Kulkiessani noita ns.Irianteen rappuja täälä Puertossa aika usein,on noussut mieleeni opettavainen tapahtuma vuodelta 2002,jolloin minut ryöstettiin kyseisissä rapuissa klo 1 yöllä.Tuosta tapahtumasta ja sen positiivisista seurauksista aion kertoa seuraavaksi.
Ei ole tarkoitus pelotella,paremminkin vapauttaa pelosta,koska kaikella on tarkoituksensa ja tässäkin tapauksessa lopputulos oli positiivinen.
Ollessani täällä Puertossa ensimäistä kertaa 3 kk.den mtkalla,minut todellakin ryöstettiin tammikuun alussa -02. Tullessani kyseisiä rappuja alaspäin,pamahti pamppu yläselkään lapaluiden väliin sillä seurauksella että menetin hetkeksi tajuntani.Totesin tokkuraisena että laukku kaulastani on viety,
kiskaisu oli aiheuttanut haavan kaulalleni ja vuotava haava otsalla.Arvokkain esine laukussa oli kotiavaimet,siispä takaisin ystävättäreni luokse ja tikattavaksi lähi sairaalaan.Aamulla lisäselvitykset
sairaalassa,poliisi laitoksella ym.passi ja vakuutukset mukana.Sen jälkeen teipattuna kiltisti peiton alle,jossa vasta alkoi hahmottua mitä on tapahtunut.Vuokra-emäntä vaihdatti heti lukot todeten;sinua on varmaankin seurailtu jo pidemmän aikaa,liikut yksin,olet hyvin pukeutunut,he tietävät missä asut,
asunto on seuraava kohde.Pian tunnistinkin"ihailijan"joka liikkui asuntoni tuntumassa,hän lienee ollut ryöstäjän apulainen.
Pian tuli pari ystävääni ruusukimpun kanssa tuomaan tukea ja toinen heistä totesi;nyt sinä Aila tarvitset energiahoidon ja muista ettet lähde vihaan,sen henkilön teko on väärin ja tuomittava,mutta hän on ihminen joka tarvitsee apua. Hämmästyin ystäväni sanoista,koska juuri näin olin ajatellut ja pyydellyt jo apua hänelle ja koettanut antaa anteeksi.Liitin myös toivomuksen,että hän kääntyisi tuolta tuhon tieltä.Koin myös että sain itse tarpeellisen opetuksen josta tulisi itseasiassa kiittää.
Ehkä 1-2 viikon kuluttua tapahtuneesta sain hiljentyessäni ihmeellisen näyn; mieshenkilö oli polvistuneena rukoukseen sen pensaan takana josta hän hyökkäsi kimppuuni,pian sama hahmo siirtyi kirkon alttarille. Näky oli niin selkeä että tuskin vain mielikuvitustani.Ryöstäjää ei poliisi saanut selville,mutta ehkäpä hän ennemmin tai myöhemmin saa sovituksen kuten minulle näytettiin.
Minulle tässä oli montakin opetusta,mutta tärkein lienee se,mitä myötätunto,anteeksi anto ja lähimäisen rakkaus voi parhaimmillaan saada aikaan.Jos taas olisin jäänyt vihaan ja pelkoon,vieläkin kantaisin niitä mukanani pelkona ja syyttelynä,tunnistamatta omia virheitäni.Tuttavat kyselivät jälkeen päin,uskallatko kulkea niitä rappuja,eikö sinua pelota? Ei todellakaan,mutta sen olen oppinut etten kulje yöllä hämäriä rappuja yksin.
Kaiken kaikkiaan tuosta tapahtuma sarjasta opetuksineen on kiitollinen mieli.Se on polullani elämän oppilapsena kokemus kokemusten joukossa,sanoisin parhaasta päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti