OLEMMEKO PETTYNEITÄ IHMEEN ODOTTELIJOITA?

 Tiedän että kanssani moni muu odotti ja odottaa,että virus pysäyttäisi meitä tällä tuhon tiellä.Toisin näyttää käyvän,siitä tulikin kuin silmän lumetta,keppihevonen,ettemme huomioisi suurempia,pysyvämpiä uhkia.Kuolla saa nälkään,kuivuuteen,lumimyrskyihin,maavyöryihin,tuhotulviin,mereen pakomatkalla kunhan ei vain coronaan.Meillä on kiire pysäyttää virus,että pääsisimme entiseen luonnonvaroja kuluttavaan elämänmuotoomme,siihen normaaliin.Luulempa että virukset elää kanssamme,tai ilman meitä,meidän jälkeemme.Ihmiskuntana olemme sellaisessa pikajunassa,joka syöksyy kohti rotkoa,ellemme tee pikaisia muutoksia elämäntavoissamme.Meidän on jokaisen ryhdyttävä tekemään ihmeitä omassa elämässä ja kollektiivisesti,pelastaaksemme itsemme ja äiti-maan,kaikkine siinä olevine elämänmuotoineen.

Tällainen pörinä alkoi päässäni soida aamulla herätessäni,niinkuin joku olisi pitänyt saarnaa.Pyytelin jo armoa,en voi noin kovaa tekstiä kirjoittaa,en halua pelotella,ei kuulu tyyliini.(annettiin nääs heti ymmärtää,tämä tulee kirjoittaa) Tuli kuin napakka vastaus;Nyt ei pienet piipitykset enää auta.

Olen tästä aiheesta piipittänyt jotain tässäkin plokissani ja yrittänyt oman kulutukseni säätä mahdollisimman pienelle liekille,paitsi lennellyt talveksi lämpimään,mutta nyt korona teki korjausliikkeen siihenkin,kiitos vain. Viime vuoden lopulla alkoi nousta visioita pienistä yhteisöistä,jotka eläisivät mahdollisimman luonnonmukaisesti,tuottaen suuren osan ravinnosta itse,sekä lähiruoka ja tuotteet.Osa kävisi työssä ukopuolella,osa työskentelisi yhteisön hyväksi.Sinne mahtuisi niin taiteilijat,käsityöläiset,puutarhurit,kuin kokkaavat käsiparit,hoitavat hoivaajat heikompia ja vanhuksia varten,lapsia unohtamatta. Yksi tuommoinen voisikkin nousta tänne Pohjois-Karjalaan esimerkiksi muille.Ehkäpä valppaat nuoret innostuisi tällaiseen,pois ilmastopelosta toimintaan.Meidän iäkkäämpien tehtävä olisi auttaa ja tukea heitä,niin taloudellisesti kuin henkisesti ja ideoimalla,kuten minä tässä jo yrittelen.Ehkäpä tuollaisesta löytyis paikka minulle ja kaltaisilleni kun hoivavaihe koittaa?