Olen aijemmin kirjoittanut;"Tarvitaankohan Kätilöitä tuon ilmaisissa"? Tuon totesin puoli huumorilla,nyt olen saanut ymmärtää ja kokea sen todeksi.Siitä haluan kertoa seuraavassa postauksessa.
Anteeksi,olette ehkä kokeneet itsenne petetyksi kun lupaamaani tekstiä ei kuulu.Oli tarkoitus kirjoitella Helsingin matkalla 15-17 päivä,lähinnä junamatkalla,mutta kassini tietokoneineen joutui vääriin käsiin,joten nyt täällä kotona Joensuussa hetken toivuttuani,voin paneutua aiheeseen.
Hoitaessani nuorena Kätilönä Pohjois-Savossa ja vielä täällä Kontiolahdellakin yhteensä 52 synnytystä kotona,tiedän mistä puhun.Kirjassani"Kätilön käsissä",tuntevat kädet,kuunteleva sydän,olen jotain näistä kuvannut,mutta silloin nuorena kätilönä en täysin ymmärtänyt sitä valoa ja ihmetystä joka kurjimpaankin mökkipahaseen syttyi vauvan syntyessä.Kerran -60 luvulla Kätilöpäivillä eräs Ylilääkäri aloitti luentonsa:Olen kateellinen teille kätilöille,kun te saatte olla jatkuvasti todistajina siinä Jumalaisessa näytelmässä.jota synnytys on. Tuo lausahdus sai minut miettimään ja tarkastelemaan syntymän tapahtumasarjaa syvemmin ja laajemmin.Ehkäpä toinen syventävä kokemus oli ollessani tukihenkilönä keskenmenon kohdanneelle äidille,jolla lääketieteellisesti oli lähes mahdoton enää tulla raskaaksi. Pyydellessäni rukouksin/kaukohoidon kautta hänelle apua,sanottiin; tulee pian takaisin ja reilun kuukauden päästä näytettiin,kuinka valo-olennot ryhmänä laittoi yhtä heistä kuin tytärtä ensitanssiaisiin. Ihmetellessäni tunnelman haikeutta,suruisuutta,sanottiin,täällä kuin läksiäiset,maan päällä pian ilo.Todennäköisesti lähtijä oli juuri tuolle hiljan lapsen menettäneelle äidille,koskapa uhmasi lääketieteellisiä mahdottomuuksia ja n, 8 kk,den kuluttua syntyi sairaalassa terve poika.
Paljon myöhemmin,katsellessani kuin taideteoksia kauempaa,noita syntymän ihmeitä ,on avautunut fyysisyyden lisäksi,henkinen aspekti.Ei synny vain fyysinen olento,vaan myös henki-/sielu olemus.Sitä kuvannee myös Runoilija Leino; pieni lapsi kapaloissaan, kehdossaan, täyttää koko pirtin. Tuota samaa sain kokea aina uudestaan,kun pienessä puutteellisessa töllissä syttyi valo ja ilo yhtälailla kuin ökytalossakin. Pirtti täyttyi ihmeellisellä valoenergialla,josta totesinkin joskus puoliksi leikillä,tuli koko Enkelilauma. Nyt tiedän aavistelleeni oikein,lapsen syntyessä on Valo-olennot saattamassa.Tein eläkkeellä ollessani pyynnöstä, kuin Diplomityöt tukihenkilönä vaikeasta synnytyspelosta kärsivälle äidille ja hoisin Kuopiossa vesisynnytyksen kotona. Pelokas äiti synnytti ilman pienintäkään pelkoa, kuin kuningatar valon ympäröimänä,meitä hänen miehensä kanssa ei juuri tarvittu.Vesi-altaassa taas hyräili ja keinutteli äiti musikin hiljaa soidessa ja lasten 3 ja 5v juoksennellessa ympärillä,välillä käyden suukottamassa ja silittämässä äitiä.Pari ähkäisyä kontallaan altaan reunaan tukien,pulskahti pikku Luukas käsiini. Kamarin täytti ihmeellinen rauha ja valo,lisäksi välähteli videointi valo syntymän hetkellä. Näistä kokemuksista olen tullut vakuuttuneeksi,että fyysisen kehomme lisäksi tuomme tänne Valokehon ja vastasyntynyt on enemmän valoa/henkeä,kuin fyysistä ja sillä hän aistii ympäristöään herkästi. Kehittynein aisti fyysisistä on taas iho. Vesisynnytyksestä olen kirjoittanut koosteen; Näin syntyi Luukas,veden lapsi. ( ei ole painotuotteena toistaiseksi)
Kätilöydestä täältä tuonilmaisiin kerron toisessa osiossa,lähinnä mieheni martin ja veljeni Einon saattelusta,sekä muutaman tänne juuttunen saatosta.Mieheni henkikehon irtautuessa fuusisestä sain olla hiljentyen ja rukoillen mukana.Tuohonkin vaiheeseen laskeutui lähes mystinen Rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti