Olen hiljattain kertonut Mieheni Martin saattelusta,otsikolla,"Matka jatkuu"osa 1 ja 2,julkaistu 21.5 ja aijemmin huhtikuussa 2014 veljeni saattelusta,otsikolla;"Kohtaaminen henkitasolla",joten voitte lukea halutessanne sieltä. Nyt haluan kertoa tapahtumasarjasta kodissamme Vänkälässä muistaaksen v,2007. Olimme ostaneet vanhan talon Pielisjoen rannalta,kauniin ympäristön ja puutarhan keskeltä.Paikka oli kuin paratiisi,mutta siellä liikkui joku levottomasti.Kuulimme etenkin öisin kuin kävelyä raskain saappain pirtin puolella.Emme kumpikaan pelänneet,totesimme aaveet eivät pure. Kesällä alkoi tulla merkkiääniä runsaammin.Eräänä iltana menin aittaan nukkumaan yksin,koska siellä oli niin rauhaisat syvät unet ja olin lapsesta saakka suorastaan rakastanut aitassa nukkumista,kun taas miehelleni se oli uutta ja outoa.Aina kun avasin aitan oven,sieltä lehahti hyvät energiat,kuin Enkelilauma olisi vastassa.Tuona kyseisenä iltana oli päinvastoin,koin kuin kylmän viiman tervehdyksenä! Hämmästelin kylmyyden tuntua,kun ilta oli aivan lämpöinen,kävin kuitenkin nukkumaan pelottomasti,mutta pian alkoi tapahtua.Vuoteeni kohdalta hirsistä ulkoseinää alettiin raapia,joten kävin varmistamassa ettei puunoksa aiheuta ääntä,ei lähelläkään.Lienee kopsuttelija henki täällä,joten aloitin hänelle avunpyynnöt ja jatkossa käskin Kristuksen nimeen poistumaan,niin kuin minulle oli opetettu.Rukous auttoi ainakin minua ja nukuin hyvin aamuun saakka.
Noihin aikoihin harrasti säännöllisesti aamuisin hiljentymistä/meditaatiota,niin nytkin.Melkein heti siihen keskelle kamaria tupsahti vähän reppanan näköinen mies täysissä pukeissa. Jalassa kumiteräsaappaat ja pussihousut,sarkapusakka päällä ja lippalakin reuhka päässä,katsoen minua apua pyytävän,anovan näköisenä.Silloin tajusin,hän on kopsuttelullaan ja illalla tapahtuneella raapimisellaan koettanut pyytää apua.Minulla tuli suorastaan huono omatunto,syyllisyys,etten ole ymmärtänyt,vaan jopa pois ajanut. Aloin pyydellä apua,Jumalallisia voimia ja ohjeita,miten voisin auttaa.Niitähän tuli ja toimin kuin ropotti,ojensin hänelle oikean käteni,pyytäen vierelleni.Siinä istuimme vieretysten hetken ja jotenkin tiesin hänen olevan sen talon vanhaisäntä,jok oli myös rakentanut sen Rintamamies talon.Pian läksimme kuin tunnelia pitkin yläviistoon oikealle,ilman pienintäkään pelkoa.Jotenkin vain tiesin että se hieman hämärä tunneli päättyy ja hän jatkaa valoa päin ja minä palaan takaisin.Näin tapahtui,mutta hieman ihmettelin että valo ei ollut kirkas,vain vähän valoisampi kuin siinä tunnelissa.Hassua oli että minä tulin selkä edeltä nopeutetulla vauhdilla ja koin kuin jysähtäväni sohvalle josta varmaan fyysisesti en ollut lähtenytkään,se oli henkimatka johon olin lupautunut,jopa pyytänyt saada auttaa.
Siihen loppuivat kopsuttelut,emme kumpainenkaan enää niitä kuulleet.Kerra muutaman vuorokauden jälkeen koin häivähdyksen siitä että hän kävi kiittämässä.Mainittakoon etten koskaan ennen ollut nähnyt tuota olentoa,vain kuullut liikehdinnän. Tuo näkemäni hahmo on niin vahvasti piirtynyt sieluni silmiin, että pelkkä ajatus ja hänen kuvansa on tarkalleen samanlaisena kentässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti