Mieleeni on uiskennellut lapsenoikeuksien päivien aikana asioita työajoilta,neuvolan Kätilöterveydenhoi- tajana,sekä luentosarjoista kasvatus-ja hoitopedakokiasta,laajennetun näkemyksen valossa.
Vauvoilla ei tule olla liikaa virikkeitä,ärsykkeitä,ei myöskään leikki-iässä,eikä nopeasti liikkuvia kuvia,vain yksi tai muutama kuva,johon lapsi voi keskittyä.lapsi ei pysty käsittelemään ja omaksumaan suurta,vaihtuvaa kuva ja esinepaljoutta.Sama silloin kun hän alkaa ottaa esineitä käteen ja ne mielellään luonnonmateriaalia.Lapsi tuntee,aistii,suorastaan"näkee"ihollaan ja maisteleekin mieluummin niitä kuin muovia.
Tässä valossa tulee suorastaan surullinen olo,kun näkee vaunuissa riippuvat runsaat eriväriset lelut ja leikki-ikäisten istuvan tavararöykkiöiden keskellä.Terve lapsi kyllä valitsee niistä muutaman lemmikin ja hyvä niin,hänellä on vielä terve vaisto ja voisi sanoa tietoisuus. Mutta voisiko olla alkusyy tavaran hamstraamiseen,tänne kaikki ja äkkiä.Koulussa alkaa osalla sitten kateus,miksi toisilla on kaikkea ja minulla ei? Voisiko tämä johtaa osaltaa koulukiusaamiseen ja jopa mielenterveysongelmiin.Ensin varhaislapsuudessa esine-ja kuvaviidakko,joka häiritsee lapsen kehittymässä olevia aivoja,aiheuttaen myöhemmin keskittymisvaikeuksia. On hälyttävää mielenterveysongelmat jo kouluiässä ja viimeistään teininä.En toki halua syyllistää vanhempia,tai kasvatustyötä tekeviä opettajia koulussa ja päiväkodeissa,he tekevät parhaansa.Mutta jos tätä näkemystä tuotais esille esim.vanhemmille,että vähempikin yrittäminen ja tavaranhankinta riittää,sekä näitä varjopuolia,voisi se olla vapauttavaa kokiessaan rittämättömyyttä vanhempana.Osa ei tohdi hankkia lastakaan,kun se on niin kallista.
Näitä pohtiessani muistin jälleen kerran pojan,joka lukiovaiheessa oli repsahtanut päihteisiin ja huumeisiin,sillä seurauksella että lukio jäi kesken.Hän oli "siipieni suojassa"Kurssi-ja lomakoti Honkaniemessä,jota pyöritin 9v. Nuorukainen oli erittäin älykäs,henkisesti hämmästyttävän kypsä,hyvä kokkaamaan,ollen luonani useamman tovin,kaksikin viikkoa kerrallaan.Kävimme syvällisiä keskusteluja ja tein muutamia hoitojakin hänelle.Kerran keskustelussa hän totesi;Kun olisi tarvinnut syliä ja hellyyttä,annettiin rahaa kouraan ja sanottiin,käy ostamassa jotain itsellesi. Luojan kiitos,hän selvisi ja halusi auttaa muitakin,kävi lukion loppuun,saaden valkolakin ja on menestynyt.Minä tästäkin innostuneena suunnittelin nuorille hoitokotia yritykseeni,mutta toisin kävi.
Nyt kun aletaan ylikuumenneina rokottaa lapsiakin,kuka kysyy heiltä ja voivatko he ottaa edes kantaa,kun ei aikuisetkaan ole varmoja.Mielestäni vasta sitten kun virus on eristetty,heikennetty ja siitä rokote kehitetty,niinkuin meidän muissa rokoteissa,voisi sitä tarjota lapsille vanhempien suostumuksella. Tällaisia huhuilen lapsenoikeuksien puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti