ELÄVÄ KRISTUS

Olen aiemmin kirjoittanut "Kristustasosta" ja "Mietteitä Joulun aikaan". Nyt saan kehoituksen kirjoittaa Pääsiäiseen liittyvästä, miten pääsiäisen sanoma on minulle avautunut.

Me kristityt, etenkin luterilaiset vietämme pääsiäistä enemmän ristin varjossa kuin ylösnousemuksen riemussa. Tämä on yksi asia, jossa tunnen itseni kapinalliseksi suhteessa kirkkomme opetuksiin, Raamatun tulkinnassa. Olen jo monia vuosia tuntenut vierautta ristillä roikkuvaa, kuollutta Jeesusta kohtaan, että siitä on tehty pääsiäisen sanoman ydin. Minulle pääsiäisen sanoma on elävä, läsnäoleva Kristus, lupauksensa mukaan kanssamme joka päivä, kipinänä sydämissämme, halutessamme kasvaen  r a k k a u d e k s i, jopa kaikkialliseksi rakkaudeksi.

Olen myös kapinoinut sitä opetusta vastaan, että kun uskoo Jeesukseen, pelastuu. Miten käy kaikille muille, niille jotka eivät ole kuulleet hänestä koskaan mitään, tai ovat eläneet ennen Jeesuksen aikaa? Tänä pääsiäisenä tuli tietoa ja vahvistusta sille, mitä olen aavistellut, uumoillut, kysellyt.

Kävin Joensuun torilla katsomassa kulkuetta ristintiestä, tuli paha olo, läksin kesken pois. Kotona hiljennyin pääsiäisen merkeissä kuuntelemaan, mitä minulle sydämessäni puhutaan. Paha olo häipyi, tuli rauha ja kiitollisuus. Pian näin kuin valtaisan pääsiäiskortin, jonka keskellä oli Kristus-hahmo valkoinen kaapu päällään, kädet ojennettuna kuin syliin ottaen, säteillen valoa joka puolelle. Kortissa ei ollut mitään muuta kuin Kristus ja valoa; valoa kuin pursuen yli kortin reunojenkin. Ajattelin siinä, että se oli pelkistetty pääsiäissanoma. Valoa, rakkautta kaikille, ei vain tietylle ihmisryhmälle.

Minulla oli kotonani 25 vuoden ajan kookas ikoni nimeltään Evakko Kristus. Siinä Hän pitää kädessään pyhää kirjaa, avattuna paikasta, jossa lukee ne kuuluisat lauseet:
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut, että tekin toisianne rakastaisitte. Ei ole sen suurempaa rakkautta kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä.

Huomaa, ystäviensä edestä, eikä koko maailman edestä? Onkohan koko Raamatussa sanottu tai Jeesus sanonut kuolevansa koko maailman pelastamiseksi? Onko kristillinen pelastusnäkemys hakoteillä?

Kerron seuraavassa, kuinka minulle on avautunut tämä suuri mysterio Jeesus-Kristus. Toivon, etten loukkaa kenenkään uskonnollisia tunteita ja näkemystä, vaan että jokainen miettii, kyseenalaistaa ja kyselee, kolkuttavalle avataan.

Jeesus oli ihminen, kuten mekin, tosin syntynyt tähän suureen tehtävään ja hänen vanhempansa olivat tietoisia siitä, ainakin osittain. Mariasta sanotaan, hän kätki sanat sydämeensä ja miekka oli käyvä hänen sydämensä lävitse. Kaksitoista vuotiaana he päästivät poikansa koulutukseen, joka ilmeisesti kesti n. 18 vuotta; se on ainakin aikajakso, josta Raamattu ei puhu mitään. Koulutus tapahtui monissa eri mysteriokouluissa suurten vihittyjen opettajien johdolla. Jeesusta valmistettiin tiedollisesti ja taidollisesti, fyysisesti ja henkisesti suureen tehtävään. Muuten hän ei olisi kestänyt, eikä pystynyt ottamaan vastaan Kristus-vihkimystä, joka tapahtui Jordanin kasteessa. Se oli kaste, vihkimys, valaistuminen, joka sanotaan kyyhkysen muodossa laskeutuneen hänen päälleen. Voisi sanoa, kuten Paavali myöhemmin sanoi; En enää minä, vaan Kristus minussa. Hän Kristus toimi Jeesuksen kautta, Jeesuksessa ne kolme vuotta, tehden ihmetöitä, parantaen, opettaen ja antaen viimein henkensä ystäviensä edestä. Opetuslapsia ja kaikkia näitä essealaisia vainottiin, joten Jeesus Kristus antautui suuressa rakkaudessaan uhriksi toisten puolesta. Pietarilla oli oma tehtävänsä tässä prosessissa, sekin kuului suunnitelmaan.

Kristus puhui ja toimi Jeesuksen persoonallisuuden kautta kertoen ihmisille totuuden heidän pelastumisestaan. Sillä pelastuminen on ainoa oikea sana kuvaamaan Kristus-hengen tehtävää. Kun Kristus-henki voimistuu ihmisessä, silloin ihminen pelastuu. Tällä tavalla tapahtuu koko ihmiskunnan ja planeettamme pelastus. Pelastus ei tapahdu vain uskomalla tiettyyn henkilöön, vaan jokaisessa ihmisessä olevan Kristus-rakkauden kautta. Tämän rakkauden täyttämä ihminen ei enää sodi toista ihmistä vastaan, vaan päinvastoin auttaa ja palvelee. Hän elää arkielämässään todeksi rakkauden käskyä, joka onkin ainoa käsky tai jota meiltä odotetaan.

Kristus on universaali, yhtä Isän Jumalan kanssa, niin kuin Hän asian ilmaisikin. Kristus kuuluu kaikille, ei vain meille kristityille. Kaikkiallinen rakkaus, universaali rakkaus se on Kristus-tietoisuuden taso. Isä ja minä olemme yhtä, sanat ovat Isältä, teot ovat Isältä. Vain yksi käsky, RAKKAUS! Siinä on pelastuksemme, kun tuo rakkaus, Kristus meissä, saa täyttymyksen, tapahtuu ylösnousemus, emme tarvitse enää tulla tähän fyysiseen ellemme halua esimerkiksi jotain erityistehtävää varten.