Monta pientä ihmettä on tapahtunut matkallamme lähes 4 kk.den aikan,jotka vietimme Tenerifalla Puerto De La Crutzissa,mutta yksi on iso ihme itselleni ja sen haluan jakaa kanssanne.
Tammikuun alkupuolella haaveilin menoa kirkkoon,joka pidetään lauantaisin klo 18 San Fransiskon kirkossa.Tenerifallahan on hyvin toimiva Ev.Lut.seurakunta monipuolisine palveluineen.Tuona kyseisenä iltana oli vähän flunssainen olo ja kylmä tuuli,joten järkeni esteli lähtöä,mutta sydän ja tunne veti kirkkoon.Tunne voitti ja läksin yksin,koska mieheni oli jo flunssassa ja estynyt.Palveluksen lopussa ilmoitetaan kuolleet,Espanjassa asuvat suomen srk jäsenet.Tämä kyseinen ihminen oli jo hiljattain haudattu ja hänen muistolleen sytytettiin alttarille kyntteli.
En kuunnellut nimeä tarkemmin koska ajattelin etten tunne kuitenkaan.Siinä kynttelin liekin lepattaessa ja urkujen ääntä kuunnellessani alkoi alttarin edessä häivähdellä erään aijemmin tuntemani naisen kasvot,pelkästään kasvot.Vähitellen muistin hänet Maritaksi,jonka kanssa kävimme jumpassa viikottain 10-15 vuotta sitten.Myöhemmin näin hänen liikkuvan pyörätuolilla,seurana ja auttajana Espanjalainen mies.Vaihdoimme kuulumisia muutamalla lauseella tervehdysten lisäksi.Viime vuosina en ollut häntä nähnyt ja myöhemmin sain kuulla hänen olleen hoitokodissa.
Pian otin selvää tutuilta onko marita kuollut ja näin oli todella tapahtunut
pari tuttavaani oli ollut hautaus toimituksessa mukana saattamassa.He ihmettelivät sitä yksinkertaisuutta ja koruttomuutta mikä täkäläisessä seremooniassa vallitsi.Täkäläiset ihmiset arkivaatteissa,eikä mitään muistotilaisuutta,vaikka hänen avopuolisonsa oli mukana.Muutama läsnäollut Suomalainen vain oli pukeutunut mustiin,kunnioittaen ja juhlistaen.
Mietin myöhemmin sitä erikoista ihmettä että maritan kasvot ikäänkuin leijaili alttarin edessä.Tulin siihen johtopäätökseen että hän iloitsi siitä huomion osoituksesta joka kirkossa tapahtui.Hän sai käydä kiittämässä ja jättää jäähyväiset.Teki mieleni kertoa seurakuntamme papille tämä tapahtuma,mutta jäi vain ajatukseksi,ehkäpä teen sen ensitalvena?
Sain vahvistusta siihen,että tulee kuunnella sydämen ääntä ja ymmärsin miksi minua niin kovasti veti kirkkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti