Viime aikoina on synkronismin saralla tapahtunut paljon, kuin kulkisi virrassa. Ehdin ääneen ajatella villatöppösiä,kun ystävä totesi,nehän ovat täällä jo odottaneet pari viikkoa ja ovat ihan sinun näköiset.Töppöset tulivat postissa,
saatekirjeellä;niissä on valkoista pohjalla ja paljon värejä,kuten sinussakin.Nyt ne ovat jaloissani ja tosi lämpöiset ja kauniit,kkk.
Äitienpäivänä olin metsäretkellä,lähes koskemattoman luonnon keskellä.Välillä istahdin lepäämään mahtavan männyn juurelle painaen selkäni ja kämmeneni puun runkoon,kuunnellen josko puulla olisi minulle viesti.Siinä silmät suljettuina alkoi sisäiseen näkökenttääni piirtyä kuin filmiä olisin katsellut.Hiljaisena virtana kulki oikealta vasemmalle nauhamaisena erilaista,monimuotoista sekametsää.
Katselin sitä lumoutuneena ainakin 5 minuttia,sitten nauha pysähtyi paikkaan jossa oli järeämpiä puita harvemmassa.Hetken päästä siihen laskeutui harsomainen kuin sumu,mutta se oli vihreää.Tuota sumua oli 2-3 m korkeudelta puun runkojen tasolla,ei latvoihin saakka.
Kerroin seuraavana päivänä eräälle nuorelle ystävälleni metsäkokemukseni ja hän oli vallan haltioissaan,koska hänellä oli ollut hyvin samankaltainen kokemus metsäluonnossa äitienpäivänä.
Eräänä aamuna hiljentyessäni pyytelin apua tunnemyllerryksiin,niin ettei mikään saisi minua epätasapainoon,tapahtuipa ympärilläni mitä hyvänsä,lähellä tai kaukana. Melko pian alkoi sisäinen näkö ja kuulo toimia aivan yllättävällä tavalla. Näin suuren järven tai meren pinnalla lipuvan purjeveneen,jotenkin tiesin ohjaavani sitä kohti satamaa,kotia.Tiesin sanomattakkin että tunteet kuuluvat vesielementtiin,mutta minulle myös kerrottiin mitä näky kuvaa.Kun elämän merellä oppii hallitsemaan purtensa luottavaisena,pelotta,vaikka raju ilmat aallokot,myrskyt myllertäisi,on oltava sisäinen tieto,näky,kotisatamasta.Silloin on tunneelämä hallinnassa ja tasapainossa.Huh,huh,ompa siinä oppimista.
Tuolloin en vielä tiennyt että kyseinen näky ja teksti oli tarkoitettu myös toiselle henkilölle vielä saman päivän aikana.
Luokseni tuli henkilö jolla on kovia paineita suvun taholta,koska hän on erilainen,oman tien kulkija,toisin ajatteleva ja toimiva.Hän koettaa pysyä neutraalina,positiivisena,lähtemättä vihaan,syyttelyyn.Välillä se on vaikeaa kun tunteet ryöpsähtää ja tulee syyllisyys.Kerroin hänelle aamuisen kokemukseni todeten että taisi olla tarkoitettu meille molemmille.Siihen hän totesi että hiljattain hän koki samankaltaisen purren merellä ja hän purjehti vakaasti tietäen että turvasatama on lähellä.
Olen miettinyt yhtälöä,kun Raamatussa puhutaan paljon vedestä, sen voimasta,
parantamisesta,myrskyn tyynnyttämisestä,liittyyköhän se myös tunteitten hallintaan.Raamatun tekstithän ovat monikerroksisia,myös symbolisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti