Yksi terveytemme kulmakivi on riittävä yöuni.Unen määrä vaihtelee jonkinverran eri ihmisillä,mutta suurimmalla osalla meistä 7-8 tuntia,josta osa syvää,rauhallista unta,ns.rem-uni.
Olen kertonut aijemmin merkityksellisistä unista,mutta nyt ei ole kysymys siitä,vaan unen laadusta ja mitä muuta unen aikana tapahtuu?
Pohdinnassani on ollut,miksi joskus on tosi ankea aamu ja joskus taas kevyt,suorastaan riemullinen olo,vaikka elämä kulkee ihan tasaista rataa,enkä ole maanis-depressiivinen.Usein kylläkin iltarukouksen yhteydessä pyytelen,että saisin unen aikana ohjausta,opetusta elämääni.En muista olinko tuon pyynnön esittänyt iltana,jolloin seuraavana aamuna tuli oivallus,kuin valon välähdys.
Ensinnäkin,ei vain meidän kehomme tarvitse lepoa unen kautta,vaan meidän henki +sielu tarvitsee irtautua painavasta,matalavärähteisestä fyysisestä kehosta ja maailmasta.Kenties uni on hengelle yhtä tärkeä kuin fyysiselle keholle,tai jopa tärkeämpi?Riippuen siitä millä tasolla henkemme liikkuu ja oleilee unen aikana,se vaikuttaa onko aamulla herätessä raskas vai keveä olo.Henkimaailmassa on eri tasoja,matalavärähteisiä,korkeavärähteisiä ja niiden väliltä.Ihmisen henkisessä kehityksessä puhutaan seitsemästä tasosta ja että meistä suurin osa on 3-5 tasolla?
Uskoisin että niinsanotut painajaisunet ovat matalavärähteisellä tasolla tapahtuvia,kun taas merkitykselliset esim. enne-unet korkealla värähtelytasolla koettua,josta voi nähdä jopa tulevia?
Tämän tiedon valossa on helpompi ohittaa ankeat aamut todeten että olempa tainnut olla vähän raskaissa hommeleissa,kyllä tästä tulee ihan hyvä päivä.Iloa pulppuavina aamuina joskus toteankin ääneen lausuen;Millähän planetalla se Aila on viime yönä oikein viiletellyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti