Edellä olen kertonut näystä sisareni siirtyessä verhon toiselle puolelle ja niin kuin yleensäkkin,vahvistukset tulevat tietä tai toista,usein kolmelta eri taholta.
24.10 vietimme sisareni siunaus-ja muistotilaisuutta.Ajattelin ennen tilaisuutta,näenköhän hänen henkikehonsa siellä?Eipä näkynyt hänen hahmoaan,mutta siunauksen aikana koko kirkon etuosa täyttyi lilaan liekkiin,se oli tosi kaunis.Siskoni hahmo tulikin toista kautta,hän näyttäytyi veljeni tyttärelle.
Muistotilaisuudessa muistelimme sisareni persoonaa,näin tein myös minä sisaruksista nuorimpana.Meillä oli 8 vuotta ikäeroa,joten varhaisimmat tiedot perustuivat äitimme kertomuksiin.Äiti kertoi monet hauskat tarinat esikoistyttärensä tempauksista jotka kuvasivat hänen vilkkauttaan ja iloisuuttaan.
Se tuntui lähes uskomattomalta koska sisareni oli aikuisena tyyni,vakaa,
pidättyväinen ja hiljaisempikin kuin me muut.Sanoin puheessani että ehkäpä sen tyyneyden alla oli kätkettynä hänen todellinen persoona,iloinen pikkutyttö?
Muistotilaisuuden jälkeen tuli veljeni tytär kiittämään puheesta ja erikoisesti siitä
osasta millainen hänen tätinsä on ollut lapsena.Hän sanoi ettei muuten olisi tohtinut tulla kertomaan näystään kirkossa.Hän kertoi suorastaan haltioituneena;
Kirkon etuosassa oli paljon valkosia enkeleitä ja heidän kanssaan iloinen nuori
tyttö pomppien,tanssahdellen.Mietin voiko tuo olla tätini,joka oli vakava,hillitty?
Tämän kuultuani kerroin hänelle näkyni pian siskon lähdettyä tästä elämästä takaisin kotiin.En ollut sitä kertonut muille sukulaisille,paitsi siskoni pojalle ja hänen kanssaan sovimme että pidämme näkyni meidän salaisuutenamme.Olkoon itsekullakin omat näkynsä ja unensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti