Otsikon teemoja olen mietiskellyt ja kuulostellut omassakin sisimmässäni,etenkin viimeisten viikkojen aikana.Varmaankin moni meistä on ihaillut Venäläistä,musikkia,taidetta,balettia,kirjallisuutta,niin myös minä.Olen herkästi puolustanut jos Venäläisiä moititaan,saattanee johtua siitäkin että tiettävästi minulla on ollut kaksikin edesmennyttä elämää siinä maassa. Jokatapauksessa meidän tulisi ymmärtää ja erottaa tyrannimaiset johtajat ja kansa,sen kulttuuri toisistaan. Voisipa sanoa että kansan pahin virhe on se,että he alistuvat,suostuvat hirmu hallintaan.Kun yhdestä pahasta päästään,vieläkin pahempi astuu tilalle.Tavallinen kansa ei ole saanut harjoitella päätöksentekoa ja tarvitsee johtajan joka sanelee ja antaa mukamas turvan.
Suomen kansalla on tuoreehkot haavat,joten nyt Ukrainan tilanne kiristää arpia,jos ei vallan avaa haavoja, se on ymmärrettävää.Samoin pelko naapurista,luo helposti vihaa,ikäänkuin kilveksi,suojaksi.Sitä mukaa kun kansa alkaa saada tietoa,mistä operaatiosta todellisuudessa on kyse,sodan vastustus kasvaa,suorastaan hävettää kansalaisia. Kansa kärsii,ei vihata kansaa.
Ihmettä lienee se,että Ukrainan kansa on niin yhtenäinen,vahva henkisesti,vaikka aseellisesti heikoilla ja että heillä on tällainen johtaja.Ihmettä on myöskin se,että kansojen ja ihmisten auttamisen tahto ja halu on kohonnut tällaisiin lukemiin.Se on kasvua ihmisenä,se on rakkautta parhaimmillaan.
Minulla on sellainen visio,että Venäjällä tulee kansannousu,ennemmin tai myöhemmin ja se kansa ei suostu enää elämään pimennossa alistettavana.Aamuhiljentymisessä sain vähän samansuuntaista vahvistusta,mutta se voi olla jossain kaukana tulevaisuudessa?Toivoisin että jo nyt ja se toisi rauhan Eurooppaan. Ukrainalaisille pakolaisille olen luvannut kakkoskotini,mutta yhtälailla ovet olisivat auki Venäläisille,jos siellä tulisi levoton vallanvaihto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti