Haluan laittaa tähän alkuun ystäväni Sirpa Ylhäisen maalauksen,jonka sain kauan sitten lahjaksi,eli laitettiin hyvä kiertämään.Olen antanut sille nimeksi "Syntymä"ja nyt teos saa johdatella meitä tähän postaukseen.
Jo urani alkuaikoina,hoitaessani kotisynnytyksiä,aloin uumoilla,että lapsen syntyessä on jotain niin pyhää.Tunsin että koko huone täyttyi valolla,rakkaudella,rauhalla. Myöhemmin olen ymmärtänyt,että synnytyksissä oli mukana henkiauttajat ja lapsen mukana saattajat.Nuo saattajat koostuvat lapsen Sieluryhmästä ja äidin apuna on henkioppaita ja Enkeleitä.Mehän emme ole koskaan yksin kulkiessamme täällä fyysisessä elämässämme ja meitä Rakastetaan paljon,uskoimmepa tai emme henkimaailmaan ja Jumalaan. Eroja lienee vain siinä,missä kehitysvaiheessa meistä kukin on,mutta Jumalallinen huolenpito,Rakkaus,Anteeksianto,on taattu. Taivastenvaltakunta on teissä,totesi Mestarimme. Ehkäpä Jeesuksen parantaessa sokeita ja kuuroja,olikin vertauskuvallisesti kysymys myös henkisen näkemisen ja kuulemisen parantamisesta? Jolla on silmät ja korvat,hän nähköön ja kuulkoon, oli myös Hänen lausahduksensa.Varmaan monet teisä ovat tietoisia,että Suojelusenkeli jää pysyvästi luoksemme ja kulkee apunamme yleensä monen elämän ajan.
Ajatellessani nykyisin noita kotisynnytksiä (52 yht),koen nöyränä olleeni yksi monesta"hoitajasta",en voi muuten selittää niistä vaaratilanteista selviämistä,kun esim, verenvuoto jo 1000ml,eli 1 litra,loppui heti kun aloin rukoilla apua.Korvesta hevoskyydillä maantien varteen,josta taksilla 60 km Kuopioon, jossa ei ollut edes nykyistä keskus-sairaalaa,matkalle äiti olis menehtynyt.
Seuraavassa jaksossa kerron kokemuksia ja näkemyksiä syntymästä täältä takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti