Kaikella on aikansa,varsinkin ihmeitten saralla.Ilmeisesti nyt,18 vuotta myöhemmin olin valmis vastaanottamaan tuon viestin,jota silloin tapahtumahetkellä epäilin kovasti.Ei,en epäillyt Ullaa huijariksi ja uskoin myös että viestit toisilta tasoilta on mahdollisia,mutta ei tuo ole minulle,vaan jollekkin toiselle. Nyt sitten kun olin kirjoittanut hellyyden,rakkauden Jumalattaresta,tuo kirje tupsahti eteeni etsiessäni ihan muuta arkistostani(se arkisto on suuri pahvilaatikko täynnä papereita) Onneksi en ollut heittänyt sitä laatikkoa pois,kuten monet kerrat oli aikomukseni.Ehkäpä Enkelit olivat asialla?Luin kirjeen liikuttuneena ja hyväksyin omakseni.Muistin hyvin lopettaneeni Kurssi ja lomakodin Heinävedellä pari vuotta aikaisemmin ja kuinka siellä tapahtui jatkuvasti ihmeitä.Juuri olimme ostaneet ihanan kodin Jakokoskelta, jokivarresta ja Ulla tuli sitä katsomaan. Siellä tuo sanoma tuli,jonka saatte lukea tästä.
31.4 -03
Aila läheiseni
Juoksin aikoinaan sinun kanssasi pitkin peltoja ja metsiä sieniä ja marjoja etsimässä.Nyt etsin yhä,mutta hengen hedelmiä.Olen niitä nähnyt täältä käsin monenlaisia,joista parhaita ovat rakkaus,ilo ja rauha. Mitään niistä ei tule ilman toisiaan.Ei myöskään edistystä tapahdu ihmisissä ilman toisia ihmisiä.Siksi olemme toisillemme niin tärkeitä.Olen sinun kauttasi nähnyt rakkauden kulkevan vuolaana virtana. Jokaisesta rakkauden ajatuksesta ja teosta nousee ilon kipinä tänne henkien asunsijoille.Seuraamme näiden kipunoiden tanssia iloiten.Jos vain voisit vielä jatkaa työtäsi,olisimme iloisia Kipunat loistakoot pimeydessä. Sinun Leila
Automaattikirjoituksesta puuttui pilkut ja pisteet,ne olen lisännyt,muutoin sanatarkasti alkuperäinen. Tuo loppuosa tekstistä rakkauden ilon jakaminen tuntui,enhän minä mitään.Nyt kun tuo rakkaus teema iän mukana on tullut aina vain tärkeämmäksi,on helpompi omaksua kuin elämän tehtäväksi.
 |
| Kuva on heikko,koska kirjoitus jo ajan patinoima,mutta tosite tapahtuneesta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti