Henkimaailmasta on tullut tietoa että läheisemme sairastuminen tai siirtyminen sinne verhon toiselle puolen saattaakin olla lahja meille?Kryon; Kirjeitä kotoa,kirja VII. Kun luin tuon,ajattelin,nyt tämä menee liian pitkälle ja noiden viestien sanotaan vielä olevan rakastavia viestejä perheeltä.
Jäin kuitenkin miettimään kolmen läheisen pois lähtöä viimeisen kolmen vuoden aikana,sekä yhden nuoren taistelua syövästä terveeksi,mitä ne antoi ja opetti? Täytyy tunnustaa että paljon. Nuoren kohdalla sairaus lähensi sukulaisia ja ystäviä,kuka rukoili,kuka lähetti kaukohoitoa lääketieteellisten hoitojen ja potilaan tueksi. Tässä tapauksessa elämä täällä voitti,mutta jos olisi käynyt toisinkin päin,tuskin"uhri"olisi mennyt hukkaan?
Palauttelin sitten mieleeni kolmen jo iäkkään läheisen pois lähtöä,mitä he antoivat ja lahjoittivat siirtyessään verhon toiselle puolen.Kaksi heistä ilmestyi minulle heti kuolemansa jälkeen,(n.kahden tunnin sisällä)kolmas on vieraillut vain unessa ja siihenkin meni vuoden verran.Olen kertonutkin tämän blokin alkupuolella noista tapahtumista otsikoilla:
Kohtaaminen henkitasolla 3.4-14
Näkyjä ihmeitä 17.10-15
(pyydän katsomaan tapahtumat tarkemmin sieltä)
Nuo kohtaamiset ja tapahtumat antoivat niin paljon lohtua,jopa iloa että en oikeastaan surrut vaan olin kiitollinen ja onnellinen heidän puolestaan.Tietenkin on haikeaa ettei voi enää kohdata fyysisesti.
Olen kyllä luottanut ja tiennyt elämän jatkuvan toisilla tasoilla,mutta nuo kohtaamiset olivat kuin sinetti luottamuksen päällä.
Nämä henkitason näkemiset tapahtuvat minulle silmät suljettuina ja kauan luulin että kysymyksessä on mielikuvitukseni.Monet tapahtumat antoivat varmuuden ettei näin ole.Meillä on fyysinen keho ja sen lisäksi henkikeho,jonka välityksellä on mahdollista olla yhteydessä henkimaailmaan korkeammalla tietoisuuden tasolla.Syvän unen aikana me itsekukin piipahtelemme noilla tasoilla.Ei vain fyysinen kehomme tarvitse lepoa,vaan myös henkemme raskaasta keveämpään.
Olet ehkä huomannut kuinka joku pulma tai ratkaisu on aamulla ihan selvä ja toteat,kuinka en ole ennen tuota oivaltanut.
Ensimäinen selkeä kohtaaminen henkimaailmassa olevan kanssa oli äitini hautajaisissa.Papin siunatessa äitiäni lausuen,maasta sinä olet tullut,maaksi sinun pitää jälleen tuleman, tupsahti papin selän taakse äitini hahmo hopean hohtoisena kuin hopealanka kädestä ylös. Kaikki tuntui niin luonnolliselta ja olin koko päivän kuin suojakuvun alla tyynen rauhallinen,ilmeisesti melkoisissa energioissa.Myöhemmin ihmettelin miksi minä sain nähdä ja kokea äidin läsnäolon? Sain myös vastauksen;sinä olit ainoa viidestä sisaruksesta joka puhui avoimesti äidin kanssa kuolemasta,elämästä siellä ja ettei ns.helvettiä ole,on vain eri tasoja.Äitisi sai tulla kertomaan,todistamaan,oikeassa olit tyttäreni.
Huomatessani että äidilläni taitaa olla kuoleman pelko,kysyin häneltä suoraan ja vastaus oli; en minä kuolemaa pelkää,vaan mihin sitä joutuu? Sen jälkeen meidän ei tarvinnut vältellä kyseistä aihetta,joten kohtaamiset olivat välittömiä ja iloisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti