Koko tämän syksyn 2016 on ollut ihmeellinen yhteys laulaja Vesa Matti Loiriin vaikka en tunne häntä henkilökohtaisesti.Näin syyskesällä jotain unta josta päättelin onko hänellä lähtö jo toisille tasoille,vai jotain uutta tässä elämässä?Kuulin usein päässäni hänen laulavan ja kasvot,olemus tupsahteli sieluni silmiin.Sittempä satuin näkemään TV.stä hänen haastattelunsa josta ilmeni uusi SD levy jossa hengellinen teema.Otin mukaani tänne Tenerifalle hänen levynsä;Niin hyvää puuta,se soi usein ja ehkäpä siksikin hän laulaa päässäni entistäkin enemmän.
Edellä olevan kirvoittamana nousi mieleeni tapahtuma lähes 30 vuotta sitten,se on niin elävä pienimpiä yksityiskohtia myöten,että aloin kertoa sitä miehelleni ja läheisille ystäville täällä Puertossa.Haluan ja sain myös kehoituksen jakaa sen teidän kanssanne ihmeiden lukijat.
Olen aina pitänyt Loirin tulkinnasta,hänen karheasta,rosoisesta äänestään,joten minulla oli hänen äänilevyjään useita,mm.ssa Leinon ja Herman Hessen runoihin sävellettyjä.Muistaakseni v.-89 taiteilija tuli esiintymään Joensuuhun Karelia saliin.Tapani mukaan huomasin tapahtuman liian myöhään,jolloin pääsyliput olivat loppuun myyty.Sanoin ystävälleni Maijalle,mennään vain jonottamaan,minulla on sellainen tunne,että me pääsemme sinne.Kun seisoimme Kareliasalin aulassa oli pitkä jono odottamassa mahdollisia peruutus lippuja.Sanoin Maijalle,mene sinä tuohon jonoon,minä varron tässä ulko-oven tuntumassa sen näköistä tulijaa jolla saattais olla ylimääräiset liput.Siinä hetken seistyäni tuli varmuus että saamme liput ja näin jo paikat missä istumme.Ei tarvinnut kauan varrota kun ovesta käveli mies liput kädessä,katsellen ympärilleen,kuin ostajaa kaivaten.Menin oitis hänen luokseen tiedustellen asiaa ja hän kertoi kahdesta ylimääräisestä lipusta.Kaupat syntyi normaali hinnalla ja kävin ystäväni pois toisesta jonosta mennäksemme konserttisaliin paikoille jotka minulle näytettiin jo ennakkoon.
Istuin kiitollisena ja pyytelin valoa,rakkautta,siunausta niin esiintyjille kuin yleisöllekkin.Esitin vielä pienen pyynnön,että Loiri laulaisi Herman Hessen sanoihin sävelletyn kappaleen jossa puhutaan korkeammille tasoille siirtymisestä(nimeä en enää muista) Olin jotenkin kuin hurmioituneessa tilassa,kiitollisena kaikesta tapahtuneesta ja siinä silmät kiinni kuin meditaatiossa,näin Loirin tulevan lämpiön ovesta valkoinen puku päällä,huilu kädessa.Ajattelin,näky ei voi pitää paikkaansa,ei hän käytä tuollaista asua,vaan vähän repsottavaa ja rentoa.Mutta kuinkas ollakkaan,kun hän sitten viimein asteli lavalle,hänellä oli presiis sellainen asu kuin olin nähnyt ennakkoon.Konsertti oli ainakin minulle mahtava huipentuen siihen että hän esitti toivomani kappaleen.Muistaakseni myös arvostelut lehdessä olivat hyvät.
En ole henkilökohtaisesti tavannut Loiria,mutta tunnen henkisen yhteyden ja ehkäpä se onkin tärkeämpi,olemmehan enemmän henkeä kuin fyysistä kehoa,joka on hengen asuinsija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti