Kun mikään ei ole sattumaa,ei myöskään tämä aika,jonka keskellä nyt elämme.Ei myöskään se että luen kirjaa,jonka Paul Bruntton on kirjoittanut toisen maailman sodan jälkeen.Englanniksi ilmestynyt alkuteos 1943,jonka suomennus Voitto Viron käännöksenä 1991.Luin kahdeksankymmentä luvulla useita Bruntonin teoksia suorastaan ahmien,mutta tätä;Yliminän viisaus,en ollut lukenut,nyt oli sen aika.
Ehkäpä eniten antia tähän nyt meneillään olevaan aikaan sain siitä havainnosta että ihmiskunnan ja planeettojen kehitys on syklistä,esim.parintuhannen vuoden jaksoissa.Tähän määritelmään sopii myös hyvin Oinaan,Kalojen ja Vesimiehen aikakaudet,joista olen aijemmin kirjoittanut.Bruntton lähestyy asiaa toisesta näkökulmasta ihmiskunnan kehityksen tiellä,miten jokin filosofinen,tieteellinen,tekninen tai henkinen kehitys saa huippunsa,romahtaa,rappeutuu.Nyt on ollut tekninen,teknologinen,materian,tieteen aika(ilman hengen ulottuvuutta) Mitä seuraavaksi,ainakin meitä herätellään.Toisen maailmansodan jälkeen oli ihmiskunta tien haarassa,kuten olemme nytkin.Kehitys on kehittänyt aseet niin julmiksi,kaiken tuhoaviksi,ettei sota ole mahdollista,mutta nyt näyttää pieni virus ottaneen tehtävän.On jouduttu risteykseen,miten tästä eteenpäinPelkoepidemia on ehkä lähes yhtä paha kuin itse taudin aiheuttaja,virus.
Jos mietimme syklejä ajanlaskumme alusta tähän päivään,löydämme uskonnollisen,taiteen suuret säveltäjät ja taidemaalarit,valtava tekninen kehitys,kuokasta ja aurasta-huippu teknologiaan.Samalla on usko rahaan ja materiaan,talouteen ostovoiman mantraa hokien ottanut liian ison roolin henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.Lääketiede on uppoutunut myös tähän samaan suohon,ihminen ja maailma nähdään liiallisessa määrin materiana,lähes teknisenä vempaimena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti