Vasta eilenillalla ja tänään aamulla heräsin pyytämään apua luonnonkatastrofi alueille eteläamerikkaan ja filippiineille.Välillä tulee turtunut olo ja väsähtäminen uutistulvan keskellä,mutta sitten heräsin ajatukseen jos käsky tulisi lähteä kotoa ja jättää kaikki.Jos ja kun palaat,kaikki saattais olla mennyttä,koti ja koko yhteisö.Hiljennyin apua pyytelemään,rukoillen,meditoiden(mielestäni molemmissa on kysymys samasta asiasta)
Eilen illalla sain lohduttavaa tietoa,että hurrikaanin suunta tulee vähän muuttumaan ja voima laantumaan ettei tuhot ole aivan niin suuret kuin pelättiin?Toivon ettei tuo ole vain toiveajatteluani? Se mitä nyt aamulla näytettiin vahvistaa tietoa laantumisesta.
Näin ihmisketjuja käsi kädessä useita piireja,lähimmät tapahtumapaikan lähellä,kauimmaiset täällä pohjolassa saakka.Oli myös korkeita valleja ja seinämiä joita ihmiset tukivat,pitivät pystyssä.Ymmärsin että näky on symbolinen,mutta kuvasti että meitä kaikkia tarvitaan.
Myöhemmin muistin lukeneeni kirjasta "kirjeitä kotoa" Kryon,että tällaisissa luonnon myllerryksissä tarvitaan tukiryhmiä,ankkuroijia.Sattuipa olemaan tuo kirja minulla joten tarkistin oitis.Siinä sanottiin että tarvitaan etulinjan ankkuroijia,jotka asuvat alueella huolimatta siitä vaarasta jonka he tietävät alueella olevan(maakuoren liikehdintä ym.) Sitten on takalinjoja ankkuroimassa ketjuina kaikkialla,ollen yhteydessä etulinjalaisiin samoin ketjuina.(Voit lukea kyseisestä kirjasta s.258259)
Uskon ettei rukouksemme mene hukkaan vaikkei hurrikaani laantuiskaan,siellä on ihmiset hädässä ja tarvitsevat apua,tukea,lohdutusta ja myöhemmin jälleenrakennus.Noilla alueilla tarvitaan taloudellista tukea,sekä henkistä tukea ja terveydenhoitoa epidemioitten välttämiseksi.Rukous ei maksa mitään ja kuukkaron nyörejäkin voinemme raottaa.
Lähettäkäämme ainakin Rakkaudellisia ajatuksia täältä turvalliselta alueelta sinne missä myllertää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti