NÄKY KIRKOSSA

Käyn mielelläni kirkossa juhlapyhinä,kuten Helatorstaina.Niimpä menin tänään hyvissä ajoin.Tuntui hyvältä kun nais-pappi toivvotti ovilla tervetulleeksi.Olin suunnitellut hiljentyä kirkossa tovin ja laulaa muutaman virren,jatkaakseni sitten matkaa aamulenkille.Siellä oli kuitenkin niin lämmin ja
positiivinen tunnelma,että päätin viipyä ainakin ehtoolliseen saakka.Ilahduin myös siitä että rukoukseen kristittyjen puolesta on liitetty pyyntö myös heidän puolesta jotka eivät ole kuulleet vielä
Jumalasta(tarkoittanee myös Jeesuksesta,Kristuksesta)Olenha kritisoinut tätä-ja muutamaa muutakin
kirkkomme tekstiä.Palveluksen edistyessä kävin keskustelua itseni kanssa,mennäkkö ehtoolliselle vai ei,tullen kielteiseen päätökseen.
Myöhemmät tapahtumat aiheuttivat uuden pohdiskelun.Mahtoiko olla virren vai rukouksen aikana,kun näin alttarilla polvistuneena nuoren naisen pitkässä valkeassa puvussa.Tunnistin oitis että
tuo henkilö olin minä rippijuhlassani 16 vuotiaana.Ketään muuta ei ollut alttarilla kuin minä,hieman
alttarin keskiosasta oikealle.Pukuni oli saman näköinen kuin tuossa näyssä,kauniisti laskeutuva
helma ja pitkät pussihihat.Näky ei kestänyt kauan,mutta oli sitäkin vaikuttavampi.Aloin jälleen miettimään tuleeko minun mennä ehtoolliselle?Ensin ajattelin että minähän tuossa äsken jo kävin,
ikään kuin olisin saanut ehtoollisen,tosin pappia ei siinä näkynyt.Toisaalta koin että ehkäpä näky oli
kehoitus alttarille ja tuo nuori tyttö,näky,sulautuu minuun?Niin menin ehtoolliselle ja koin sen hyvin
vahvana rauhan tunteena. Erikoinen"sattuma"oli sekin että ohjauduin juuri samaan kohtaan alttaria,
missä tuo näkyni henkilö polvistui,en hakeutunut siihen mutta ihmiset molemmilta puoliltani ohjasi.

Kotona etsin rippikuvani jossa seison kotipuutarhassa,joten koko puku on selvästi nähtävissä ja se on
presiis sama kuin tuossa näyssä.Kerroin miehelleni tapahtumat,näyttäen samalla kuvaa.Hän totesi,
olipa erikoista ja puku on kaunis.

Kun myöhemmin mutustelin tapahtumia,nousi mieleeni toinen samantapainen kuva.Siitä on aikaa
9 vuotta kun meditaatiossa näin edelläni kulkevan pikkutytön n.4-5 vuotias,jota talutti aikuinen henkilö kädestä.Melko pian tunnistin,siinähän olen minä,hänellä oli samanlainen pikkukukkainen mekko kuin minulla oli pienenä tyttönä.Se mekko oli jäänyt mieleeni koska pidin siitä kovastiTuosta näkemästäni ymmärsin että olen laiminlyönyt sisäisen lapseni,joku muu joutuu
siitä huolehtimaan.Pyysin lapsen mukaani ja lupasin pitää huolta,enkä enää koskaan hylkäisi häntä.
Tuntui tosi ihanalta painaa häntä rintaani vasten ja lähteä yhdessä jatkamaan matkaa.

Luulempa että minun tulee pohtia näitä tapahtumia,mikä on niiden sanoma ja mitä ne tarkoittavat?
Voiko olla niin että jotain osaa minussa kootaan pala,palalta?Ehkäpä eheyttäen,toivon niin!