Olin tyttäreni luona kylässä ja siinä kahvipöydässä aloin kertoa äitini viimeisistä vuosista.Kerroin kuinka äitini lähestyessä 90 vuotta,huomasin että hän taitaa pelätä kuolemaa.Esitin hänelle aiheesta suoran kysymyksen;äiti pelkäätkö sinä kuolemaa? Itkun sekainen vastaus oli;enhän minä kuolemaa pelkää,mutta mihin sitä joutuu? Keskustelimme aiheesta ja kerroin oman näkemykseni,myös sen ettei mielestäni ole helvettiä,vaan vain eri tasoja joihin palaamme,kotiin kuitenkin.Äitini kertoi kysyneensä seurakuntansa papilta,missä ollaan se aika kun Jeesus-Kristus viimeisenä päivänä herättää?Vastaus oli ollut;Välitilassa,molemmat kummastelimme sitä?Kerroin myös tyttärelleni miten äitini ilmestyi siunaustilaisuudessa papin selän taakse,papin lausuessa seremoonian viimeiset sanat;kunnes Jeesus-Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Kaikki tuntui niin luonnolliselta,etten oikeastaan ihmetellyt tai kyseenalaistanut ja koko hautajais päivän olin kuin suojakuvun alla.
Myöhemmin kun hämmästelin ja kyselin,miksi äiti sai tulla ilmenemään minulle,ei muille viidestä sisaruksesta? Vastaus tuli heti ja selkeästi;sinä olit ainoa joka keskusteli äidin kanssa kuolemasta,hän sai tulla kertomaan,oikeassa olit tyttäreni.(Sanat olivat tismalleen nuo)
Tyttäreni alkoi hymyillä ja sanoi,kiitos kun kerroit,mutta miksi sinä kerrot tuon juuri nyt kun minä olen menossa huomenna leikkaukseen.Hämmästyin itsekkin ja sanoin ettei se liity mitenkään tuohon pikku operaatioon,mutta jostain syystä se vain karkasi suustani.Kerroin myös että vaikuttimena oli ehkä sekin,että olin juuri kuunnellut puhelimessa erään minulle tuntemattoman äidin kertomusta 15
vuotiaan lapsensa menetyksestä ja kuinka voimakas yhteys heillä on edelleen.Apua ja ohjausta tulee muummuassa maalaamisen ja kirjoittamiseen kannustamisen muodossa.Tunsin että tuo nosti myös omat kokemukseni pintaan ja kerroin puhelimessa oman äitini kohtaamisen henkikehossa.
Nukuin seuraavan yön(eli viime yön)erittäin syvää unta 9 tuntia,joka on minulle harvinaista,yleensä riittää 7 tuntia ja se on silloin loppu,turha odottaa lisää.Totesin aamulla miehelleni,missähän aila lienee huidellut viime yönä? Pian se alkoikin hahmottua kun koin ja näin naisten,äitien ketjun äideiltä tyttärille.Oli kuin paksu köysi,tai napanuora aina äidiltä tyttärelle.Näin oikealla ketjun alkupäässä ädin äidin,oman äitini,itseni ja vasemmalla tyttäreni jatkamassa ketjua.Mieheni Martti sai kuulla taas kerran mitä näin ja koin,se oli niin vahvaa ja uutta itsellenikin että oli pakko päästellä ulos.
Tämä päivä on jatkunut hyvin feminisissä merkeissä.Olen arkisissa puuhissani elänyt vahvasti myös tyttäreni operaation mukana ja kokenut,nähnyt mm.ssa Äiti-Marian,Ylienkeli Gabrielin ja oman äitini mukana olon.On ollut hyvä ja turvallinen olo kaiken päivää. Eilen illalla lähtiessäni tyttäreni luota,toivottelin Enkeleitä hänelle mukaan ja kaikki menee hyvin. Hän lupasi viestitellä kun nukutuksesta selviää.Sitä viestiä tässä odottelen.
Hiljentymis ja kiitollisuus kattaus.Klo 19 tuli tyttäreni tokkurainen viesti;Kaikki meni hyvin,taidan jäädä yöksi sairaalaan lepäilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti