Kevät 2018 on ollut minulla vähän ankeaa,olen kuin paikalleen jämähtänyt niin henkisesti kuin fyysisestikkin.Kun rukoilen tai meditoin,tunnen olevani kuin kovettunut suolapatsas.Nyt 21.5 hiljentyessäni alkoi tapahtua vallan huikeita.
Numerologisesti tuo päivä on yksi,eli uuden alku.(2+1+5+2+1+8=19;1+9=10 eli 1)
Lähtisitkö kanssani tuolle meditaatio retkelle:
Kristuksen kuvan edessä paloi tuikkukynttilä ja siinä hiljentyessäni alkoi tuntua että Mestari haluaisi puhua minulle.Tuota pikaa alkoi sisäiset korvani ottaa vastaan seuraavaa:
Minä ja Isä olemme yhtä,minä olen maailman valo,minä olen tie totuus ja elämä,vain minun kauttani.
Jeesus sai Jordanin kasteessa vihkimyksen,Kristus taso,valaistusHän näytti tien elämällään,opetuksillaan,huipentumana ristin kuolema ystävien edestä.Tämä tie kaikkien ihmisten on kuljettava,kuka millaistakin tietä monen elämän kautta.Nyt tässä uudessa ajassa yhä useampi voi tulla,jos tahtoo,valon kantajaksi ja tämän totuuden viestin viejäksi.Ihmisessä oleva sisäinen enkeli odottaa lupaa,on vain sanottava t a h d o n. Se vaatii itsekunnioitusta,uskallusta tunnistaa ja tunnustaa tuo sisäinen enkeli,korkeampi itse.Nähkää ja tiedostakaa keitä te todellisuudessa olette ja ottakaa se valo käyttöönne.Pitäkää valoa korkealla,niin se valaisee pimeitä alueita ja paikkoja.Niin te täytätte Kristuksen lain,näin tapahtuu lunastus.Kristus-Jeesus on tien näyttäjä,ei lunastaja suoraan.
Kun tämä huikea puhe päättyi,aloin nähdä sisäisinsilmin.Edessäni oli suuri hämärä aukio ja sen oikeassa reunassa valotuikkuja.Ne näyttivät palavilta tervatappuroilta,vaikka en erottanut ihmisiä,tuntui että seipäitten nenässä paloi soihdut.Vasen puoli aukiosta oli täysin pimeä,oikealla kuin tuikkumeri.
Vajaan viikon päästä hiljentyessäni näin suuren joukon ihmisiä jotka loistivat valoa,eli todellisia valonkantajia,mutta kerron siitä vähän myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti