Olen aina ollut unien näkijä,kuten äitinikin oli.Hänellä oli myös intuitiivistä näkijänkykyä ja uskallusta niistä kertoa ainakin perhepiirissä,vaikka olikin herännäishenkinen uskova talon emäntä.Osaamme kyllä huomioida ne merkitykselliset unet,suurin osahan on päivätajunnan ja tapahtumien purkua,sekavaa soppaa ja sekin on omalla tavallaan tärkeää putsausta.
Pari yötä taaksepäin uneeni ilmestyi Eino veljeni,hän muutti tuonilmaisiin 1913,pian 7v.sitten.Hän oli 2v.minua vanhempi ja neljäs 5 lapsen katraasta.Hänen kuului lähteä ensimäisenä meistä ja nyt olen ainut sisaruksista täällä,joskus se on vähän haikeaa.
Nyt näkemäni,merkityksellisen tuntuinen uni on muistaakseni neljäs näinä vuosina.Joskus hän soittaa,kysyen jotai tärkeää asiaa,tai kohtaamme ja minä kysyn häneltä esimerkiksi,onko Anja sisko täällä,siis henkimaailmassa johon sain myöntävän vastauksen.Unet ovat olleet niin luontevia ja todellisuuden tuntuisia,esim.puhelimessa ei voinut epäillä hetkeäkään kuka siellä puhuu.
Nyt tässä unessa hän tuli tiellä minua vastaan aurinkoisen,iloisen oloisena.Riemastuimme molemmat ja minä menin vastaan syli auki,sanoen,nyt on pakko halata kun se ei ole ollut mahdollista pitkään aikaan(nykyiset rajoitukset). Kohtaaminen oli ihana,mutta mietiskelin siihen herätessäni klo 5 aamulla,mahdanko olla vaarassa,vai mitä tämä kertoo.Nukahdin kuitenkin pian,jatkaen unia kolme tuntia,joten pelkoa ei jäänyt.
Myöhemmin pohdin,miksikähän en juurikaan kohtaa muita sisaruksia unessa,kaipuuta ja läheisyyden tuntua ajoittain.Kuitenkin suhteeni heihin kaikkiin oli samankaltainen,ei riitoja,mutta ei vahvaa henkistä yhteyttäkään.Parin päivän päästä kerroin miehelleni Martille unen ja pohdiskeluni ja siinä kertoessani välähti! Minähän sain olla Eino veljeä saattamassa ikäänkuin rajan yli,siinä syntyi se luottamus ja erittäin vahva läheisyyden ja ykseyden tunne?! Sain tiedon veljeni kuolemasta vajaan tunnin kuluttua tapahtuneesta.Itkun ryöpyn jälkeen kokosin itseni todeten,nyt veljeni tarvitsee apua ja tukea,sytytin kynttilän ikonin edessä ja aloin rukous-meditaation.En pyrkinyt mihinkään kohtaamiseen,mutta melko pian olinkin henkitasolla hänen luonaan.Hän oli hyvin hämmentynyt tilanteesta,tullen istumaan oikealle puolelleni.Siinä me istuimme käsikkäin ja minä kerroin mitä on tapahtunut ja miten tästä eteenpäin.Kerroin levosta uupumuksen jälkeen,valosta ja rakkaudesta johon pikkuhiljaa sinut ohjataa,auttajista jne.Hoitajat laittoivat ruumista kuntoon alapuolellamme,sekin häntä ihmetytti,joten senkin selostin ja rauhoittelin.Erikoista oli myös se,että puhuin koko ajan ääneen ja vasta kun nirvanastani heräsin,eli palasin henkitasolta fyysiseen,aloin itkien ihmetellä,ollen erittäin onnellinen tapahtuneesta ja etenkin siitä yhteyden,ykseyden tunteesta.Sitä emme olleet koskaan elämämme aikana tunteneet,uskoisin kumpainenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti