Olen kirjoittanut vihkooni,*aamun sarastaessa Puertossa tammikuussa 2018*
Todellakin eräänä aamununa herätessäni alkoi päässäni soida,perintö,perintö. Tiesin heti ettei ollut kysymys rahasta ja tavarasta,niinkuin normaalissa perinnössä,vaan jotain kestävämpää!!!
Pian tulikin vastaus,se on henkistä perintöä,pysyvää,kestävää. Ajattelin,niin tietenkin,
mutta miten sitä voi jakaa,siirtää perillisille,tuleville sukupolville?En voi omia mielipiteitä sellaisenaan tarjoilla. Taas tuli kuin vastaus,heille omat hengen siivet.
Näin kuin kotkan liitelevän korkealla tähyillen valppaasti alas. Tiesin sen näkevän metsien uumeniin,merten syvyyksiin ja löytävän.
Sellaisia hengensiipiä voin heille toivoa,rukoilla,en voi valmista heille antaa.En voi sormi pystyssä heitä, enkä ketään opettaa,enkä varjella elämänmontuilta. He löytävät oman tiensä erheiden,virheiden,vaikeuksienkin kautta kaiken sen mikä tarvitaan matkalla kotiin!
Jos he haluavat matkallaan tietää mitä esim.minä koin ja löysin omalla matkallani,se on löydettävissä. Sieltä voi löytyä jokunen siemen myös heille,tai sitten ei.
Raha ja tavara on katoovaista,vain henki ja hengellinen on pysyvää,ikuista,sellaista perintöä tulisi jälkeensä jättää.Tuollainen oppitunti minulla tammikuisena aamuna 2018.
Kiitollisena nousi mieleeni, vaikka minulla olisi kaikki maailman tavara ja vaikka voisin profetoida,mutta minulta puuttuisi rakkaus,en minä mitään olisi,minulta puuttuisi kaikki. (Ulkomuistista vapaasti raamattua siteeraten)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti