NÄKYJÄ,IHMEITÄ

Olen pohtinut voinko kirjoittaa aiheesta sisareni siirtyminen täältä verhon toiselle puolelle?Nyt olen saanut siihen suorastaan kehoituksen.Näkyjeni valossa en puhuisikkaan kuolemasta vaan siirtymisestä elämään!

Vanhin sisareni oli jo iäkäs,89v.sairaaloinen,mutta terävä toiminnoiltaan ja sai olla kodissaan (palveluiden pelatessa) lähes loppuun saakka.Tapasimme syyskuussa,eli 1 kk ennen hänen"majan muuttoa".Hänellä oli selkeät ja pelottomat"rätingit"täältä lähtemisestä ja voimme puhua niistäkin elämään kuuluvana.

Kun sitten sain hänen pojaltaan tiedon parin tunnin kuluttua h-hetkestä,tuli tietenkin itku ja kaipaus.Pian kokosin itseni ja laitoin"alttaripöydän"Ikoni,
sisareni kuva ja kynttilä,rukoillen hyvää matkaa,valoa ja rakkautta sisarelleni nyt hetkessä ja eteenpäin.Pian olin kuin jossain oudossa huoneessa ja ympäristössä.
katsellen kuin näytelmää.Koetan kuvata tässä sitä näkyä.

Avaran tilan vasemmassa reunassa oli tumma möykky,ikäänkuin peitetty tummalla peitolla.Siitä oikealle suorastaan tanssahteli nuori tyttö jonka tunnistin,tai tiesin heti siskokseni.Hän oli kuin iloa täynnä,osoittaen sitä tummaa möykkyä,kertoen,tuossa oli jo niin raskasta ja vaikeaa olla,nyt olen vapaa ja minulla on hyvä,iloinen olo.Ymmärsin että se epämääräinen möykky kuvasi hänen fyysistä,raihnasta olemustaan.(Itseasiassa se tuntui hieman pahalta) Ihmettelin vähän,miksi hän pyörii siinä tumman möykyn läheisyydessä,eikä loittone pois?Minun annettiin ymmärtää ettei"napanuora"ole vielä katkennut siihen fyysiseen kehoon.

Ihmettelin myöhemmin sitä iloista,hypähtelevää tyttöä,miten se voi kuvata siskoani joka oli hillitty,tyyni,vakaa?Ehkäpä se kuvasi sitä todellista,korkeampaa itseä,joka oli naamioitunut"vakaaseen pukuun".Muistin että äitimme oli kertonut kuinka sisareni oli varhais lapsuudessa iloinen,palvelevainen,kuinka hän kaikki ohikulkijatkin olisi halunnut kestittää.

Jatkoin viikon verran säännöllisesti tätä"saattohoitoa"ja kerran tuli näky jossa hän meni kahden saattajan välissä yläviistoon ylös päin.Vasemmalla puolen kookkaampi hahmo,oikealla pienempi.Olin vähän pettynyt kun he eivät olleet enkeleitä,vaan paremminkin ihmishahmoa muistuttavia.Mietin kuitenkin,olisiko mahdollista että vasemmalla oli hänen 10v.sitten kuolleen miehensä hahmo ja oikealla 7v.sitten kuolleen nuorimman poikansa?Henkimaailman olennothan ottavat sellaisen muodon jonka pystymme tunnistamaan,näin olen kuullut ja näin se näyttää olevan.

Kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen en voi olla surullinen,tietenkin haikeaa ettemme kohtaa enää tässä elämässä,mutta olen paremminkin iloinen sisareni nykyisyydesstä.Hän on vapaa raihnaisesta,kivuliaasta kehostaan ja on siellä valossa,ilossa,rakkaudessa.Minulle hän ei ole kuollut,vaan elää!

(Kuvassa lapsuutemme nukkuma-aitta)