Luin jostakin hijattain lauseen; Olemme ulkoistaneet Luojamme niin kauksi ja korkealle,ettemme löydä ja tavoita Häntä,jopa epäilemme olemassaoloaan. Jäin miettimään lasuumaa todeten,näin on päässyt käymään,samalla miettien,miten itse koen? Siitä haluan kertoa tässä ja nyt.
Koen Luojan luonnossa ja kaikessa elollisessa ja ainakin pyrin kohtaamaan Jumalan kuvan,jokaisessa ihmisessä!! Aina se ei ole helppoa,nähdä Jumalan kuva myös siinä vaikeassa ihmisessä. Meillä ihmisillä on tarve ja taipumus yleensäkin jakaa ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin,niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Olen opettelemassa muutosta tähän jaotteluun. Ensimäinen askel oli,että koetin erottaa ihmisen ja hänen tekonsa,teko voi olla väärä,jopa tuhoisa,mutta pohjimmiltaan tuossa ihmisessä asuu Jumalkipinä,kuten minussakin,hän on vain kadottanut tietoisuuden siitä. Tässä kohtaa tulee usein mieleeni vertaus tuhlaaja pojasta sikopaimenena.Toinen askel on muistaa että Luojamme rakastaa meitä kaikkia luokittelematta, ehkä sitä heikkoa vieläkin enemmän,odottaen meiltä samaa.
Me olemme todellakin karkottaneet Luojamme niin kauaksi ja korkealle,vaativaksi,rankaisevaksi,ettemme tunne kelpoiseksi itseämme. Entäpäs jos olemmekin asentaneet itse itsellemme noita vaatimuksia,emme kelpaa itse itsellemme,emmekä rakasta itseämme? Näemme tuomareina Jumalan ja toiset ihmiset,tuomari asuukin mielessämme?! Josko pitäiskin aloittaa itsestä,hyväksyä heikkoudet,lahjat ja taipumukset,sanalla sanoen Rakastaa itseä sellaisena kuin on,silloin on helpompi hyväksyä myös kanssakulkijat ja Rakastaa heitä. Tätä ja vain tätä odottaa myös Luojamme,huom`odottaa ei vaadi. Tottakai me saamme ja meidän tuleekin pyrkiä kasvamaan ihmisinä,siksikin me olemme täällä jälleen tänä erittäin vaativana aikana.
Näkemykseni mukaan,meillä on tämä fyysinen keho,jossa henki-sielu asuu,eli Jumalallinen meissä.Me olemme kuin Luojamme käden jatke,toimiaksemme täällä fyysisessä maailmassa.Me emme ole yksin hylättynä täällä,vaan Enkelit,oppaat auttajat ympäröivät meitä ollen lähellä valmiina auttamaan,mutta he kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa odottaen pyyntöämme.Tämä kaikki Luojalta, hänen rakkaudessaan. Joten meidän tulee pyytää,kysyä,kiittää.Vastaus tulee kyllä aikanaan muodossa tai toisessa.Synkronismi ja intuitio ovat eräs kanava ja ne jäävät useikin meiltä huomaamatta,kannattaa tarkkailla.Hengen maailma on lähellä arjessamme,meissä,luonnossa,kaikessa olevaisessa,elämme ja toimimme siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti