Ihmeellisesti lukemistooni johdatellaan kirja toisensa jälkeen teoksia, jotka käsittelevät kuolemanrajakokemuksia tai viestejä rajan takaa. Kirjoittajat ovat itse tehneet vaikeassa sairaudessa tuon matkan tai saaneet viestit verhon toiselle puolen siirtyneiltä ystäviltään. Tietoisesti en ole tuota tietoa hakenut juuri nyt, mutta ne ovat vain ihmeellisesti minulle putkahdelleet. Kerronpa tähän noiden kirjojen nimet, josko ne kiinnostaa sinuakin nyt tai joskus myöhemmin.
Totuus Taivaasta; Alexanter Leben
Ystäväni tuonilmaisissa; Anna-Maija Usma
Kuolema antoi minulle elämän; Anita Moorjani
Tuon viimeisen olin lukenut jo muutama vuosi sitten, mutta kun se yöpöydälleni johdateltiin, koin, että se kuuluu nyt lukea uudelleen. Olen jo kirjan loppupuolella ja voin todeta, että paljon uutta on avautunut.
Anita kasvoi ja eli kolmen kulttuurin ja uskonnon ristiaallokossa kokien aina riittämättömyyttä ja pelkoa. Näiden pelkojen lisäksi hän alkoi pelätä sairauksia, etenkin syöpää, koska hänen läheisiään sairastui ja kuolikin syöpään. Siinä pelossa hänellä oli tiukka ruokavalio ja terveet elämäntavat.
Voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Hän sairastui syöpään vähän päälle 30-vuotiaana. Saatuaan syöpädiagnoosin, hän kokeili monia eri hoitomuotoja, etsien epätoivoisesti parantumista. Kun Anitan elimet lakkasivat toimimasta neljän syöpävuoden jälkeen, hän siirtyi epätavalliseen kuolemanrajatilaan. Tuona aikana hänelle valkeni oma synnynnäinen arvokkuutensa ja sairautensa perimmäinen syy. Anitan palatessa tajuihinsa hänen kuntonsa koheni muutamassa viikossa niin, että hän pääsi kotiin. Valtavista syöpäpahkoista ei ollut jälkeäkään monista tarkoista syöpätutkimuksista huolimatta, tai niiden ansiosta hän sai terveen paperit.
Kuolemanrajakokemus opetti Anita Moorjanille paljon sairauteen johtaneista syistä, paranemisesta, pelosta, "rakkautena olemisesta" ja jokaisen ihmisen todellisesta suurenmoisuudesta. Hän oli aina halunnut löytää oman tiensä, itsenäistyä, mutta joutunut elämään toisten ehdoilla kiltisti, kokien riittämättömyyttä. Hänelle sanottiin koomasta palatessaan takaisin tähän elämään, tulet löytämään oman tiesi ja kutsumuksesi, sinun ei tarvitse sitä etsiä, se avautuu eteesi kun on aika. Näin myös tapahtui.
Hindukasvatuksen saanut Moorjani oivalsi, että maailmankaikkeudessa on ihmeitä, joita hän ei olisi osannut kuvitellakaan. Tätä sanomaa jakamaan meille hänet kannustettiin takaisin tänne maailmaan. Tärkeä sanoma on myös se, että meitä ei tuomita, syytetä, vaan kaikki on valoa ja rakkautta. On vain rakkaus ja me olemme osa tuota rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti