PIENIÄ IHMEITÄ,MERKKEJÄ TIELLÄ

Pääsiäisenä olivat tyttäreni kolme poikaa,nuorin 18v.mummin hemmoteltavana päivällisellä.Syödessämme jälkiruokaa olohuoneessa jossa on runsaasti valokuvia lapsen lapsista,kysyi yksi heistä,miksi tuon yhden kuvan päällä on höyhen?Kerroin heille tapahtuman joka siihen liittyy ja nyt haluan jakaa sen myös teidän kanssanne.

Oli vuosi 2012 jolloin yksi heistä sairasti syöpää.Välillä tilanne oli aika kriittinen,kääntyykö sairaus pahaan suuntaan.Lääketieteellisten hoitojen tukena oli rukousryhmiä,kaukoparannusta.Juuri tuossa kriittisessä vaiheessa eräänä aamuna hartaasti pyytelin apua rukoillen,meditoiden.Kun lopetin ja nousin sofalta,katseeni osui akkunaan jonka liki lensi pikkulintu,pudottaen höyhenen ilmeisesti nokastaan,koska se erottui niin selvästi.Ymmärsin oitis,että se oli positiivinen merkki.Menin heti hakemaan höyhenen kiinnittäen sen pojan ylioppilaskuvan yläkulmaan.Siinä se oli kuin vakuutena,kaikki käy hyvin.Nyt kun tuosta on kulunut pian 5 vuotta ja hän edelleen on terve,voimme katsella kuvaa höyhenineen kiitollisin mielin.(5v.on yleensä riskiraja uusiutumiselle)

Meillä on ihan arkielämässä pienempiä ja suurempia vastauksia,merkkejä rukouksiimme,sekä kysymyksiimme,mutta ohitamme ne suurimmaksi osaksi huomaamattamme.Vastaus voi tulla jonkun laulun tekstistä,lukemastamme artikkelista,TV ohjelmasta,kohtaamisesta,jopa valkoinen höyhen edessämme.
Unet ovat myös monelle tuomassa vastauksia ja ohjausta,kun vain opimme niitä tulkitsemaan.Sanonta on että jokainen meistä oppii parhaiten tulkitseman omia uniaan.Unipäiväkirja on yksi parhaista opettajista.
Tärkeintä lienee pyytää,kysyä ja olla tarkkana vastausten vastaan ottamisessa eikä vain ulkoisten merkkien vaan kuunnellen myös omaa sisäisyyttä,sydäntä.
Meidän tulee tiedostaa,muistaa,että emme ole koskaan yksin,meillä on oppaat,auttajat,enkelit,he suorastaan odottavat että heitä pyydetään.

Asetelma josta kerroin,5v.ja höyhen lakkiaiskuvan yläpuolella.