Hiljentyessäni kyseisenä aamuna,aloin kuulla kuin Mestarin puhetta sisäisellä kuulollani.Sanoma oli niin ajankohtainen,vahva ja rakkaudellinen,että kirjoitin sen heti muistiin.Lähes sanatarkasti kuuluen näin.
Nyt on puhdistuksen,vanhojen mönjien esille tulon aika,niin yksilöillä kuin kollektiivisestikkin,se on rankkaa.
Uusi aika,ilman aseita,vihaa ja taisteluita,ainoana aseena valo ja rakkaus,joka puhdistaa,uudistaa pimeimmänkin sopen ja nurkan.
Olen pitänyt huoneeni pöydällä uni-/"valveuni"vihkosta jo kymmeniä vuosia ja suureltaosin niistä on yksi kirjakin syntynyt,jatkuen tässä samannimisenä blokina. Ihmisten pelonsekaiset ongelmat ja samalla henkinen herääminen,paljon kysymyksiä,vähän vastauksia,saavat minut kaapista ulos,jakamaan eteenpäin asioita jotka minulle annetaan. Ne voivat olla tekstejä,kuvia,näkyjä(sisäisin silmin nähtyjä) tai unia joista saattaisi olla lohtua,merkitystä laajemmaltikkin kuin yksilötasolla. Esimerkiksi kuluneen kesän aikana näin toistuvasti ovia,joiden takana loisti valoa.Myös valtavan suuri,lähes musta vuorimäinen mäki jota katselin todeten,tuon yli on mahdoton mennä.Yllättäen huomasin sen vasemmassa reunassa olevan,oven levyisen kalliohalkeaman,todeten,tuosta voimme hyvin mennä!! Olen noissa unissa täysin rauhallinen,niin kuin päivätietoisuudessakin. Mottoni on,mitä hyvää ja suurenmoista saammekkaan ihmiskuntana näiden koettelemuksien ja oppiläksyjen jälkeen?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti