Olo on tuntunut fyysisesti,sekä henkisesti tukkoiselta.Olen tiennyt että viisas kehoni odottaa puhdistus paastoa,koska se on tottunut kevät ja syys siivoukseen
vuosien ajan,se solu muisti nääs.Viimein vajaa viikko sitten soin voimia käydä kevyt paastolle.Siihenkin kuuluu hiljentyminen,pysähtyminen,liikunta luonnossa.
Aloitin myös meditoida aamulla tai illalla,jopa molempina,koska se tuntui niin hyvältä pitkästä aikaa.Pyydän yleensä yhteyden Jumalalliseen valoon ja rakkauteen,alkulähteeseen ja sen jälkeen keskittyä sisimpääni,korkeampaan itseen,siihen Jumalalliseen kipinään minussa. (MINÄ OLEN)Paaston jatkuessa muutaman päivän,tein hiljentymisessä henkimatkan korkeammalle tasolle,näin tulkitsin kokemani.Tahdon jakaa sen kanssanne.
Siinä istuessani ja täysin tietoisena ympäristöstä,putkahdin kuin maakuoren tai veden läpi tuntemattomaan paikkaan.Se oli kuin suuren suuri alue täynnä erilaisia kirkkoja,kappeleita,hyvin eri muotoisia kupoleita,tai suippoja torneja.
Ihmisiä en nähnut,mutta minun annettiin ymmärtää että kaikilla uskontokunnilla on omansa ja täällä he harjoittelevat suvaitsevuutta,kunnioitusta,toteuttaakseen sitä myöhemmin maan päällä.
Kummastelin mielessäni,onko tämä ns taivas vai joku välivaihe josta pyritään eteen päin?Pian tuli vastaus,putkahdin jälleen kuin kerroksen läpi ikäänkuin ylemmälle tasolle.Se vasta oli ihmeellinen ja kaunis kristalli kaupunki.Kaikki oli kristallia,alue,rakennelmat,ei meidän kaltaisia rakennuksia,vaan ikäänkuin kristalli huippuja jotka kurottivat ylös korkeuksiin.
Taisipa alempi minä,tämä fyysinen arkinen astua kuvaan,koskapa tuli ajatus,tuleekohan minun kertoa tästä muillekin,samalla kuva ja näky hävisi.
Seuraavana päivänä avasin lainastosta lainaamani kirjan;Ystäväni tuonilmaisissa.
Siitä millainen vahvistus sieltä annettiin kerron seuraavaksi ja myös toisen"reissun" korkeammille tasoille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti