AJATUSTEN VIRTAA TÄSSÄ TIETOISUUDESSA

 Oletteko joskus mietiskelleet,tapahtuuko kaikki tiedon taltiointi,muisti muistoineen,luova toiminta päässä, aivoissa,vai onko jotain muutakin lähdettä? Onko soluissamme vain kemiaa ja fysiologiaa,vai taltioiko ne jotain ennen kipu-oireilua? Entäpä mistä intuitio,ennalta aavistukset ja unet tulevat(etenkin enneunet) Tahtoisitko kanssani lähteä pohtimaan näitä kysymyksiä? Ainakin minulle on tapahtunut kaikkea tuota ja osin "sattumien"kautta olen saanut lisää ohjausta työn,koulutuksen,sekä tutkittua tietoa kirjallisuudesta. Viimeisimpänä sattumana kirja;Rakkauden periaate. Olin tilannut lainastosta kirjan;Paranemisen avain ja hämmästyin suuresti saadessani aivan eri kirjan,tekijä tosin on sama,Alexander Loyd. Ajattelin oitis, ehkäpä tämä onkin niitä tarkiotuksellisia sattumia,minun tulee tutustua,mitä juju tässä piilee? Katsottuani sisällysluettelon,aloin lukea ahmien solumuistot kappaletta.Kirjoittaja on Lääkäri joka on tehnyt parantamista työskentelemällä lähinnä solutasolla,jossa piilee syyt sairauksiimme. Hoito perustuu lähinnä energiaan käsien kautta,jota voi tehdä toiselle tai itselle.Rosen-ja Energiahoitoja kymmeniä vuosia tehneenä,hyvää palautetta saaneena innostuin valtavasti,koska kirjassa on myös tutkittua tietoa!Loyd, psykologian ja neurolääketieteen tohtori puhuu Enerkialääketieteestä tulevaisuudessa suurena,käänteen tekevänä mahdollisuutena parantamisessa.Kokemuksiini perustuen olen alkanut puhua soluviisaudesta, solutietoisuudesta ja muistuttamaan,solusi kuuntelevat sinua,ovat kuunnelleet lapsuudesta saakka,jopa sikiökaudella kohdussa. Nämä useinkin virhetaltioinnit jotka aiheuttavat stressiä,sairauksia,on purettava pois ja täytettävä anteeksiannolla,rakkaudella. Tämä löytyy myös Loyd,in kirjasta keskeisenä ajatuksena ja menetelmänä.

Laajentunut tietoisuus:   

Valitettavasti kuva piirroksestani on hämärä,mutta haluan laittaa alkuperäisen,joka on minulle tullut vuosia sitten aamuhiljentymisen yhteydessä. Tietoisuudentason laajentuessa,meidän henki-sydän ja henkiset silmät alkavat myös aktivoitua,avautua.Fyysinen on rajoittuneempaa kuin henkinen,aivot ovat välittäjänä molemmissa. Fyysisen kehon ympärillä on ns.henkikehoja kaikilla,tietoisuudentason noustessa aste asteelta ne aktivoituvat,ikäänkuin heräävät. Puhutaan meillä nykyisessä kehitysvaiheessa olevan kolmas,korkeintaan viides aste suurimmalla osalla. Selvänäkiöillä lienee korkeampi,heillä monet käyvät eikä siinä mitään pahaa,mutta se voi estää omaa henkistä kehitystä.Meillä on myös kollektiiviset aivot,jopa universaalinen yhteys. Syvän unen aikana me itsekukin seikkailemme irti fyysisestä kehosta, siltä pohjalta on mahdollista nähdä enneunia,se onkin yksi kehitysvaihe kasvussa tietoisemmaksi. Kannattaa pitää uni-päiväkirjaa! Yön yli nukuttua asiat selkenevät,on sanonta,mutta mistähän me käydään hakemassa tieto? Taiteilijat,luovat henkilöt ja keksijät inspiroituvat useinkin unessa,jopa nousevat toimimaan heti,ettei inspiratio mene ohi. Kuuluisa säveltäjä sanoi hiljattain televisio haastattelussa viitaten kädellään ylöspäin; Minulla on tunne ja kokemus,että sävellys on jo valmiina jossain tuolla,minä kirjoitan vain ylös nuotit. Tästä on helppo todeta,kaikki on yhtä,jopa universumi meissä ja me siinä. Toisin sanoen; Universaalit aivot. 

TIETOISUUDEN TASON NOUSU,SEN VAIKUTUS ELÄMÄÄMME

 Juuri siksikin me elämme näitä maa-elämiä,että vähitellen kasvaessamme henkisesti löytäisimme ja muistaisimme,keitä me todellisuudessa olemme ja mikä on tehtävämme? Puun latvaan ei voi hypätä suoraan,vaan on kiivettävä pitkin runkoa,kiivetessä on monta tasoa ja oppimista joka tasolla,tällä tasolla näen tuonne saakka,mitähän seuraavalla oksalla? Vaikeudet ja ongelmat ovat opettajia meille ja ah`niin kummallisesti ilmestyy myös auttajia,muodossa tai toisessa. Se voi olla kirja,artikkeli,kurssi,toinen pidemmälle edistynyt ihminen,tai oma intuitiivinen oivallus. Vähitellen alamme aavistella ettemme ole yksin,miten on mahdollista tämä tapahtuma ketju josta sain apua? Seuraavaksi alamme aavistella Oppaiden,Enkeleiden olemassaoloa ja mikä voima tätä kaikkea ohjailee??

Mestarimme Jeeaus Kristus sanoi Opetuslapsilleen;Minä olen tie totuus ja elämä,minä olen maailman valkeus,vain minun kauttani! Minä ja Isä olemme yhtä! Todellakin hän tuli näyttämään tien omalla elämällään ja opetuksilla,kertomaan totuuden esimerkiksi yhteydestä,ykseydestä ja suuresta Rakkaudesta, anteeksi annosta,siinä yhteydessä kaikki on mahdollista myös meille!! Hänet Jumalan lähetti tuli tänne maailmaan ilman syntiä,(karmaa) Hänen ei tarvinnut tulla oppimaan tänne uudelleen,Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista oltuaan fyysisessä ruumiissa kuten mekin ja näyttäytyi Opetuslapsille henki ruumiissa todistaen,kuolemaa ei ole! Tämä on se lunastus,jonka olemme käsittäneet ja tulkinneet hieman väärin. Meidän on tehtävä työtä ja opittava elämä,elämältä,tultava yhä uudelleen tähän maa-elämään. Meitä Rakastetaan,autetaan,jopa kunnioitetaan,hyväksyen sellaisina kuin olemme,olemmehan tekemässä rankkaa työtä täällä maa-elämässä.

Jumalallinen meissä on se korkeampi itse,se tosi olemus,eli Minä olen,joka on kuolematon,asustaen kuolevaisessa fyysisessä kehossa,joka on kertakäyttöinen kullekkin maa-elämälle. Siitä on pidettävä hyvää huolta matkallamme, mutta ei takerruttava. Samoin hoitoomme annettu omaisuus on hoidettava hyvin,mutta ei takertuen siihen. Luen useinkin rukousteni päätteeksi; Minä olen terve,nuorrun,minä olen Mestari,voin kanssa luoda yhdessä Luojani kanssa uutta parempaa maailmaa,uutta taivasta ja maata.Minä olen yhtä Jumalan kanssa,joten olen Ikuinen! Tuo muistuttaa mielestäni konkreettiseti fyysisessä olemuksessani olevasta Jumalallisesta,miellän sen kuin mikrosiruksi tässä aparaatissa,eli fyysisessä kehossa.

KAKSI MAAILMAA +tekoäly??

 29.7-26 hyvin nukutun yöunen jälkeen herätessäni nousi ensimäisenä Mestarimme sanat; Minä olen tie,totuus ja elämä,minä olen maailman valkeus,minä ja Isä olemme yhtä,vain minun kauttani. Tuli pakostakin mieleeni,missähän olen liidellyt syvän unen aikana? Kyseinen teema on askarruttanut minua viime-aikoina,missä tietoisuutemme on syvän unen,nukutuksen,tai tajuttomuuden aikana? varsinkin nyt, kun olen kokenut lyhyt kestoisen,täydellisen muistinmenetyksen (siitä myöhemmin lisää)

Herätessäni nousi kuin kaksi maailmaa,maaplanetta ja hengenmaailma. Onko nyt nousemassa kolmas, tekoälymaailma,voisiko sitä kutsua myös virtuosi maailmaksi. Monet ovat juuttuneet"kännykästä" löytyvään maailmaan,ehkäpä korvaten muita suhteita,tai hetken pysähtymistä,hiljentymistä.

Elämme aikaa jolloin tekoäly ja robotiikka hoitaa enenevässä määrin tehtäviä kaupan kassasta-kasvihuone viljelyyn.Emme kohtaa ihmistä edes luukulla ja ruokamme tuotetaan ilman yhteyttä Äiti-Maahan.Tätäkö me haluamme?Muutos tapahtuu niin vauhdilla,ettemme ehdi edes huomata. Järkytyin nähdessäni dokumentin jossa monikerroksiset kasvihuoneet tuottivat vihannekset,kasvikset,Robotin hoidellessa vesiletkuilla ravinteet kaavion mukaan,ilman yhteyttä maanmultaan.Komeita olivat,oikein ravittuja!!

Voi Pyhä-Jyssäys,juuri kun tiedekkin on havainnoinut Äiti-Maan ja siinä olevan kasvuston,puut,pensaat, kivetkin älykkyyden,kuinka ne ovat yhteydessä toisiinsa,jopa varoittavat vaarasta esim,juuriensa avulla. Yhteys maahan ja kaikkeen olevaiseen siinä,on meille äärettömän tärkeää.Me olemme yhtä Äiti-Maan kanssa,meidän kehomme koostuu samoista mineraaleista,hivenaineista. Onhan myös todettu kuinka tervehdyttävää luonnossa liikkuminen,yhteys luontoon on.

Tekoäly taas on jo karannut ihmisen hallinnasta ja tehnyt suuren tietomurron,sekä ryhtynyt opettajaksi, sillä ei ole omaatuntoa,eikä käsitystä oikeasta ja väärästä,joshan se on höltynyt meiltä ihmisiltäkin. Me tarvitsemme yhteyden toinen toisiimme,yhteyden Maahan ja Hengen maailmaan.Ihmisen tehtävä on hoitaa Äiti-Maata ja olla linkki Taivaan,eli Henki-Maailman ja Maan välillä.

Ihmiskunnalla on nyt käsillä ratkaisun aika,teemmekö tekoälystä palvelian,vai hallitsian? 

HENGEN LÄSNÄOLO ARJESSAMME

 Olin pyöritellyt otsikon aihetta mielessäni täydentääkseni edellisiä postauksiani,kunnes jälleen synkronismi astui esiin. Kahtena aamuna avautui Ovi sisimpään kirjasta juuri sitä mihin minun oli vaikea löytää sanoja, vaikka sisältö oli kirkkaana mielessä,olinhan tuota elänyt itsekin viime aikoina.

Tuo sisäinen ääni,intuitio ja synkronismi,millä nimellä kukin haluaa sitä nimetä,ovat ihmeellisiä aupuja, ohjaajia,kun vain kuuntelemme.Välillä on myös tarkoitettu että odotamme kärsivällisesti! Varsinkin kaltaiselleni kärsimättömälle se on vaikeaa,se lienee yksi elämäni oppiläksy! Kaikella on aikansa, kuinka monta kertaa olen saanut sen havaita. Sanonta: Yön yli nukuttua,asiat selkenevät, on totisinta totta. Nousee mieleeni viisaan opettajan ohjaus oppilaalleen joka halusi Valaistua pika vauhtia tiedustellen,millaista elämä on kunhan olen valaistunut? Opettaja vastasi: Jos olet hakannut puita ja kantanut vettä ennen valaistumista,tulet hakkaamaan puita ja kantamaan vettä ns,valaistumisen jälkeen. Mieleni tekee lisätä,elämme täällä suurelta osin arkea,koettakaamme siihen sisällyttää Rakkautta,silloin siihen tulee kiitollisuus ja juhlan tuntua!!!

TÄÄLLÄ JA SIELLÄ,VAI TÄSSÄ JA NYT

 Luin jostakin hijattain lauseen; Olemme ulkoistaneet Luojamme niin kauksi ja korkealle,ettemme löydä ja tavoita Häntä,jopa epäilemme olemassaoloaan. Jäin miettimään lasuumaa todeten,näin on päässyt käymään,samalla miettien,miten itse koen? Siitä haluan kertoa tässä ja nyt.

Koen Luojan luonnossa ja kaikessa elollisessa ja ainakin pyrin kohtaamaan Jumalan kuvan,jokaisessa ihmisessä!! Aina se ei ole helppoa,nähdä Jumalan kuva myös siinä vaikeassa ihmisessä. Meillä ihmisillä on tarve ja taipumus yleensäkin jakaa ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin,niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Olen opettelemassa muutosta tähän jaotteluun. Ensimäinen askel oli,että koetin erottaa ihmisen ja hänen tekonsa,teko voi olla väärä,jopa tuhoisa,mutta pohjimmiltaan tuossa ihmisessä asuu Jumalkipinä,kuten minussakin,hän on vain kadottanut tietoisuuden siitä. Tässä kohtaa tulee usein mieleeni vertaus tuhlaaja pojasta sikopaimenena.Toinen askel on muistaa että Luojamme rakastaa meitä kaikkia luokittelematta, ehkä sitä heikkoa vieläkin enemmän,odottaen meiltä samaa.

Me olemme todellakin karkottaneet Luojamme niin kauaksi ja korkealle,vaativaksi,rankaisevaksi,ettemme tunne kelpoiseksi itseämme. Entäpäs jos olemmekin asentaneet itse itsellemme noita vaatimuksia,emme kelpaa itse itsellemme,emmekä rakasta itseämme? Näemme tuomareina Jumalan ja toiset ihmiset,tuomari asuukin mielessämme?! Josko pitäiskin aloittaa itsestä,hyväksyä heikkoudet,lahjat ja taipumukset,sanalla sanoen Rakastaa itseä sellaisena kuin on,silloin on helpompi hyväksyä myös kanssakulkijat ja Rakastaa heitä. Tätä ja vain tätä odottaa myös Luojamme,huom`odottaa ei vaadi. Tottakai me saamme ja meidän tuleekin pyrkiä kasvamaan ihmisinä,siksikin me olemme täällä jälleen tänä erittäin vaativana aikana. 

Näkemykseni mukaan,meillä on tämä fyysinen keho,jossa henki-sielu asuu,eli Jumalallinen meissä.Me olemme kuin Luojamme käden jatke,toimiaksemme täällä fyysisessä maailmassa.Me emme ole yksin hylättynä täällä,vaan Enkelit,oppaat auttajat ympäröivät meitä ollen lähellä valmiina auttamaan,mutta he kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa odottaen pyyntöämme.Tämä kaikki Luojalta, hänen rakkaudessaan. Joten meidän tulee pyytää,kysyä,kiittää.Vastaus tulee kyllä aikanaan muodossa tai toisessa.Synkronismi ja intuitio ovat eräs kanava ja ne jäävät useikin meiltä huomaamatta,kannattaa tarkkailla.Hengen maailma on lähellä arjessamme,meissä,luonnossa,kaikessa olevaisessa,elämme ja toimimme siinä.

                                                           

Kuva Taiteilija Eeva Ryynäsen Kirkosta Lieksan Vuonislahdesta (kuva kokoelmistani)

ME TOTUUTTA ETSIMME KUMPIKIN....

 

Kuinka minulle henkilökohtaisesti on Henkinenmaailma ja Jeesuksen-Kristuksen opetukset avautuneet. Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle,nousi mieleeni Zarathustran runosta lause; Me totuutta etsimme kumpikin,sinä ulkona maailmassa,minä sisällä sydämessä. Näin meidän tulisi itsekunkin tehdä,joten miten totuus minulle on auennut,siitä aion kertoa,en halua loukata,tai horjuttaa sinun näkemyksiäsi,ehkäpä tukea etsijän matkallasi?!

Kasvaessani Herännäishenkisessä kodissa,tuli Uudesta-Testamentista tutuksi etenkin Kristuksen opetukset. Myöhemmin aikuistuessani pyörittelin niitä mielessäni ja myös luonnon tullessa tärkeäksi,aloin niitä molempia tutkia ja tarkastella kuin suurena kokonaisuutena.Jossakin vaiheessa tuli mukaan unimaailma(merkkiunet) ja viestejä verhon takaa läheisille lohtuna,sekä saattomatkoja,joista olen kertonutkin tässä blokissa.Tämä on ollut minun tieni ja siitä miten asiat ovat minulle avautuneet,kerron nyt lyhykäisesti:

Mestarimme puhui usein Minä olen teeman alla,kuten minä olen tie,totuusja elämä,minä olen maailman valkeus,vain minun kauttani,minä ja Isä olemme yhtä j,n,e. Kuin kaiken huipuksi; Taivasten valtakunta on teissä. Luontoon Hän vetäytyi lepäämään,latautumaan,siunasi veden,eli ja opasti Rakastamaan kaikkea ja kaikkia,huipentuen Uhrikuolemaan. Uuden käskyn minä annan teille,Rakastakaa.Kumosiko tuo käsky vanhan maailman ja uusi aika alkoi? Noin minulle on asia avautunut,vanha tuomiota täynnä,silmä silmästä,korva korvasta on mennyt uusi alkanut,mutta huonosti olemme sen klaaranneet! Tarvitaan vanhasta uuteen loikka jälleen!

Voisiko se olla jotain tähän suuntaan: Tuo usein toistuva minä olen,on meissä oleva korkeampi itse, Jumalallinen meissä,jonka saimme alkulähteestä,Luojaltamme lahjaksi,tullessamme ihmiseksi.Vertaus-kuvannollisesti Raamattu puhuu elävän hengen puhaltamisesta ihmisen sieraimiin,se on henki-sielu, korkeampi itse,Jumalallinen meissä.Voiko olla,että Jumala Rakastaa meissä itseään ja tämän Rakkauden Hän soisi sitovan meidät toinen toisiimme,luontoon ja kaikkeen olevaiseen.Jeesus-Kristus näytti tien, jota meidän kaikkien tulisi haparoira. Huipentuen syyttömänä ristille,josta lausui; Isä anna heille anteeksi,sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Tätä tietä tapahtuu meidän itsekunkin lunastus ja ylösnousu.

ps,jatkan piakkoin toisessa postauksessa jokapaiväisen elämän kannalta,eivät henkinen ja arkielämä ole erillään toisistaa,vaan yhtä,tässä ja nyt!!

SAATTOMATKA RAKENTAMAANSA TALOON JUUTTUNEELLE HENGELLE

 Ostimme maalta ns, Rintamamies talon,joka toimisi sekä omakotitalona,että kesämökkinä. Talo sijaitsi rannalla,suuren puutarhan keskellä,useitten rakennusten muodostaessa pihapiirin,oikein unelmien täyttymys.

Alkuun oli kaikki hyvin,mutta sitten alkoi tapahtua jotain outoa,mieheni kuuli iltaisin ja öisin kuin joku kävelisi raskain saappain pirtin lattiaa pitkin. Minä en kuullut kopsuttelua,mutta jotain outoa joka ei sinne kuuluisi.Sitten eräänä iltana mennessäni aittaan nukkumaan,kohtasin jo ulkorapulla oudon kylmän viiman, kuin raskaan tumman pilven. Hämmästyin,olihan lämmin kesäilta ja yleensä astuessani aittaan koin aivan päinvastaista,kuin yön hengettäret,tai Enkelilauma lämmöllään toivottaisi tervetulleeksi. Nyt tuon synkän tunnelman lisäksi alkoi outoa raapimista aitan hirsiseinässä,kävin ulkona katsomassa,hankaako joku oksa seinään,ei mitään. Menin aittaan sinnikkäästi ja aloin Pyhän-Hengen nimessä ja valossa pyytää sinne kuulumattomia poistumaan,suorastaan käytin komennuskäskyjä,poistu täältä tyyliin. Kun en pelkää henkiä,olin viimein nukahtanut ja nukuin hyvin.

Aamulla menin heti aamiaisen jälkeen hiljentymään,kuten siihen aikaan yleensä tein,saatoin vain istua hiljaa,latautuen päivään ja pyytää Siunausta Valosta,RakkaudestaAlkulähteestä.Yllättäen sieluni silmiin tupsahti vähän reppanan näköinen mieshahmo.Vaatetus oli kuin pian sodan jälkeen,sarkanuttu,kumiterä-saappaat,pussihousut ja päässä likainen lippalakki. Hän katsoi minua hyvin anovan,kuin apua pyytävän näköisenä,josta heti ymmärsin,hänhän koetti pyytää minulta illalla apua ja on täällä käyskennellyt siinä tarkoituksessa jo muutaman vuoden,ei pelotellakseen.Minulla tuli suorastaan syyllisyys ja anteeksipyytäen sopertelin,voisinko auttaa häntä sinne mihin hän kuuluu,täällä ei ole enää hänen kotinsa. Yks,kaks tuo hahmo oli vierelläni,minun oikealla puolellani ja siitä alkoi henkimatka:

Tunsin kuinka menimme kuin avaraa putkea pitkin,istuen hissilaitteessa suunnaten viistosti ylös oikealle.Tiesin, tulee hetki jolloin palaan takaisin ja hän jatkaa valoisempaan, (jotain siitä hänelle kerroinkin) Näin tapahtui ja minä tulin kuin selkä edeltä,tupsahtaen takaisin samalle sohvalle,josta matka alkoi.Enhän fyysisesti ollutkaan poissa,se oli henkimatka.

En kertonut miehelleni saattomatkasta ennenkuin 2 kk,den kuluttua,kysyäkseni häneltä onko levotonta liikehdintää kuulunut? Heti tuli kysymykseen vastaus; eipä ole kuulunut,jolloin kerroin hänelle koko saattomatkan. Myöhemmin sain kuulla naapureilta ikäviä kertomuksia tästä onnettomasta miehestä,jotka saattais selittää miksi hän halusi juuttua maatasolle,päästämättä irti? Kuoleman ja helvetin pelko,jota mielestäni ei ole olemassakaan. Taivasten valtakunta on teissä,vakuutti Mestarimme Jeesus Kristus.

(Seuraavassa artikkelissa aijon kirjoittaa tuosta sekä muista näkemyksistäni,miten elämä täällä ja siellä on minulle avautunut,kuin kirkastuen.)