys.
Olen tullut vakuuttuneeksi, että henki-sielu ja keho eivät ole balanssissa, vaan ikään kuin hylkivät toisiaan, tai vierastavat tietyiltä osin toisiaan. Kysyin tätä ENKELIOPPAALTA ja heilurillani, vastaus oli myönteinen.
Kerron seuraavassa sielun suunnitelmasta ja lähtövalmisteluista tänne maailmaan. Uskoisin sen valaisevan edellä kerrottua ongelmaa.
L i s ä ä t i e t o a c h a k r o i s t a j a n i i d e n t o i m i n n a s t a:
Ymmärtääksemme edellä kerrottua ja seuraavaa tekstiä, meidän tulee tutustua lisää chakrojen toimintaan.
Meillä on 7 päächakraa ja runsaasti pienempiä energiakeskuksia. Ne muodostavat yhdessä keskinäisen energia- ja informaatioverkoston. Niillä on yhteys kehomme hermojärjestelmään, akupunktiomeridiaaneihin ja verenkiertoon.
Chakrat toimivat ikään kuin portteina olemassaolomme hienoimmilta tasoilta aineen maailmaan ja fyysiseen kehoomme, ne ikään kuin muuntavat sähköisesti hienoenergian korkeat taajuudet käyttöömme sopivaksi.
Akupunktuurimeridiaanit, hermosto ja verenkierto jakavat tämän energian fyysisen kehomme tarpeisiin. Tutkijat ovat havainneet, että chakrajärjestelmää, sen toimintaa voidaan hoitaa monin eri tavoin, kuten väreillä, äänivärähtelyillä, musiikilla ja energiahoidoilla; kaikkihan on virtausta, värähtelyä.
Vanhenemisen yksi syy voi olla chakrajärjestelmämme hidastuminen, kun juutumme paikalleen maailmankatsomuksessamme, kehitys pysähtyy ja menemme taaksepäin. Näin ovat todenneet mm. tiibettiläiset munkit.
Kun taas hyvin toimiva chakrajärjestelmä vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteemme positiivisesti, näin ovat monet tutkijat havainnoineet.
Tuon ihmeellisen chakra-, hienokeho-, aurajärjestelmän kautta me olemme myös yhteydessä ympäröivään maailmaan, universumia myöten. Kaikki on yhtä, kaikki on yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen.
Tänä aamuna 31.3.2012 minulle näytettiin aamumeditaatiossa ihmeellinen lisäys chakrajärjestelmään, vaikka en mitään siihen liittyvää kysynyt. Alkuvirittäytymisen (rukous ja päivän teksti Jumala puhuu - kirjasta) jälkeen huone täyttyi henkiolennoista. Tuntui ja näytti siltä kuin he olisivat keskustelleet ja päättäneet jotain tärkeää.
Pian minulle näytettiin kuin keskuspiste, josta lähti 7 sädettä. Ymmärsin, että ne säteet kohdistuvat chakroihimme, jotenkin koin tai näin ne väreissä. Sanottiin, joka toinen säde on maskuliininen, joka toinen feminiininen. Ensimmäinen eli juurichakra on maskuliininen ja toinen eli chakraalichakra on femininen. Näin jatkuen vuorotellen kaikki kuusi ja seitsemäs on jumalallinen eli kruunuchakra.
Olin lähes pökerryksissä moisesta tiedosta tajuten kuitenkin, että chakrat 2, 4 ja 6 ovat feminisiä pyörien myötäpäivään ja chakrat 1, 3 ja 5 ovat maskuliinisia pyörien vastapäivään.
Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, kuvataanhan jo ihmisalkiossa miespuolinen vastapäivään virtaavana ja naispuolinen myötäpäivään virtaavana.
Samoin chakrojen erikoislaatu ja tehtävät ovat 1 voima, 3 tahto, 5 ilmaisu, eli enemmän miehisiä piirteitä, kun taas chakrat 2 elämän luominen, 4 rakkaus, 6 intuitio (näkeminen) kaikki enemmän naisisia piirteitä, tehtäviä. Seitsemäs chakra on yhteinen molemmille eli yhteys jumalalliseen, ykseyteen, universumiin, kuinka kukin tahtoo tuon määritellä.Mielenkiintoista on sekin,että seitsemäs chakra,eli kruunuchakra,pyörii sekä naisilla että miehillä vastapäivään.
Jaotelma on äärimmäisen yksinkertaistettu, mutta antaa viitteitä chakrojen tehtäväjaosta. Mielenkiintoista on myös se, että miehillä kukin chakra pyörii eri suuntaan kuin naisilla. Jos katselemme heitä molempia edestäpäin.
Kun he ovat vastakkain, kas kummaa, heidän chakransa pyörivätkin samaan suuntaan, koska heidän vasen ja oikea kohtaavat. Näin ihmeellisesti he täydentävät toisiaan.
Lieneekö siinä vinkki heidän logiikkansa erilaisuuteen, miehen oikea onkin naisen vasen?
Mainittakoon vielä, että kehoissamme vasen puoli on naisinen, oikea miehinen ja päämme alueella ne vaihtavat paikkaa, eli oikea aivopuolisko naisinen, vasen miehinen.
Aivokapasiteetistamme on käytössä vain pieni osa ja siitäkin käytämme voittopuolisesti vasenta. Mielenkiintoista, kun se oikea eli femininen on vasta aktivoitumassa.
Seuraavaksi kerron, miksi meillä on joskus vaikeuksia asettua kehoomme naisena tai miehenä, tai yleensäkin henkisieluna fyysiseen kehoomme.
L ä h t ö l a s k e n t a tänne maaelämän suureen seikkailuun.
Kerron, kuinka minulle sielunvaellus, inkarnoituminen tälle planeetalle on avautunut. Tietoa on tullut intuition, sisäisen kuulon ja näön kautta, sekä kirjoista, jotka ovat herättäneet pohtimaan asioita.
Varoittaisinkin sinua lukijani, etsi oma totuutesi, koska tietoa annetaan sen mukaan kuin olemme valmiit ottamaan sitä vastaan. "Etsijä löytää ja kolkuttavalle avataan. Minulla olisi vielä paljon teille puhuttavaa, mutta te ette voi sitä vielä kantaa", Mestari Jeesus puhui näin.
Siispä jalat maassa ja pää kylmänä, lähde kanssani matkaan.
Kun me lähdemme sieluina tälle fyysisen elämän matkalle, saamme tehdä opettajien, auttajien kanssa elämän käsikirjoituksen ja sielun suunnitelman. Meillä on vapaa tahto lähdemmekö ja koska.
Kun olemme halukkaat lähtöön, pyrkimyksemme on korjata virheitämme, ikään kuin uusia heikosti menneet tentit.
Seuraavaksi lähdemme käsikirjoituksen kanssa etsimään sopivia olosuhteita, missä toteuttaa suunnitelmiamme. Paikkakunta, ympäristö, perhe ja myös toiset sielut, joiden kanssa on läksyjä opittavana. (Sanalla karma, on huono kaiku, mutta se on mahdollisuus, sanoisin armoa) Todennäköisesti katsomme myös, missä suvussa on oikea perimä ja geenit, "hioa tiettyjä särmiä". Lähtövalmisteluissa ovat viisaat auttajat, oppaat, mestarit tasomme mukaan ja s u o j e l u s e n k e l i m m e, joka kulkee kanssamme useiden elämien ajan.
Kun sielu on valmis maalliselle matkalle, hän jättää osan sieluaan sinne kotiin palatakseen siihen matkan jälkeen. Minulle on näytetty kerran lähtöseremonia. Siinä oli kuin pieni vauvaenkeli ja hänen ympärillään hääräsi joukko valo-olentoja, jotka pukivat lähtijää kuin muinoin tyttäriä ensitanssiaisiin.
Tunnelma oli kuin hautajaisissa ja sitä ihmettelin, kunnes ymmärsin, sehän on kuin hautajaiset siellä puolen ja pian täällä vietetään syntymän juhlaa.
Joskus sielu jättää "taivaan pankkiin" liian suuren osuuden itsestään ja heidän elämänsä täällä on vähän heiveröistä fyysisesti sekä henkisesti. Joskus taas on käsikirjoitukseen/sielun sopimukseen otettu liian iso lasti, "peruskoulusta suoraan ylioppilaaksi", ei tahdo onnistua.
Kätkytkuolemissa saattaa olla kysymys juuri tästä probleemasta. Vastasyntynyt kulkee kahden maailman väliä ja nukkuessaan hän sielutasolla ymmärtää urakkansa.
Toimiessani kätilönä ja terveydenhoitajana lähes 40 vuotta, sain seurata vauvojen elämää läheltä, yhdessä vanhempien kanssa. Vähän ennen nukahtamistaan vauva oli jo poissa, hän katsoi hoitajan ohi kuin kaukaisuuteen. Kun hän sitten heräili, katse harhaili ihmeissään kuin kertoen, missä minä olen?Nähtyään tutut kasvot, levisi riemukas hymy, ai täällä, sinähän siinä olet, äiti tai isä yleensä.
Terve vauva joskus jää unimatkalle ja sitä sanotaan kätkytkuolemaksi. Hänellä on vapaa tahto ja voi palata takaisin lepäämään, yrittääkseen myöhemmin uudelleen.
Samoin myöhemmin elämässä voi olla vaikeuksia s i e l u n a s e t t a u t u a fyysiseen kehoon ja näihin elämän olosuhteisiin, haasteisiin. Me liikumme unitilassa korkeammilla taajuuksilla, katselemme ikään kuin lintuperspektiivistä elämäämme, sen haasteita.
Saattaa olla, että luottamus selviytymiseen ja voimavaroihin on lujilla. Voimakkaimmillaan ongelmat näyttävät olevan siirryttäessä elementistä toiseen eli seitsenvuotisjaksojen käännekohdissa: 7, 14, 21, 28, 35 ja 42 vuosien tienoolla, kunnes ensimmäinen täysi kierros on tehty ja lähdetään "kertauskurssille".
Jos kierros on mennyt hyvin, opit opittu käsikirjoituksen suuntaviivojen mukaan, toinen kierros on selkeämpää, helpompaa. Enää ei ole "pakoaikeita" sielun suunnitelmasta ja yleensäkin ne ovat loppuneet 30 ikävuoteen mennessa.
Voi olla, että itsetuhoinen käyttäytyminen ja anoreksia nuorella on joskus edellä kerrotusta johtuvaa. Uskoisin, että kyseisissä ongelmissa voitaisiin moniakin auttaa homeopatialla, kukka- ja jalokiviuutteilla, sekä syvälle menevillä energiahoidoilla.
Psyyken lääkkeet eivät auta henkisielua asettautumaan fyysiseen kehoon, vaan voivat aiheuttaa päinvastaista. Ilmeisesti täällä on nykyisin paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet periaatteella, "pöytä puhtaaksi kertaheitolla" eli karmoista vapautuminen tässä vanhasta uuteen siirtymisvaiheessa.
Lisäksi ovat nämä uuden ajan indigo- ja kristallilapset, joilla on vaikeaa asettautua pieneen kehoon ja tähän vanhaan maailmaan. He ovat kuitenkin uuden tuojia ja luojia.
Voidaanko elämän käsikirjoitukseen tehdä muutoksia? Siitä kerron myöhemmin. Samoin paluustamme takaisin kotiin, siellä odottavan sielumme ja sieluryhmämme luokse.
Sielun on ajateltu sijaitsevan milloin päässä käpylisäkkeessä, milloin sydämessä tai kateenkorvassa.
Ehkäpä asian ytimeen on osunut tohtori Deepak Chopra sanoessaan, että "me emme ole kehoja, jolla on sielu, vaan me olemme sieluja, jolla on keho".
Tähän toteamukseen olen valmis yhtymään. Tämä yhden elämän kestävä keho on rakentunut sielumme asuinsijaksi, tätä matkaa varten. Minulle on tullut vakaumus, että sielumme, tai paremminkin sieluenergiamme, asuu jokaisessa solussamme.
Viime aikoina olen alkanut tehdä havaintoja, ettei tuo fyysisen kehon ja sielun yhteistyö ole aina itsestäänselvyys.
Tehdessäni hoitoja, terapioita, nousee joskus esille asioita, ongelmia, jotka viittaavat siihen, etteivät "asukas ja asuinsija" tunnista täysin toisiaan. Muutama on ilmaissut asian todeten, etten oikein tunne kehoani omakseni, se on minulle aivan kuin vieras.
Kysymys ei ole ulkonäöstä, halusta olla kauniimpi, tietyn näköinen tai kokoinen, vaan sisäisestä tunteesta, omassa sisäisyydessä. Näillä ihmisillä on usein voimakkaitakin kipuja, masennusta ym. epämääräisiä vaivoja ja tuntemuksia, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä. He ovat nuoria ja elämässä näyttäisi ulkoisesti olevan kaikki kunnossa, joten tulee lisäksi syyllisyyttä.
Yksi heistä on anorektikko. Eräs rouva totesi heti ensimmäisen hoidon lopussa: "minulla on ollut aina tunne, etteivät vanhempani ole minun oikeat vanhemmat". Hänellä on voimakkaita kipuja ylärinnassa ja kaulan alueella. Hän on hyvin herkkä, etsijä, kyselijä.
Olen ollut ymmälläni, kuinka voin auttaa heitä. Olemme tehneet erilaisia terapioita, rentoutusta, mielikuvamatkoja, kukkauutteita. Ne auttavat jossain määrin heitä, mutta enemmän minua hahmottamaan, mistä oikein on kysymys.
Olen tullut vakuuttuneeksi, että henki-sielu ja keho eivät ole balanssissa, vaan ikään kuin hylkivät toisiaan, tai vierastavat tietyiltä osin toisiaan. Kysyin tätä ENKELIOPPAALTA ja heilurillani, vastaus oli myönteinen.
Kerron seuraavassa sielun suunnitelmasta ja lähtövalmisteluista tänne maailmaan. Uskoisin sen valaisevan edellä kerrottua ongelmaa.
L i s ä ä t i e t o a c h a k r o i s t a j a n i i d e n t o i m i n n a s t a:
Ymmärtääksemme edellä kerrottua ja seuraavaa tekstiä, meidän tulee tutustua lisää chakrojen toimintaan.
Meillä on 7 päächakraa ja runsaasti pienempiä energiakeskuksia. Ne muodostavat yhdessä keskinäisen energia- ja informaatioverkoston. Niillä on yhteys kehomme hermojärjestelmään, akupunktiomeridiaaneihin ja verenkiertoon.
Chakrat toimivat ikään kuin portteina olemassaolomme hienoimmilta tasoilta aineen maailmaan ja fyysiseen kehoomme, ne ikään kuin muuntavat sähköisesti hienoenergian korkeat taajuudet käyttöömme sopivaksi.
Akupunktuurimeridiaanit, hermosto ja verenkierto jakavat tämän energian fyysisen kehomme tarpeisiin. Tutkijat ovat havainneet, että chakrajärjestelmää, sen toimintaa voidaan hoitaa monin eri tavoin, kuten väreillä, äänivärähtelyillä, musiikilla ja energiahoidoilla; kaikkihan on virtausta, värähtelyä.
Vanhenemisen yksi syy voi olla chakrajärjestelmämme hidastuminen, kun juutumme paikalleen maailmankatsomuksessamme, kehitys pysähtyy ja menemme taaksepäin. Näin ovat todenneet mm. tiibettiläiset munkit.
Kun taas hyvin toimiva chakrajärjestelmä vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteemme positiivisesti, näin ovat monet tutkijat havainnoineet.
Tuon ihmeellisen chakra-, hienokeho-, aurajärjestelmän kautta me olemme myös yhteydessä ympäröivään maailmaan, universumia myöten. Kaikki on yhtä, kaikki on yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen.
Tänä aamuna 31.3.2012 minulle näytettiin aamumeditaatiossa ihmeellinen lisäys chakrajärjestelmään, vaikka en mitään siihen liittyvää kysynyt. Alkuvirittäytymisen (rukous ja päivän teksti Jumala puhuu - kirjasta) jälkeen huone täyttyi henkiolennoista. Tuntui ja näytti siltä kuin he olisivat keskustelleet ja päättäneet jotain tärkeää.
Pian minulle näytettiin kuin keskuspiste, josta lähti 7 sädettä. Ymmärsin, että ne säteet kohdistuvat chakroihimme, jotenkin koin tai näin ne väreissä. Sanottiin, joka toinen säde on maskuliininen, joka toinen feminiininen. Ensimmäinen eli juurichakra on maskuliininen ja toinen eli chakraalichakra on femininen. Näin jatkuen vuorotellen kaikki kuusi ja seitsemäs on jumalallinen eli kruunuchakra.
Olin lähes pökerryksissä moisesta tiedosta tajuten kuitenkin, että chakrat 2, 4 ja 6 ovat feminisiä pyörien myötäpäivään ja chakrat 1, 3 ja 5 ovat maskuliinisia pyörien vastapäivään.
Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, kuvataanhan jo ihmisalkiossa miespuolinen vastapäivään virtaavana ja naispuolinen myötäpäivään virtaavana.
Samoin chakrojen erikoislaatu ja tehtävät ovat 1 voima, 3 tahto, 5 ilmaisu, eli enemmän miehisiä piirteitä, kun taas chakrat 2 elämän luominen, 4 rakkaus, 6 intuitio (näkeminen) kaikki enemmän naisisia piirteitä, tehtäviä. Seitsemäs chakra on yhteinen molemmille eli yhteys jumalalliseen, ykseyteen, universumiin, kuinka kukin tahtoo tuon määritellä.Mielenkiintoista on sekin,että seitsemäs chakra,eli kruunuchakra,pyörii sekä naisilla että miehillä vastapäivään.
Jaotelma on äärimmäisen yksinkertaistettu, mutta antaa viitteitä chakrojen tehtäväjaosta. Mielenkiintoista on myös se, että miehillä kukin chakra pyörii eri suuntaan kuin naisilla. Jos katselemme heitä molempia edestäpäin.
Kun he ovat vastakkain, kas kummaa, heidän chakransa pyörivätkin samaan suuntaan, koska heidän vasen ja oikea kohtaavat. Näin ihmeellisesti he täydentävät toisiaan.
Lieneekö siinä vinkki heidän logiikkansa erilaisuuteen, miehen oikea onkin naisen vasen?
Mainittakoon vielä, että kehoissamme vasen puoli on naisinen, oikea miehinen ja päämme alueella ne vaihtavat paikkaa, eli oikea aivopuolisko naisinen, vasen miehinen.
Aivokapasiteetistamme on käytössä vain pieni osa ja siitäkin käytämme voittopuolisesti vasenta. Mielenkiintoista, kun se oikea eli femininen on vasta aktivoitumassa.
Seuraavaksi kerron, miksi meillä on joskus vaikeuksia asettua kehoomme naisena tai miehenä, tai yleensäkin henkisieluna fyysiseen kehoomme.
L ä h t ö l a s k e n t a tänne maaelämän suureen seikkailuun.
Kerron, kuinka minulle sielunvaellus, inkarnoituminen tälle planeetalle on avautunut. Tietoa on tullut intuition, sisäisen kuulon ja näön kautta, sekä kirjoista, jotka ovat herättäneet pohtimaan asioita.
Varoittaisinkin sinua lukijani, etsi oma totuutesi, koska tietoa annetaan sen mukaan kuin olemme valmiit ottamaan sitä vastaan. "Etsijä löytää ja kolkuttavalle avataan. Minulla olisi vielä paljon teille puhuttavaa, mutta te ette voi sitä vielä kantaa", Mestari Jeesus puhui näin.
Siispä jalat maassa ja pää kylmänä, lähde kanssani matkaan.
Kun me lähdemme sieluina tälle fyysisen elämän matkalle, saamme tehdä opettajien, auttajien kanssa elämän käsikirjoituksen ja sielun suunnitelman. Meillä on vapaa tahto lähdemmekö ja koska.
Kun olemme halukkaat lähtöön, pyrkimyksemme on korjata virheitämme, ikään kuin uusia heikosti menneet tentit.
Seuraavaksi lähdemme käsikirjoituksen kanssa etsimään sopivia olosuhteita, missä toteuttaa suunnitelmiamme. Paikkakunta, ympäristö, perhe ja myös toiset sielut, joiden kanssa on läksyjä opittavana. (Sanalla karma, on huono kaiku, mutta se on mahdollisuus, sanoisin armoa) Todennäköisesti katsomme myös, missä suvussa on oikea perimä ja geenit, "hioa tiettyjä särmiä". Lähtövalmisteluissa ovat viisaat auttajat, oppaat, mestarit tasomme mukaan ja s u o j e l u s e n k e l i m m e, joka kulkee kanssamme useiden elämien ajan.
Kun sielu on valmis maalliselle matkalle, hän jättää osan sieluaan sinne kotiin palatakseen siihen matkan jälkeen. Minulle on näytetty kerran lähtöseremonia. Siinä oli kuin pieni vauvaenkeli ja hänen ympärillään hääräsi joukko valo-olentoja, jotka pukivat lähtijää kuin muinoin tyttäriä ensitanssiaisiin.
Tunnelma oli kuin hautajaisissa ja sitä ihmettelin, kunnes ymmärsin, sehän on kuin hautajaiset siellä puolen ja pian täällä vietetään syntymän juhlaa.
Joskus sielu jättää "taivaan pankkiin" liian suuren osuuden itsestään ja heidän elämänsä täällä on vähän heiveröistä fyysisesti sekä henkisesti. Joskus taas on käsikirjoitukseen/sielun sopimukseen otettu liian iso lasti, "peruskoulusta suoraan ylioppilaaksi", ei tahdo onnistua.
Kätkytkuolemissa saattaa olla kysymys juuri tästä probleemasta. Vastasyntynyt kulkee kahden maailman väliä ja nukkuessaan hän sielutasolla ymmärtää urakkansa.
Toimiessani kätilönä ja terveydenhoitajana lähes 40 vuotta, sain seurata vauvojen elämää läheltä, yhdessä vanhempien kanssa. Vähän ennen nukahtamistaan vauva oli jo poissa, hän katsoi hoitajan ohi kuin kaukaisuuteen. Kun hän sitten heräili, katse harhaili ihmeissään kuin kertoen, missä minä olen?Nähtyään tutut kasvot, levisi riemukas hymy, ai täällä, sinähän siinä olet, äiti tai isä yleensä.
Terve vauva joskus jää unimatkalle ja sitä sanotaan kätkytkuolemaksi. Hänellä on vapaa tahto ja voi palata takaisin lepäämään, yrittääkseen myöhemmin uudelleen.
Samoin myöhemmin elämässä voi olla vaikeuksia s i e l u n a s e t t a u t u a fyysiseen kehoon ja näihin elämän olosuhteisiin, haasteisiin. Me liikumme unitilassa korkeammilla taajuuksilla, katselemme ikään kuin lintuperspektiivistä elämäämme, sen haasteita.
Saattaa olla, että luottamus selviytymiseen ja voimavaroihin on lujilla. Voimakkaimmillaan ongelmat näyttävät olevan siirryttäessä elementistä toiseen eli seitsenvuotisjaksojen käännekohdissa: 7, 14, 21, 28, 35 ja 42 vuosien tienoolla, kunnes ensimmäinen täysi kierros on tehty ja lähdetään "kertauskurssille".
Jos kierros on mennyt hyvin, opit opittu käsikirjoituksen suuntaviivojen mukaan, toinen kierros on selkeämpää, helpompaa. Enää ei ole "pakoaikeita" sielun suunnitelmasta ja yleensäkin ne ovat loppuneet 30 ikävuoteen mennessa.
Voi olla, että itsetuhoinen käyttäytyminen ja anoreksia nuorella on joskus edellä kerrotusta johtuvaa. Uskoisin, että kyseisissä ongelmissa voitaisiin moniakin auttaa homeopatialla, kukka- ja jalokiviuutteilla, sekä syvälle menevillä energiahoidoilla.
Psyyken lääkkeet eivät auta henkisielua asettautumaan fyysiseen kehoon, vaan voivat aiheuttaa päinvastaista. Ilmeisesti täällä on nykyisin paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet periaatteella, "pöytä puhtaaksi kertaheitolla" eli karmoista vapautuminen tässä vanhasta uuteen siirtymisvaiheessa.
Lisäksi ovat nämä uuden ajan indigo- ja kristallilapset, joilla on vaikeaa asettautua pieneen kehoon ja tähän vanhaan maailmaan. He ovat kuitenkin uuden tuojia ja luojia.
Voidaanko elämän käsikirjoitukseen tehdä muutoksia? Siitä kerron myöhemmin. Samoin paluustamme takaisin kotiin, siellä odottavan sielumme ja sieluryhmämme luokse.
tiistai, 20. maaliskuuta 2012
KAIKKI ELOLLINEN ON IHMETTÄ
"Ei mikään, mikä syntynyt on, ole syntynyt ilman häntä", sanotaan sanassa. Millä nimellä kukin häntä kutsuu, ei sillä ole väliä. Jumala, Universumi tai alkulähde. Käytän mielelläni Jumala-nimeä, samalla tarkoittaen alkulähdettä, ykseyttä, josta kaikki on lähtöisin, siksi kaikki on yhtä, yhteydessä.
Mielilauseitani on maailman rukouksesta lause: "Ihmisen alkulähteestä, Jumalasta, avautukoon valon ja rakkauden suunnitelma. Toteutukoon valon ja rakkauden suunnitelma maan päällä, auta meitä tekemään osuutemme".
I h m e n i m e l t ä ä n i h m i n e n.
Oletko tullut miettineeksi, kuinka ihmeellisessä "automaatissa" henkesi, sielusi elää? Hengitys, veren ja nesteiden kierto tapahtuu automaattisesti, jokainen elin tietää tehtävänsä.
Jokainen solusikin toimii itsenäisesti uusiutuen määrävälein, jättäen poistuessaan informaation, sille uudelle solulle.
Sinun ei tarvitse ajatuksillasi ohjata eri elimiä tai soluja. Yksi harmillinen juttu tuossa automaatissa on, solusi kuuntelevat sinun ajatuksiasi. Ne taltioivat, jos lähetät niille negatiivisia viestejä, mutta onneksi ne taltioivat myös positiiviset viestit.
Uskomattoman suuri osuus terveys-sairaus-akselilla on ajatuksillamme. Sen on jo tiedekin havainnut. Luontaishoito- ja holistisen ajattelun mukaan se on ollut selviö jo kauan.
Olemme ihmeellisiä kokonaisuuksia, jossa kaikki liittyy ja vaikuttaa kaikkeen. Sen tulisi olla meille riemastuttava havainto ja tieto, ei pelottava tai syyllistävä. Uhkat on käännettävä mahdollisuuksiksi, negatiiviset ajatukset itsestä ja maailmasta positiiviseksi.
Kerronpa kuvaavan esimerkkin omasta kehostani, kuinka se reagoi, jos vähättelin itseäni tai puhuin pahaa toisesta ihmisestä. Vasemmasta olkapäästä kallon pohjaan kulkeva lihas kiristyi tiukaksi ja sitä alkoi särkeä. Olin jo saanut muuten hartiani hyvään kuntoon, mutta tuo alue ilmoitti kuin neulalla pistäen virheellisistä ajatuksista ja asenteista.
Olin kiitollinen, että kehoni toimi niin herkästi, opettavaisesti. Täytyy tunnustaa, että silloin tällöin kehollani on ilmoiteltavaa edelleenkin, kun olen menetellyt väärin syömisteni tai pahan puhumisen suhteen.
Tässä ihmeellisessä ihmisen kehossa ja mielessä toimii saumaton informaatio, mutta siinä on myös monta pikkuihmistä tai karttaa, toistoa. Ihmiskehon pienoiskarttoja löytyy kämmenistä, jalkapohjista, korvista, kasvoista, muutaman tärkeimmän mainitakseni.
Niissä olevien vyöhykkeiden tai pisteiden kautta voidaan vaikuttaa vaikkapa ukkovarpaasta pään alueen elimiin, rauhasiin.
Ihomme on valtava viestin kuljettaja. Vastasyntyneellä se on parhaiten kehittynyt aisti. Ei vain kehomme, se joka rajoittuu ihomme sisälle, ole ainoa, joka toimii automaattisesti solulta solulle informoiden, vaan me kommunikoimme myös kehomme ulkopuolisen maailman kanssa.
Kaikki on yhtä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, pätee myös ympäröivään maailmaan nähden. Olen aiemmin kertonut yhteydestä luontoon, vuorovaikutuksesta lintujen kanssa, entäpä vuorovaikutus, telepatia ja intuitio ihmisten kesken lähellä ja kaukana, jopa toiselle mantereelle.
Onko se huuhaata vai mahdollista ja kuinka?
N ä k y v ä j a n ä k y m ä t ö n.
Ihmisen fyysisessä kehossa on paljon sellaista, mitä ei nykytekniikka pysty havainnoimaan. On akupisteet, meridiaanit, heijastuspisteet. Eikä henkeä, sieluakaan ole pystytty osoittamaan, missä ne sijaitsevat.
Käsittääkseni ei myöskään sitä mekanismia, kuinka ajatuksemme vaikuttavat soluihimme ja sitä kautta terveyteemme.
Vain asennoitumisemme ja ajatustemme parantava tai tuhoava vaikutus, eli lopputulos on havaittu.
Mielestäni ihminen on ihmeellinen fyysinen, psyykkinen olento jo siinä näkyvässä muodossaan ja kun siihen räpätään tämä näkymätön henki-sielu kaikkine ulottuvuuksineen, voi puhua mysteeriosta. Tapaankin sanoa hoitoja pitkään tehneenä: tulen aina vain nöyremmäksi ihmisen edessä. Ihmetykseni on vain lisääntynyt tehtyäni 4 vuotta energiahoidoissa chakra-aura-tutkimuksia/hoitoja.
Chakrat, henkikeho ja aura ovat myös näkymättömiä, paitsi joillekin selvänäkijöille ja kirliankuvaukselle, mutta ne eivät ole tieteen hyväksymiä.
Chakroja on 7 päächakraa, jotka toimivat energian välittäjinä meille ja ilman energiaa emme voisi elää. Jokaisesta chakrasta lähtee ns. hienokeho muodostaen auran eli meidän energiakenttämme.
Tämän näkymättömän energiakenttämme kautta me olemme yhteydessä ympäröivään maailmaan lähelle ja kauas, jopa universumia myöden.
Voisi sanoa, että meillä on sekä lähiverkosto että etäverkosto. Esimerkkejä tuon verkoston toiminnasta, kokemusperäisestikin aion kertoa seuraavassa.
N ä i n v e r k o s t o t o i m i i.
Luin hiljattain eräästä sulhasmiehestä, kuinka hän varoitti morsiantaan; älä sitten säikähdä jos henkikehoni saapuu joskus luoksesi ennen kuin fyysinen kehoni.
Meillä kaikilla lienee kokemuksia "etiäisistä". Saatamme ajatella hyvin selkeästi jotain ihmistä, aivan kuin hän olisi läsnä ja kas kummaa, kohtaamme hänet pian ihan oikeasti.
Jotkut ihmiset, tutut tai tuntemattomat vetävät meitä puoleensa magneetin tavoin ja toiset taas päinvastoin. Siihen on toki monia tekijöitä, mutta yksi on juuri tämä meidän herkkä verkostomme ja henkemme.
Myöskin ajatuksemme ja energiamme taltioituvat paikkoihin, esineisiin ja erittäin herkät ihmiset tunnistavat niitä.
Meillä tavallisilla taapertajillakin on kokemuksia, kuinka ajatus katoaa ja kun menet siihen paikkaan missä"lamppu"oli syttynyt, muistat sen heti. Sinne on jäänyt ikään kuin muistijälki. Nämä esimerkit mielestäni kuuluvat meidän lähiverkoston piiriin.
Verkosto taas kuuluu meidän henkikehon ominaisuuksiin ja kuta paremmin meidän fyysinen kehomme ja henkikehomme toimivat vuorovaikutuksessa, sitä saumattomampaa on yhteistyö ja voimme luottaa järjen/intuition toimivuuteen.
Entäpä tämä k a u k o v e r k o s t o m m e, onko se pelkkää huuhaata? Voisin kertoa siitä muutaman konkreettisen esimerkin sen lisäksi, mitä olen aiemmin kertonut esim. kaukoparannuksen saralta.
Nämä esimerkit liittyvät lapsettomuusongelmiin, joissa sain olla välittäjänä verkostossa.
Hoidoissani kävi 3-4 kerran hoitojaksoilla eräs lievää astmaa poteva rouva. Hän koki pääsevänsä lievällä lääkityksellä keväisin, ja syksyisin pahenevasta astmasta luontaishoitojen ansiosta.
Seitsemän vuoden avioliitto ei tuonut lasta heidän perheeseensä toiveista huolimatta. Se ei ollut heille ongelma, he hyväksyivät lapsettomuuden.
Meillä oli keväthoitokuuri meneillään, kun eräässä energiahoidossa tapahtui erikoista. Olin hoitamassa kakkoschakran alueella, jossa myös kohtu sijaitsee, kun yllättäen sieluni silmiin hänen alavatsalleen ilmestyi kuin linnun pesä. Lintuemo oli pesän reunalla nokka alas, pyrstö ylöspäin. Pian pesään ilmestyi kaksi munaa.
Kerroin näkemästäni rouvalle ja ihmettelimme moista näkyä yhdessä.
Parin viikon kuluttua hän tuli uusintahoitoon salaperäisen oloisena. Kysyin onko jotain, mikä olisi hyvä tietää hoidon kannalta. Hän kertoi olevansa raskaana, testi oli juuri tehty.
Kukaan meistä ei tiennyt hänen raskaudestaan, koska hänellä oli ollut valekuukautiset hämäämässä. No, hoito oli yhtä onnen pulputusta ja kaikki sujui normaalisti ja aikanaan syntyi suuri tyttövauva.
Olen ajatellut tuota viestiä ja myös vastaavia tapauksia, miksi minulle universumi "syöttää" tällaista tietoa? Ehkäpä kysymyksessä on luottamuksellinen "ammattiasia", olenhan kätilö.
Saattavathan olla verkoston toisessa päässä henkimaailman ammattilaiset, kätilöt, gynekologit?
Joka tapauksessa olen tullut vakuuttuneeksi verkostoista maailmojemme välillä. Sitä tietä tulevat suuret keksinnöt ja yleensä vielä useampaan paikkaan planeetallamme ja sitä tietä saapuvat pienet vinkit pienelle tavalliselle ihmiselle.
Universumissa ovat "tietopankit", mutta meidän vastaanottimissamme on tukoksia niin, ettemme pysty ottamaan verkostosta tietoa. Lienee näin siksikin, että meitä suojellaan?
Toinen ihmeellinen tapahtumasarja liittyy 35-vuotiaaseen opiskelijarouvaan. Hän kävi hoidoissani läpi vaikeata lapsuuttaan, alkoholisti-isä ja rakkaudeton äiti.
Vähitellen ilmeni, ettei hän uskaltautunut äidiksi, peläten olevansa yhtä heikko äiti kuin hänen oma äitinsä. Myöskin synnytyspelko oli sairaaloista luokkaa.
Monista hoitojaksoista huolimatta tämä kyseinen alue ei normaalisoitunut riittävästi, järki ymmärsi, tunne ei.
Kerran hän avautui purkamaan tilanteita katukohtaamisista. Jos hän näki vastaan tulevan lastenvaunuja työntävän naisen, hän siirtyi oitis toiselle puolen katua välttääkseen kohtaamisen. Näin kipeä oli kaipuu ja aikakello tikitti.
Kerran sitten hoitaessani energialla hänen alavatsansa aluetta, käsieni ollessa ristiselän ja kohdun (kakkoschakra) alueella, tuli ihmeellinen viesti, sekä kuvana että tekstinä. Näin jälleen sieluni silmin hoitohuoneen katon rajassa kuin valopallon tai kalvo pussin, jossa oli sikiötä muistuttava olento. Sanottiin, täältä olisi tulossa eräs, joka haluaisi juuri tämän henkilön perheeseen, hän on valinnut äidikseen juuri sinut, jos vain suostut.
Kerroin tämän näyn ja viestin, yhdessä ihmettelimme ja itkimme. Sanoin hänelle, että ihmiselle on annettu vapaa tahto, sinä voit kieltäytyä tai suostua, älä ota paineita, mitä päätätkin, se on oikein.
Henkilö siirtyi opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mutta noin vuoden kuluttua sain häneltä pitkän kirjeen, jossa hän kertoi myös olevansa raskaana. Kaikki on mennyt lähtökohdan huomioon ottaen hyvin, joshan lapsi on teettänyt töitä uupumukseen saakka.
Olen saanut olla kaukohoidoilla heidän tukenaan jatkossakin. Lapsi lienee näitä uuden ajan lapsia, jotka saattavat vaatia niin vanhemmilta kuin päivähoidoltakin erityistaitoja ja ymmärrystä. Nyt kun vanhemmat ovat sen oivaltaneet, riittämättömyys on helpottanut ja he voivat nauttia vanhemmuudesta täysin siemauksin.
Kun kaksituhattaluvun alkupuolella sain edellä kerrotun näyn ja viestin, en oikein ymmärtänyt, kuinka se on mahdollista. Tänä päivänä ymmärrän, että juuri tuon verkoston kautta, Universumi, Alkulähde, Luoja voi lähettää tietoa. Se ei ole varsinaisesti ennustamista, emme olleet pyytäneet tietoa, tai näkyä tulevista. Sieltä haluttiin auttaa ja tarvittiin vastaanottaja, tiedon välittäjä, joka suostui tehtävään. Se oli minun osuuteni asiassa.
E i k a k s i k o l m a n n e t t a sanotaan, niin tässäkin tapahtumien ketjussa. Tämä kolmas tapahtumasarja on itsellenikin lähes mysteerio edelleenkin.
Luonani Joensuussa kävi amerikkalainen, Suomesta lähtöisin oleva rouva. Hän matkusteli Helsingissä lapsettomuustutkimuksissa ja -hoidoissa. Samalla hän kävi yleiskuntoaan hoidattamassa lääkärillä, joka on laajennetun lääketieteen edustaja ja myös minun yhteistyökumppanini.
Hän oli suositellut rosenterapiaa, jännitysten, paineiden purkuun. Helsingin reissuillaan hän matkusti luokseni näihin hoitoihin.
Taisi olla kolmas hoito, kun tuli hyvin vahvasti tieto, että heidän tulisi harkita adoptiota toisena vaihtoehtona. Kerroin varovasti, hienotunteisesti tämän ajatuksen, johon rouva vastasi, että he ovat jo keskustelleet sekä miehensä että hoitavan lääkärin kanssa adoptiomahdollisuudesta. Heillä oli ajatuksena saada vastasyntynyt vauva suoraan laitokselta.
Noin vuoden kuluttua rouva soittaa kotoaan New Yorkin laitamilta innoissaan, suorastaan hengästyneenä, kertoen mitä on tapahtunut. Nyt on meillä tiedossa lapsen luovuttaja, kävimme häntä jo tapaamassa. Hän on juuri sellainen, joksi hänet kuvasit viimeisellä hoitokerralla. Pitkä hoikka nainen, jolla on 4 aiempaa lasta. Hän on raskaana seitsemännellä kuukaudella ja haluaa antaa lapsen meille heti syntymän jälkeen.
Tämän kaiken olin hänelle kertonut hoitaessani häntä vuosi sitten.
Väitin vastaan, koska en muistanut muuta kuin keskustelun mahdollisesta adoptiosta. Rouva vakuutti moneen kertaan minun sanoneen juuri näin.
Olin todella ihmeissäni, todeten viimein, kaipa sanat vain tuli kauttani ja kun ne eivät olleet pääni tuotosta, eivät ne sinne taltioituneet?
Hän kertoi vielä suunnitelmistaan mennä synnytysvalmennukseen ja saavansa opetusta myös vauvan hoidossa sekä pääsevänsä mukaan synnytykseen. Ajattelin silloin, miksi ei meilläkin järjestetä tuollaista, ikään kuin lapsen siirtoa, vähentäisi abortteja ja lapsettomuusongelmia kalliine hoitoineen?
Muutaman kerran rouva oli vielä yhteydessä minuun kertoen lapsesta ja kuinka hän oli saanut tarmoa jatkaa väitöskirjan tekemistä, liittyen tanssiin. Hän oli terapeuttisen tanssin opettaja.
Tämä stoori jos mikä kertoo siitä, kuinka verkosto toimii ja että korkeammilla värähtelytasoilla, taajuuksilla valmistellaan asioita etukäteen. Ehkäpä olemme niissä mukana ajatuksilla, toiveilla ja rukouksessa valvetilassa, mutta ennen kaikkea unitilassa henkemme liikkuessa korkeammilla taajuuksilla.
Tässä kyseisessä tapauksessa voi ajatella, että tämä pariskunta oli mukana suunnittelussa ja minun kauttani "raotettiin verhoa" ja kun oli aika, tapahtumat laskettiin tälle tasolle, heidän elämäänsä.
Mielilauseitani on maailman rukouksesta lause: "Ihmisen alkulähteestä, Jumalasta, avautukoon valon ja rakkauden suunnitelma. Toteutukoon valon ja rakkauden suunnitelma maan päällä, auta meitä tekemään osuutemme".
I h m e n i m e l t ä ä n i h m i n e n.
Oletko tullut miettineeksi, kuinka ihmeellisessä "automaatissa" henkesi, sielusi elää? Hengitys, veren ja nesteiden kierto tapahtuu automaattisesti, jokainen elin tietää tehtävänsä.
Jokainen solusikin toimii itsenäisesti uusiutuen määrävälein, jättäen poistuessaan informaation, sille uudelle solulle.
Sinun ei tarvitse ajatuksillasi ohjata eri elimiä tai soluja. Yksi harmillinen juttu tuossa automaatissa on, solusi kuuntelevat sinun ajatuksiasi. Ne taltioivat, jos lähetät niille negatiivisia viestejä, mutta onneksi ne taltioivat myös positiiviset viestit.
Uskomattoman suuri osuus terveys-sairaus-akselilla on ajatuksillamme. Sen on jo tiedekin havainnut. Luontaishoito- ja holistisen ajattelun mukaan se on ollut selviö jo kauan.
Olemme ihmeellisiä kokonaisuuksia, jossa kaikki liittyy ja vaikuttaa kaikkeen. Sen tulisi olla meille riemastuttava havainto ja tieto, ei pelottava tai syyllistävä. Uhkat on käännettävä mahdollisuuksiksi, negatiiviset ajatukset itsestä ja maailmasta positiiviseksi.
Kerronpa kuvaavan esimerkkin omasta kehostani, kuinka se reagoi, jos vähättelin itseäni tai puhuin pahaa toisesta ihmisestä. Vasemmasta olkapäästä kallon pohjaan kulkeva lihas kiristyi tiukaksi ja sitä alkoi särkeä. Olin jo saanut muuten hartiani hyvään kuntoon, mutta tuo alue ilmoitti kuin neulalla pistäen virheellisistä ajatuksista ja asenteista.
Olin kiitollinen, että kehoni toimi niin herkästi, opettavaisesti. Täytyy tunnustaa, että silloin tällöin kehollani on ilmoiteltavaa edelleenkin, kun olen menetellyt väärin syömisteni tai pahan puhumisen suhteen.
Tässä ihmeellisessä ihmisen kehossa ja mielessä toimii saumaton informaatio, mutta siinä on myös monta pikkuihmistä tai karttaa, toistoa. Ihmiskehon pienoiskarttoja löytyy kämmenistä, jalkapohjista, korvista, kasvoista, muutaman tärkeimmän mainitakseni.
Niissä olevien vyöhykkeiden tai pisteiden kautta voidaan vaikuttaa vaikkapa ukkovarpaasta pään alueen elimiin, rauhasiin.
Ihomme on valtava viestin kuljettaja. Vastasyntyneellä se on parhaiten kehittynyt aisti. Ei vain kehomme, se joka rajoittuu ihomme sisälle, ole ainoa, joka toimii automaattisesti solulta solulle informoiden, vaan me kommunikoimme myös kehomme ulkopuolisen maailman kanssa.
Kaikki on yhtä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, pätee myös ympäröivään maailmaan nähden. Olen aiemmin kertonut yhteydestä luontoon, vuorovaikutuksesta lintujen kanssa, entäpä vuorovaikutus, telepatia ja intuitio ihmisten kesken lähellä ja kaukana, jopa toiselle mantereelle.
Onko se huuhaata vai mahdollista ja kuinka?
N ä k y v ä j a n ä k y m ä t ö n.
Ihmisen fyysisessä kehossa on paljon sellaista, mitä ei nykytekniikka pysty havainnoimaan. On akupisteet, meridiaanit, heijastuspisteet. Eikä henkeä, sieluakaan ole pystytty osoittamaan, missä ne sijaitsevat.
Käsittääkseni ei myöskään sitä mekanismia, kuinka ajatuksemme vaikuttavat soluihimme ja sitä kautta terveyteemme.
Vain asennoitumisemme ja ajatustemme parantava tai tuhoava vaikutus, eli lopputulos on havaittu.
Mielestäni ihminen on ihmeellinen fyysinen, psyykkinen olento jo siinä näkyvässä muodossaan ja kun siihen räpätään tämä näkymätön henki-sielu kaikkine ulottuvuuksineen, voi puhua mysteeriosta. Tapaankin sanoa hoitoja pitkään tehneenä: tulen aina vain nöyremmäksi ihmisen edessä. Ihmetykseni on vain lisääntynyt tehtyäni 4 vuotta energiahoidoissa chakra-aura-tutkimuksia/hoitoja.
Chakrat, henkikeho ja aura ovat myös näkymättömiä, paitsi joillekin selvänäkijöille ja kirliankuvaukselle, mutta ne eivät ole tieteen hyväksymiä.
Chakroja on 7 päächakraa, jotka toimivat energian välittäjinä meille ja ilman energiaa emme voisi elää. Jokaisesta chakrasta lähtee ns. hienokeho muodostaen auran eli meidän energiakenttämme.
Tämän näkymättömän energiakenttämme kautta me olemme yhteydessä ympäröivään maailmaan lähelle ja kauas, jopa universumia myöden.
Voisi sanoa, että meillä on sekä lähiverkosto että etäverkosto. Esimerkkejä tuon verkoston toiminnasta, kokemusperäisestikin aion kertoa seuraavassa.
N ä i n v e r k o s t o t o i m i i.
Luin hiljattain eräästä sulhasmiehestä, kuinka hän varoitti morsiantaan; älä sitten säikähdä jos henkikehoni saapuu joskus luoksesi ennen kuin fyysinen kehoni.
Meillä kaikilla lienee kokemuksia "etiäisistä". Saatamme ajatella hyvin selkeästi jotain ihmistä, aivan kuin hän olisi läsnä ja kas kummaa, kohtaamme hänet pian ihan oikeasti.
Jotkut ihmiset, tutut tai tuntemattomat vetävät meitä puoleensa magneetin tavoin ja toiset taas päinvastoin. Siihen on toki monia tekijöitä, mutta yksi on juuri tämä meidän herkkä verkostomme ja henkemme.
Myöskin ajatuksemme ja energiamme taltioituvat paikkoihin, esineisiin ja erittäin herkät ihmiset tunnistavat niitä.
Meillä tavallisilla taapertajillakin on kokemuksia, kuinka ajatus katoaa ja kun menet siihen paikkaan missä"lamppu"oli syttynyt, muistat sen heti. Sinne on jäänyt ikään kuin muistijälki. Nämä esimerkit mielestäni kuuluvat meidän lähiverkoston piiriin.
Verkosto taas kuuluu meidän henkikehon ominaisuuksiin ja kuta paremmin meidän fyysinen kehomme ja henkikehomme toimivat vuorovaikutuksessa, sitä saumattomampaa on yhteistyö ja voimme luottaa järjen/intuition toimivuuteen.
Entäpä tämä k a u k o v e r k o s t o m m e, onko se pelkkää huuhaata? Voisin kertoa siitä muutaman konkreettisen esimerkin sen lisäksi, mitä olen aiemmin kertonut esim. kaukoparannuksen saralta.
Nämä esimerkit liittyvät lapsettomuusongelmiin, joissa sain olla välittäjänä verkostossa.
Hoidoissani kävi 3-4 kerran hoitojaksoilla eräs lievää astmaa poteva rouva. Hän koki pääsevänsä lievällä lääkityksellä keväisin, ja syksyisin pahenevasta astmasta luontaishoitojen ansiosta.
Seitsemän vuoden avioliitto ei tuonut lasta heidän perheeseensä toiveista huolimatta. Se ei ollut heille ongelma, he hyväksyivät lapsettomuuden.
Meillä oli keväthoitokuuri meneillään, kun eräässä energiahoidossa tapahtui erikoista. Olin hoitamassa kakkoschakran alueella, jossa myös kohtu sijaitsee, kun yllättäen sieluni silmiin hänen alavatsalleen ilmestyi kuin linnun pesä. Lintuemo oli pesän reunalla nokka alas, pyrstö ylöspäin. Pian pesään ilmestyi kaksi munaa.
Kerroin näkemästäni rouvalle ja ihmettelimme moista näkyä yhdessä.
Parin viikon kuluttua hän tuli uusintahoitoon salaperäisen oloisena. Kysyin onko jotain, mikä olisi hyvä tietää hoidon kannalta. Hän kertoi olevansa raskaana, testi oli juuri tehty.
Kukaan meistä ei tiennyt hänen raskaudestaan, koska hänellä oli ollut valekuukautiset hämäämässä. No, hoito oli yhtä onnen pulputusta ja kaikki sujui normaalisti ja aikanaan syntyi suuri tyttövauva.
Olen ajatellut tuota viestiä ja myös vastaavia tapauksia, miksi minulle universumi "syöttää" tällaista tietoa? Ehkäpä kysymyksessä on luottamuksellinen "ammattiasia", olenhan kätilö.
Saattavathan olla verkoston toisessa päässä henkimaailman ammattilaiset, kätilöt, gynekologit?
Joka tapauksessa olen tullut vakuuttuneeksi verkostoista maailmojemme välillä. Sitä tietä tulevat suuret keksinnöt ja yleensä vielä useampaan paikkaan planeetallamme ja sitä tietä saapuvat pienet vinkit pienelle tavalliselle ihmiselle.
Universumissa ovat "tietopankit", mutta meidän vastaanottimissamme on tukoksia niin, ettemme pysty ottamaan verkostosta tietoa. Lienee näin siksikin, että meitä suojellaan?
Toinen ihmeellinen tapahtumasarja liittyy 35-vuotiaaseen opiskelijarouvaan. Hän kävi hoidoissani läpi vaikeata lapsuuttaan, alkoholisti-isä ja rakkaudeton äiti.
Vähitellen ilmeni, ettei hän uskaltautunut äidiksi, peläten olevansa yhtä heikko äiti kuin hänen oma äitinsä. Myöskin synnytyspelko oli sairaaloista luokkaa.
Monista hoitojaksoista huolimatta tämä kyseinen alue ei normaalisoitunut riittävästi, järki ymmärsi, tunne ei.
Kerran hän avautui purkamaan tilanteita katukohtaamisista. Jos hän näki vastaan tulevan lastenvaunuja työntävän naisen, hän siirtyi oitis toiselle puolen katua välttääkseen kohtaamisen. Näin kipeä oli kaipuu ja aikakello tikitti.
Kerran sitten hoitaessani energialla hänen alavatsansa aluetta, käsieni ollessa ristiselän ja kohdun (kakkoschakra) alueella, tuli ihmeellinen viesti, sekä kuvana että tekstinä. Näin jälleen sieluni silmin hoitohuoneen katon rajassa kuin valopallon tai kalvo pussin, jossa oli sikiötä muistuttava olento. Sanottiin, täältä olisi tulossa eräs, joka haluaisi juuri tämän henkilön perheeseen, hän on valinnut äidikseen juuri sinut, jos vain suostut.
Kerroin tämän näyn ja viestin, yhdessä ihmettelimme ja itkimme. Sanoin hänelle, että ihmiselle on annettu vapaa tahto, sinä voit kieltäytyä tai suostua, älä ota paineita, mitä päätätkin, se on oikein.
Henkilö siirtyi opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mutta noin vuoden kuluttua sain häneltä pitkän kirjeen, jossa hän kertoi myös olevansa raskaana. Kaikki on mennyt lähtökohdan huomioon ottaen hyvin, joshan lapsi on teettänyt töitä uupumukseen saakka.
Olen saanut olla kaukohoidoilla heidän tukenaan jatkossakin. Lapsi lienee näitä uuden ajan lapsia, jotka saattavat vaatia niin vanhemmilta kuin päivähoidoltakin erityistaitoja ja ymmärrystä. Nyt kun vanhemmat ovat sen oivaltaneet, riittämättömyys on helpottanut ja he voivat nauttia vanhemmuudesta täysin siemauksin.
Kun kaksituhattaluvun alkupuolella sain edellä kerrotun näyn ja viestin, en oikein ymmärtänyt, kuinka se on mahdollista. Tänä päivänä ymmärrän, että juuri tuon verkoston kautta, Universumi, Alkulähde, Luoja voi lähettää tietoa. Se ei ole varsinaisesti ennustamista, emme olleet pyytäneet tietoa, tai näkyä tulevista. Sieltä haluttiin auttaa ja tarvittiin vastaanottaja, tiedon välittäjä, joka suostui tehtävään. Se oli minun osuuteni asiassa.
E i k a k s i k o l m a n n e t t a sanotaan, niin tässäkin tapahtumien ketjussa. Tämä kolmas tapahtumasarja on itsellenikin lähes mysteerio edelleenkin.
Luonani Joensuussa kävi amerikkalainen, Suomesta lähtöisin oleva rouva. Hän matkusteli Helsingissä lapsettomuustutkimuksissa ja -hoidoissa. Samalla hän kävi yleiskuntoaan hoidattamassa lääkärillä, joka on laajennetun lääketieteen edustaja ja myös minun yhteistyökumppanini.
Hän oli suositellut rosenterapiaa, jännitysten, paineiden purkuun. Helsingin reissuillaan hän matkusti luokseni näihin hoitoihin.
Taisi olla kolmas hoito, kun tuli hyvin vahvasti tieto, että heidän tulisi harkita adoptiota toisena vaihtoehtona. Kerroin varovasti, hienotunteisesti tämän ajatuksen, johon rouva vastasi, että he ovat jo keskustelleet sekä miehensä että hoitavan lääkärin kanssa adoptiomahdollisuudesta. Heillä oli ajatuksena saada vastasyntynyt vauva suoraan laitokselta.
Noin vuoden kuluttua rouva soittaa kotoaan New Yorkin laitamilta innoissaan, suorastaan hengästyneenä, kertoen mitä on tapahtunut. Nyt on meillä tiedossa lapsen luovuttaja, kävimme häntä jo tapaamassa. Hän on juuri sellainen, joksi hänet kuvasit viimeisellä hoitokerralla. Pitkä hoikka nainen, jolla on 4 aiempaa lasta. Hän on raskaana seitsemännellä kuukaudella ja haluaa antaa lapsen meille heti syntymän jälkeen.
Tämän kaiken olin hänelle kertonut hoitaessani häntä vuosi sitten.
Väitin vastaan, koska en muistanut muuta kuin keskustelun mahdollisesta adoptiosta. Rouva vakuutti moneen kertaan minun sanoneen juuri näin.
Olin todella ihmeissäni, todeten viimein, kaipa sanat vain tuli kauttani ja kun ne eivät olleet pääni tuotosta, eivät ne sinne taltioituneet?
Hän kertoi vielä suunnitelmistaan mennä synnytysvalmennukseen ja saavansa opetusta myös vauvan hoidossa sekä pääsevänsä mukaan synnytykseen. Ajattelin silloin, miksi ei meilläkin järjestetä tuollaista, ikään kuin lapsen siirtoa, vähentäisi abortteja ja lapsettomuusongelmia kalliine hoitoineen?
Muutaman kerran rouva oli vielä yhteydessä minuun kertoen lapsesta ja kuinka hän oli saanut tarmoa jatkaa väitöskirjan tekemistä, liittyen tanssiin. Hän oli terapeuttisen tanssin opettaja.
Tämä stoori jos mikä kertoo siitä, kuinka verkosto toimii ja että korkeammilla värähtelytasoilla, taajuuksilla valmistellaan asioita etukäteen. Ehkäpä olemme niissä mukana ajatuksilla, toiveilla ja rukouksessa valvetilassa, mutta ennen kaikkea unitilassa henkemme liikkuessa korkeammilla taajuuksilla.
Tässä kyseisessä tapauksessa voi ajatella, että tämä pariskunta oli mukana suunnittelussa ja minun kauttani "raotettiin verhoa" ja kun oli aika, tapahtumat laskettiin tälle tasolle, heidän elämäänsä.
tiistai, 13. maaliskuuta 2012
PYSÄHDY - LATAUDU
Nyt on sitten kaikki jumissa, mikään ei luista, eikä maistu. Kävin hiihtolenkillä, kuuntelin klassista musiikkia, mutta nollilla mennään.
Luulenpa, että tilanne on tuttu yhdelle jos toisellekin. Oletpa luova tai arkinen ahertaja, teetpä käsilläsi, päälläsi tai sydämelläsi, on suorastaan tuskastuttavaa huomata kykenemättömyys kaikkeen. Miten kukin meistä rämpii tuon tilanteen yli tai läpi ja kuinka pitkä jaksosta muodostuu, vaihtelee se samallakin ihmisellä.
Kerronpa, kuinka itselläni alkoi valoa näkyä tunnelin päässä hämmästyttävän nopeasti.
Pysähdyin tarkastelemaan ja maistelemaan olotilaani. Otin ikään kuin härkää sarvista kiinni, hyväksyen tilanteen ja miettien, mitä antia sillä on minulle? Pian aloin hahmottaa, kuinka tärkeitä nämä pysähtyneisyyden jaksot ovat.
Nehän ovat ainakin yhtä tärkeitä kuin vauhdikkaat, luovat jaksot. Todellakin sisäänpäin vetäytyminen, tyhjentyminen on tärkeä uudelle alulle.
Kun tuon ymmärsin, hyväksyin, alkoikin nousta kiitollinen mieli kapinoinnin tilalle. Olin ollut kuin tyhjä kukkaro; en pysty kirjoittamaan, en edes kotihommia tekemään.
Tuli oivallus, tästähän täytyy kirjoittaa, siitä voi olla antia muillekin? Teenpä ensin nuo uutteet
muhimaan, kun vihdoin on tarvittavat aineet.
Uuttaessani yrttejä huomasin, että 8 kuukautta sitten alkoi kirjoittamiseni IHMEISTÄ, kun Väinönputki ilmestyi pihalleni, vaikka sen kuului kasvaa vain Lapissa ja etelärannikolla.
Kahdeksan kuukautta sitten tein ensimmäisen satsin tätä uutetta ja numerologisesti kahdeksikko on jatkumon symboli.
Olipa siinä viesti ja vahvistus "e l ä m ä j a t k u u".
Tämä alakulo jäi melko lyhytkestoiseksi, mutta monet ovat kertoneet tähän aikaan liittyvästä jumiutumisesta.
Monet ystäväni ja hoitoasiakkaani ovat kertoneet pysähtyneisyydestä. Olemme pohtineet sitä yhdessä
ja tulleet siihen johtopäätökseen, että se on ajan ilmiö.
Esimerkiksi yksi taidemaalari koki suorastaan syyllisyyttä, kun mitään ei synny. Kuvia, ajatuksia on sisäisyydessäni, mutta kankaalle ei synny mitään, hän kertoi.
Hoidon aikana nousi tieto, mistä on kysymys. Vanhasta energiasta, joka on ikään kuin tukossa jumittaen luovan toiminnan. Nyt kuuluu vain olla ja odottaa uuden avautumista.
Hänelle ja monelle muullekin on tullut tietoa: syksyllä "solmut" avautuvat.
Olemme siirtymässä vanhasta,matalavärähteisestä energiasta uuteen,korkeampi värähteiseen.(kaikki on
virtausta,värähtelyä) Tietoisuus tasomme on nousemassa ja tuo murros vaihe,vanhasta uuteen,tuottaa
meille ongelmia,olimmepa siitä tietoisia tai emme. Toisilla on valmiuksia enemmän ja heidän kuuluu auttaa
muita. Uuteen energiaan ja tietoisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus,auttamis halu,palvelu,toistemme kunnioitus,
rakkaus itseä ja muita kohtaan,sanalla sanoen p y y t e e t ö n r a k k a u s, joka on kaikkiallinen.
Odotan mielenkiinnolla syksyä, koska omalla kohdallanikin on tunne ja tieto, että syksyllä 2012 avautuu jotain uutta.
Hoitopiste Kaarisilta, jossa työskentelen yhden päivän viikossa, joutuu luopumaan nykyisistä
tiloista. Sisäisyyteni kautta minulle on viestitetty, odota syksyyn, silloin avautuu jotain uutta?
Olen pyrkinyt kuuntelemaan sisäisyyttä, ohjausta. Ihmisen kuuluu tehdä oma osuutensa ja luottaa
johdatukseen. Samoin pyrkiä elämään nyt hetkessä, hyväksyen se sellaisena kuin se tulee käyttöömme.
Luulenpa, että tilanne on tuttu yhdelle jos toisellekin. Oletpa luova tai arkinen ahertaja, teetpä käsilläsi, päälläsi tai sydämelläsi, on suorastaan tuskastuttavaa huomata kykenemättömyys kaikkeen. Miten kukin meistä rämpii tuon tilanteen yli tai läpi ja kuinka pitkä jaksosta muodostuu, vaihtelee se samallakin ihmisellä.
Kerronpa, kuinka itselläni alkoi valoa näkyä tunnelin päässä hämmästyttävän nopeasti.
Pysähdyin tarkastelemaan ja maistelemaan olotilaani. Otin ikään kuin härkää sarvista kiinni, hyväksyen tilanteen ja miettien, mitä antia sillä on minulle? Pian aloin hahmottaa, kuinka tärkeitä nämä pysähtyneisyyden jaksot ovat.
Nehän ovat ainakin yhtä tärkeitä kuin vauhdikkaat, luovat jaksot. Todellakin sisäänpäin vetäytyminen, tyhjentyminen on tärkeä uudelle alulle.
Kun tuon ymmärsin, hyväksyin, alkoikin nousta kiitollinen mieli kapinoinnin tilalle. Olin ollut kuin tyhjä kukkaro; en pysty kirjoittamaan, en edes kotihommia tekemään.
Tuli oivallus, tästähän täytyy kirjoittaa, siitä voi olla antia muillekin? Teenpä ensin nuo uutteet
muhimaan, kun vihdoin on tarvittavat aineet.
Uuttaessani yrttejä huomasin, että 8 kuukautta sitten alkoi kirjoittamiseni IHMEISTÄ, kun Väinönputki ilmestyi pihalleni, vaikka sen kuului kasvaa vain Lapissa ja etelärannikolla.
Kahdeksan kuukautta sitten tein ensimmäisen satsin tätä uutetta ja numerologisesti kahdeksikko on jatkumon symboli.
Olipa siinä viesti ja vahvistus "e l ä m ä j a t k u u".
Tämä alakulo jäi melko lyhytkestoiseksi, mutta monet ovat kertoneet tähän aikaan liittyvästä jumiutumisesta.
Monet ystäväni ja hoitoasiakkaani ovat kertoneet pysähtyneisyydestä. Olemme pohtineet sitä yhdessä
ja tulleet siihen johtopäätökseen, että se on ajan ilmiö.
Esimerkiksi yksi taidemaalari koki suorastaan syyllisyyttä, kun mitään ei synny. Kuvia, ajatuksia on sisäisyydessäni, mutta kankaalle ei synny mitään, hän kertoi.
Hoidon aikana nousi tieto, mistä on kysymys. Vanhasta energiasta, joka on ikään kuin tukossa jumittaen luovan toiminnan. Nyt kuuluu vain olla ja odottaa uuden avautumista.
Hänelle ja monelle muullekin on tullut tietoa: syksyllä "solmut" avautuvat.
Olemme siirtymässä vanhasta,matalavärähteisestä energiasta uuteen,korkeampi värähteiseen.(kaikki on
virtausta,värähtelyä) Tietoisuus tasomme on nousemassa ja tuo murros vaihe,vanhasta uuteen,tuottaa
meille ongelmia,olimmepa siitä tietoisia tai emme. Toisilla on valmiuksia enemmän ja heidän kuuluu auttaa
muita. Uuteen energiaan ja tietoisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus,auttamis halu,palvelu,toistemme kunnioitus,
rakkaus itseä ja muita kohtaan,sanalla sanoen p y y t e e t ö n r a k k a u s, joka on kaikkiallinen.
Odotan mielenkiinnolla syksyä, koska omalla kohdallanikin on tunne ja tieto, että syksyllä 2012 avautuu jotain uutta.
Hoitopiste Kaarisilta, jossa työskentelen yhden päivän viikossa, joutuu luopumaan nykyisistä
tiloista. Sisäisyyteni kautta minulle on viestitetty, odota syksyyn, silloin avautuu jotain uutta?
Olen pyrkinyt kuuntelemaan sisäisyyttä, ohjausta. Ihmisen kuuluu tehdä oma osuutensa ja luottaa
johdatukseen. Samoin pyrkiä elämään nyt hetkessä, hyväksyen se sellaisena kuin se tulee käyttöömme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)