Kuinka minulle henkilökohtaisesti on Henkinenmaailma ja Jeesuksen-Kristuksen opetukset avautuneet. Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle,nousi mieleeni Zarathustran runosta lause; Me totuutta etsimme kumpikin,sinä ulkona maailmassa,minä sisällä sydämessä. Näin meidän tulisi itsekunkin tehdä,joten miten totuus minulle on auennut,siitä aion kertoa,en halua loukata,tai horjuttaa sinun näkemyksiäsi,ehkäpä tukea etsijän matkallasi?!
Kasvaessani Herännäishenkisessä kodissa,tuli Uudesta-Testamentista tutuksi etenkin Kristuksen opetukset. Myöhemmin aikuistuessani pyörittelin niitä mielessäni ja myös luonnon tullessa tärkeäksi,aloin niitä molempia tutkia ja tarkastella kuin suurena kokonaisuutena.Jossakin vaiheessa tuli mukaan unimaailma(merkkiunet) ja viestejä verhon takaa läheisille lohtuna,sekä saattomatkoja,joista olen kertonutkin tässä blokissa.Tämä on ollut minun tieni ja siitä miten asiat ovat minulle avautuneet,kerron nyt lyhykäisesti:
Mestarimme puhui usein Minä olen teeman alla,kuten minä olen tie,totuusja elämä,minä olen maailman valkeus,vain minun kauttani,minä ja Isä olemme yhtä j,n,e. Kuin kaiken huipuksi; Taivasten valtakunta on teissä. Luontoon Hän vetäytyi lepäämään,latautumaan,siunasi veden,eli ja opasti Rakastamaan kaikkea ja kaikkia,huipentuen Uhrikuolemaan. Uuden käskyn minä annan teille,Rakastakaa.Kumosiko tuo käsky vanhan maailman ja uusi aika alkoi? Noin minulle on asia avautunut,vanha tuomiota täynnä,silmä silmästä,korva korvasta on mennyt uusi alkanut,mutta huonosti olemme sen klaaranneet! Tarvitaan vanhasta uuteen loikka jälleen!
Voisiko se olla jotain tähän suuntaan: Tuo usein toistuva minä olen,on meissä oleva korkeampi itse, Jumalallinen meissä,jonka saimme alkulähteestä,Luojaltamme lahjaksi,tullessamme ihmiseksi.Vertaus-kuvannollisesti Raamattu puhuu elävän hengen puhaltamisesta ihmisen sieraimiin,se on henki-sielu, korkeampi itse,Jumalallinen meissä.Voiko olla,että Jumala Rakastaa meissä itseään ja tämän Rakkauden Hän soisi sitovan meidät toinen toisiimme,luontoon ja kaikkeen olevaiseen.Jeesus-Kristus näytti tien, jota meidän kaikkien tulisi haparoira. Huipentuen syyttömänä ristille,josta lausui; Isä anna heille anteeksi,sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Tätä tietä tapahtuu meidän itsekunkin lunastus ja ylösnousu.
ps,jatkan piakkoin toisessa postauksessa jokapaiväisen elämän kannalta,eivät henkinen ja arkielämä ole erillään toisistaa,vaan yhtä,tässä ja nyt!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti