Hiljentyessäni 22.09.22
Olin sytyttämässä kynttilöitä hiljentyäkseni,kun tuli jo lauseet; Ilon valon kantamana,rakkaus kaiken täyttävänä.
Asettuessani varsinaiseen hiljentymiseen,huoneeseen tuli kuin paljon porukkaa,häsellystä,levottomuutta, kunnes kuin jokin ääni sanoi,rauhotutaan paikoilleen.
Pian muodostui piiri,liekki piirin keskellä. vasemmalla Iso-Äiti Anna,oikealla Äiti-Maria.Kauempana heistä naisryhmiä,josta osan tunnistin.Näiden ryhmien takan runsaasti porukkaa,liikuttavaa.
Sanottiin: Tehtävänne on alkaa luoda Luojanne kanssa parempaa maailmaa naisina,teidän tulee sitoutua siihen niin täällä,kuin ollessanne hengenmaailmassa.Ketju menee polvesta polveen eteenpäin ja te olette aina mukana sitoutuneina. Tämä ei ole miehiä vastaan,ei. He kyllä tulevat perästä tukien teitä,jotka olette edelläkävijöitä.
Olen tämän viestin kirjoittanut ja piirtänyt heti vihkooni,koetan laittaa myöhemmin kuvan tuosta vähän suttuisesta paperista puhelin kameran avulla.Näitä tämän kaltaisia on alkanut tulla niin unessa kuin hiljentyessäni ja tiedän heti,mikä tulee kirjata ylös,ehkäpä jakoakin varten. Kuuntelepa sinäkin ystäväni omaa sydänkeskustasi,mitä ehkä sinulle puhutaan.Minäkin pidin kauan näitä sanomia mielikuvituksenani,enkä tohtinut niitä kertoa,kunnes eräs viisas opettaja sanoi;Aila,mistäs se mielikuvitus tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti