Lienemme eläneet itsekukin elämässämme vaihetta jolloin etsimme aina syyllistä vaikeuksiimme ympäristöstä,olosuhteista ja viimekädessä Jumalasta.Ehkä näin on edelleen,ainakin suurella osalla ihmisiä vastuun ottaminen on vaikeaa.
Kenties vähitellen opimme luottamaan Jumalaan,hän hoitakoon asiamme ja hänhän hoisi.Nyt uudessa ajassa ja energiassa meitä kehoitetaan ottamaan vastuuta enemmän ja enemmän itse.On siirryttävä vapaa-matkustajasta kuskin paikalle ja siihen tarvitaan tahto,tahto ottaa vastuuta elämänsä suunnasta ja sisällöstä.Tahto toimia kuppanuudessa Jumalan kanssa.Olisiko jo aika sanoa;hoidetaampa yhdessä asioita me kaksi,minä tahdon siirtyä matkustajan paikalta kuljettajaksi,luottaen siihen että sinun auttavat kätesi ovat käsieni päällä purteni ratissa.
Jos näin voimme ja uskallamme tehdä,se kertoo siitä että korkeampi itse,sisäinen enkeli on herännyt tai heräilemässä,ego se ei ole,koska sehän koettaa vähätellä ja pelotella.Ego koettaa uskotella että olemme langenneet eroon Jumalasta.Totuus asuu sisäisyydessämme,siinä Jumalaisessa sirussa,kipinässä joka on meihin istutettu aikojen aamussa ja joka kasvaessaan,vahvistuessaan tietää kertoa yhteydestä,ykseydestä ja ettemme ole olleet koskaan täysin erossa.
Jos ja kun edellä kuvattu saa meissä kasvaa,pelkomme ja epävarmuutemme vähenee,tilalle tulee rauha ja luottamus.Ei koettelemukset ja haasteet toki lopu,mutta pystyt löytämään ratkaisun ja rauhan tilanteissa jotka aijemmin koit dramaattisena ja veivät sinut epätasapainoon.
Seuraavassa tekstissä kerronkin lähimenneisyydestä tapahtuman jossa rypisin vieläkin mikäli olisin lähtenyt mukaan vihaan,syyttelyyn.Anteeksiannon ja rakkauden kautta löysin rauhan ja tasapainon parissa,kolmessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti