Näin Pääsiäisen lähestyessä olen miettinyt,näinköhän me käydään elämämme jossai vaiheessa yksilöinä,sekä kansakuntana pimeitä öitä,ristiinnaulitsemisia,pääsiäisiä.Olen jo kauan uumoillut,ehkä ei olekkaan vain yksi käesimysnäytelmä,vaan niitä on monia?Meille kristityille Jeesus Kristus kävi edeltä,näyttäen tien,kertoen totuuden ja että hän menee edeltä,sanoen; Tien sinne te tiedätte. Parantaessaan kin hän sanoi opetuslapsille;Näitä ja paljon suurempiakin te olette tekevä ja näkevä.
Nyt sodan kauheuksien keskellä,Ukrainan kansan kärsimyksiä seuratessa,olen pohtinut,voiko kansakunta,jopa koko ihmiskunta käydä läpi ikäänkuin getsemanen tapahtumia? Läpi pimeän yön, ruoskimisen,ristiinnaulitsemisen? Jos näin on,muistetaan että tulee Pääsiäinen,valo voittaa.
Monilla uskonnoilla on karman käsitys,ei rankaisuna,vaan paremminkin armosta saada korjata virheet ja laiminlyönnit,oppia,kasvaa ihmisenä ja henkisellä,hengellisellä tiellä. Voisiko näin olla sekä yksilöillä,että kansoilla?Voiko jonkun kansan tehtävä olla kärsimyksen kautta herättää meitä muita?Suomen kansalla oli oma ja myös muita koskettava viadolorosansa? Onkohan opittu jotain,ainakoin auttamishalumme viittaa siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti