Tulimme 23.3. yöllä kotiin lumimyrskyssä, koukaten Kuopion kautta, koska Joensuun pienkone ei tohtinut nousta ilmaan. Matkaan meni näin ollen 18 tuntia, eli 4 tuntia aikataulua enemmän. No iloisena ja vauhdikkaasti tulimme, jopa niin vauhdikkaasti, että kompastuin laukkuineni ulkorapulla sillä seurauksella, että vas.käsi murtui ranteesta ja kipsattiin saman tien. Suunnitelmana oli päästä hiihtämään ja vihdoin saunaan, nyt ne molemmat ovat kiellettyjen listalla. Positiivisella elämän asenteella ajattelin, kiitos vaan, nytpä on aikaa lueskella ja olla vaan. Parin päivän päästä kirjastoon ja mitäs lähtikään mukaan?
Mieheni kirjan kannessa komeilee upea urosjeijona ja minun kirjassani puhutaan voimaeläimistä "daimoneista". Nousipa elävästi mieleeni vuodet -97-98, jolloin rinnallani kulki juuri samanlainen leijona (olen siitä kertonut kirjassani). Kun se sitten katosi, olin surullinen ja kysyin näkijältä, mitä on tapahtunut? Hän hiljentyi hetkeksi ja sanoi;
se on sulautunut sinuun, antaen voimaa, viisautta. Seuraavat vuodet olivatkin tosi rankkoja, joten leijonavoimaa tarvittiin ensin yrityksessä, sitten siitä luopumisessa, samoin omakotitalosta ja avioliitosta. Kiitos vain, kaikki on mennyt juuri oikein, niin varmaan tälläkin hetkellä.
Kun mikään ei ole sattumaa, ei varmaan tämäkään. Kirjastosta tuomamme kirjat
tulivat muistuttamaan mielenkiintoisesta jaksosta elämässäni ja ennenkaikkea siitä avusta ja johdatuksesta, mitä saamme kulloisessakin elämäntilanteessa.
Ehkäpä tuo leijona voima on käytettävissä nytkin,en tarkoita vain yksi kätisenä oloa,sitä hankaluutta,vaan ympärilläni olevaa kaaosta,joka liippaa itseänikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti