IHMEITÄ,VAI NORMAALIA ELÄMÄÄ?

 Sain syntymäpäivänäni viestin,että neljä päivää aikaisemmin oli hyvä ystäväni ja ammattisisareni lähtenyt tuonilmaisiin.Kosketti kovasti ja syvältä,ilot ja surut oli jaettu,monen monet matkat kuljettu yhdessä,ulkomaita myöten.Tuli myös syyllisyys,etten ollut pitänyt enemmän yhteyttä viimeaikoina.     Viestistä seuraavana päivänä laitoin ystäväni muistolle soimaan Petri Laaksosen levyn;Täällä Pohjantähden alla.Levyn soidessa minulla tuli vastustamaton halu tanssia,mikä ettei,me molemmathan pidimme tanssimisesta.Hetken pyörittyäni valssin tahdissa,koin että me tanssimme yhdessä onnellisina ja niin elävän tuntuisesti. Mieheni katsoi hieman ihmetellen,kerroin mitä oli meneillään.Seuraavaksi laitoin ystäväni tyttärelle,(hänelle jolta olin tiedon saanut edellis päivänä) viestin,mitä koin juuri,vaikka se tuntuikin hieman nololta meidän kristillisten käsitysten mukaan.Hänpä viestitti takaisin;puhuimme juuri mieheni kanssa,että jos hän laulaisi äidin siunaustilaisuudessa Täällä Pohjantähden alla.

Muitakin ihmeellisyyksiä on tapahtunut,tyttärellä unessa,minulla valvetilassa.Tosin koen että unen ja valveen väli,tai välitila on seitin ohut.Samoin tuo verho maaelämän ja Taivaselämän välillä.Ehkäpä ei olekkaan täälä ja siellä,vaan tässä ja nyt.Näistäkin asioista puhuimme ystäväni kanssa monet kerrat.    Ikääntyessä olen tullut herkemmäksi,puhellen puiden,lintujen ja kaiken luonnon kanssa,kokien sen olevan vuoropuhelua.Elämän virta on katkeamaton,sehän on Rakkaus ja rakkaus ei koskaan katoa.